maanantai 28. syyskuuta 2015

Tuplavoitto

Olipahan kisapäivä Forssassa eilen. :)

Molemmille koirille 2 rataa, agi ja hyppäri. Hieman yskähdellen päivä tosin alkoi, Saara tehtaili nollan Viitasen kiemuraiselta agiradalta. En tainnut olla alkuun ihan hereillä ja se kaasutti ekan putken ohi ja sen jälkeen ohjaus taisi muuttua aavistuksen löysäksi -> HYL. Onneksi voitto meni samaan leiriin, eli Milla ja NOx saavuttivat upeasti nollavoiton ja toisen agi-sertin! Onnea! :)

Saaran agirata

Rytin kanssa sama rata, ahtaalta tuntui ajoittain, mutta selvittiin aika hyvin. Harmillisesti vain A:n alastulo tuomittiin vitoseksi. Hitsi! Videolta voi jälkiviisastella, ottiko vai ei.. ;)


Muutama pidempi kaarros, mutta muuten ihan sujuvaa menoa. Nää Viitasen radat ei todella oo meidän mukavuusalueella, mutta ihan kiva huomata, että aletaan näistäkin selviytyä.

Sitten hyppärit. Tutustuin rataan vääriin, huomasin vasta Millan suorittaessa rataa, että olin  jättänyt viimeisen putken kokonaan välistä. No ei muuta kuin suunnitelmat lennosta uusiksi. En antanut sen häiritä. Hyvä rata saatiin Saaran kanssa aikaiseksi, ja se riitti vihdoin 1.sijaan! Ja toiseen hyppysertiin. Nyt olisi sitten Saaralla kaikki sm- ja karsintatulokset kasassa tuon voiton myötä. Mahtavaa. Tuota voittoa ei todella ole helppo saada pk-seudulla kisatessa "ei-niin-nopean" koiran kanssa, varsinkaan kun ei pystytä kisaamaan joka viikonloppu (toisaalta, onneksi). Aina tunnutaan olevan väärään aikaan väärässä paikassa. ;) Joten ihan huippu fiilis!

Saaran voittorata

Rytin kanssa tuntui vielä agirataakin ahtaammalta, mutta selvittiin ihme kyllä virheettä maaliin. Rimoista osa oli molemmilla radoilla 65, ja niiden treenailu on kyllä jäänyt nyt kokonaan. Vähän työläältä nuo korkeat rimat tuntuvatkin, etenkin noissa kohdissa, missä koira joutuu hyppäämään melkein paikaltaan. No mutta, sieltä tuli kuitenkin kolmas hyppärivoitto peräkkäin. Siistiä! Ja eka voittorata, mikä on saatu videolle! ;) Yksi läheltäpiti-kielto sinne mahtui, mutta muuten olen tosi tyytyväinen rataan.

Rytin voittorata

Tästä on nyt tosi hyvä lähteä kisatauolle ja keskittyä Taigan kisaamiseen. Se Rytin tupla (tai NE, jos haluaa karsintoihin) jää nyt sitten kevään hommiksi. Mutta eiköhän se sieltä tule, kun saadaan kontaktit varmoiksi.. tai ainakin varmemmiksi. ;)

SERT-neiti <3
Ps. Ai niin. Kävelin kaikki rataantutustumiset ja juoksin vaan radoilla. Jalka ei kipeytynyt! Tosin kunto on kyllä heikentynyt huomattavasti, en meinannut pysyä Rytin perässä agiradalla ja hengästyin. :D

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Treenimietteitä

Hehkutellaampa välillä treenejä. Kesä meni jotenkin sekavasti, motivaation ollessa vaihteleva. Jotenkin oltiin puuhastelu-tasolla, muutamat ohjatut treenit taisi kesään mahtua. Oli vaikea löytää intoa lähteä työpäivän jälkeen ajelemaan hallille. Kun viime syksynä muutettiin maalle, treenimatka kasvoi oikeastaan puolella.

Päätin ottaa paikan Mustosen Saijan Ojakkalan ryhmästä, tuo halli kun on puolet lähempänä kuin seuran halli. Vähän se rassaa kukkaroa enemmän kuin seuran treenit, mutta jotenkin tuo on ollut nyt motivaation kannalta ratkaisevaa, että halli on lähempänä. Joku voi ihmetellä, että mitä väliä, mutta kyllä se 40 minuuttia lisäaikaa vaan tässä elämäntilanteessa (työ ja pienet lapset) vaikuttaa kummasti. Ja ehkä kaipasin myös jotain uutta ympäristöä, kulunut vuosi on ollut seuratouhuissa henkisesti raskas. Jotenkin syksy onkin treenien osalta lähtenyt ihan eri tavalla liikkeelle, joka kerta olen lähtenyt treeneihin hyvällä mielellä ja myös pois sieltä hyvällä mielellä. On meillä tiistain valkkuryhmässäkin hyvä porukka ja treeneissä on hauskaa, mutta tiistain treeneihin menee matkoineen oikeastaan koko ilta, ja se aiheuttaa suurehkoja omantunnon tuskia (lapset). Jos ajatukset ovat muualla, ei treeneistäkään saa kaikkea irti.

Nyt tuon jalkavamman vuoksi olen joutunut himmailemaan liikkumistani ja olemaan tosiaan siellä mukavuusalueen ulkopuolella, eli ohjailemaan takaa.. Rytin kanssa se jotenkin sujuukin, kun hän irtoaa paremmin, mutta tyttöjen kanssa tuntuu vielä hitaalta ja työläältä. Mutta luulempa, että tuon taidon oppimisestakin on hyötyä sekä koirille, että minulle.

Ojakkalassa olen saanut ohjattavakseni myös uuden koiran, nopsan medi-sheltti Romeon, jonka kanssa on saanut todella opetella ihan uusia juttuja. Aika näyttää, päästäänkö kisaradoille asti. :)

Ja se jalka. Ei siinä olekaan kuin rasitusosteopatiaa, eli vasta murtuman esiaste. Luotan siihen, että kuukauden päästä olisin juoksu(lenkki)kunnossa! :)

Tässä näitä mun "kävelyohjauksia" viime tiistailta..

Taiga


Ryti

Rytin puomia


Sitten vielä Saaran ja Emmiinan menoa.. :)


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Katso kengurun loikkaa

Taas käytiin kokeilemassa miten ne kontaktit toimivat kisatilanteessa... ;) (video saattaa järkyttää herkimpiä katsojia)


Eipä oo vielä tuollaista ennen sattunut. Liekö tullut vähän vauhdilla tilanteeseen ja askeleet menneet sekaisin tai sitten tuo mattopinta yllätti raskastekoisen menijän. Jatkoin kuitenkin rataa kun koira vaikutti olevan kunnossa. Ja en näe mieltä jäädä hinkkaamaan kisaradalle kontakteja (ainakaan jos tarkoitus on tehdä juoksukontaktit). Sain kunnon ripityksen tuomarilta radan jälkeen, ehkä jopa vähän kohtuutonta mielestäni, koska kyse oli kuitenkin vahingosta. Tarkoitus ei tosiaan ollut suorittaa A:ta tuohon tyyliin, eikä tuommoista ole aikaisemmin tapahtunut. Kuulemma tuomarit tulevat laittamaan kapuloita rattaisiin näiden juoksukontakteiden suhteen. Mitähän se sitten meinaa? Radat tullaan suunnittelemaan niin, ettei juoksareiden käyttäminen ole mahdollista ja mielivaltaiset tuomiot lisääntyvät? Niin tyypillistä suomalaisuutta, että kaikkea kehitystä pitää jarruttaa.

No mutta, tästä sain ainakin itse hyvän taistelufiiliksen hyppärille ja sieltä sitten Rytille nollavoitto. Tosin tuntui, ettei se ihan sata lasissa painellut ja oli vähän liikaakin kuulolla, jos näin voi sanoa. Tietysti voi olla, että varovaisuus oli vain mun mielessä ja se vaikutti. Ratakin oli kyllä sellainen, että vaati muutaman aika tiukan jarrutuksen, ei ollenkaan meidän mukavuusaluetta. Kisojen jälkeen mentiin suoraan uimaan ja toivotaan nyt, ettei mitään jumeja jäänyt.

Rytin voittorataa ei ole videolla, mutta tässä Saara suorittamassa samaa rataa:


Saaran kanssa ei ollut meno ihan yhtä sujuvaa kuin yleensä, jotenkin joutui varmistelemaan monessa kohtaa. Radat oli mineille tosi helppoja ja mukana oli monia nopeita nollakoneita, joten Saaralle sijat 6. ja 9. Vauhdit kuitenkin yli 4 m/s.

Vielä yhdet kisat näille kisakavereille (jos jalka suo) ja sitten ois Taigan vuoro! :)




lauantai 19. syyskuuta 2015

Rakas päiväkirja!

Tästä se lähtee
Ajattelin kerrankin, että elän kuten opetan ja aloitin tällä viikolla taas treeni/kisapäiväkirjan pitämisen. Eli ensin kirjasin kaikkien koirien tavoitteet + omat tavoitteeni ylös ekalle sivulle. Sitten ennen jokaista treeniä ja kisaa kirjaan ylös muutaman asian, mihin pyrin ko. treenissä/kisassa tai mihin haluan kiinnittää erityisesti huomiota. Tämä vaatii selvästi itseltäni luonteenlujuutta ainakin tällä hetkellä. Aion kyllä tehdä tästä itselleni vahvan rutiinin niin, ettei tarvitse taistella asian muistamisen kanssa, mutta.. Esimerkiksi tuossa tiistain treenissä mun piti tehdä lyhyitä pätkiä ja vältellä juoksemista, mutta mitä tein? No tietysti mitä valkku sanoi. Juoksin. ;) Piti palkata A:n juoksareista, kun se ei ole todellakaan vielä valmis. Mitä tein? Otin A:n osaksi rataa ja vasta videolta katsoin, että eipä se tainnut osua. Ja niin edelleen! Mutta luulempa, että tästäkin oppii. Jossain vaiheessa oppii pitämään niistä omista suunnitelmistaan ja tavoitteistaan kiinni.

Isabelle Orenius Emanuelsson piti fidarileirillä niin hyvän luennon juoksareista (etenkin puomin osalta), että päätin uskaltaa aloittaa Rytin kanssa juoksariprojektin myös puomille. Tällä viikolla otettiin ekat toistot. Tiistaina oli hyvin lupaavaa, torstaina ei niinkään. Mutta oikotietä onneen ei ole, kaiketi tämä kuuluu asiaan.

Tässä Rytin ekat toistot pöydältä:

Tässä vielä näitä mun "lyhyitä pätkiä ilman juoksemista..":

Sitten lievää vaipumista epätoivoon.. Mulla on tuo vasen jalka vaivannut heinäkuun alusta. Alussa en hiljentänyt tahtia, kun se aina helpotti parin kilsan jälkeen. Jossain kohtaa aloin korvata muutaman lenkin viikossa rullahiihtoon. Koko ajan oli sellainen olo, että kaikki ei ole kunnossa, mutta jatkoin . Eihän mulla oo ennenkään paikat hajonneet. Niin, sä et oo enää 23-vuotias, sä oot 33-vuotias, muistutti lääkäri. Juoksin vielä heinäkuun lopussa puolikkaan ja elokuussa maratonin. Maratonin ekat 25km oli ehkä elämäni parasta juoksemista, se oli flowta! No, maran jälkeen en olekaan sitten lenkin lenkkiä juossut ja nyt jalassa epäillään rasitusmurtumaa. Oikeesti, ei nyt! Just kun homma alkoi kunnon puolesta toimimaan. Ja niin, agilityssahan juostaan myös. Ei nyt paljon, mutta juostaan kuitenkin. Mä en ees halua ajatella, mitä se tarkoittaa, jos juoksu kielletään kokonaan. Siis onhan se periaatteessa kielletty, mutta jotenkin sitä vielä ajattelee, että ei noita agitreenejä ja -kisoja lasketa. En vaan nyt pysty asiaa hyväksymään, vaikka jalkaa alkaa särkeä parin juoksuaskeleen jälkeen. Tässä ois nyt kaikkea, Taigan kisaura alkaisi vajaan kuukauden päästä, en mä nyt voi sitä missata. Joo, järjen tasolla tajuan, että mitä väliä aloittaako se lokakuussa vai tammikuussa. Mutta tunteen tasolla en. Ehkä joku ymmärtää?

Korvaavaa treeniä. Jotain pitää yrittää, että pysyy pää kasassa, eikä lösähdä täysin.

maanantai 14. syyskuuta 2015

1. Fidari - leiri

Hieman väsynyt, mutta onnellinen. Ensimmäinen FitDog-Agilityteam - leiri takana. Tuntuupa hienolta olla mukana näin mahtavassa kokonaisuudessa ja huipussa porukassa. Porukan yhteishenki tuntuu olevan jopa vahvempi, kun viime kaudella. Minutkin otettiin loistavasti vastaan psyykkisen/mentaalivalmentajan pestiin. Leiriläiset antautuivat jo tässä vaiheessa kautta hyvin tunteikkaisiin ja syvällisiin pohdintoihin. Perjantaina pidin lyhyen esittelyluennon, jossa kerroin, minkälaista runkoa olen leiritykseen suunnitellut psyykkisen valmennuksen osalta.

Lauantaina käsittelimme pienryhmissä arkipäivää sekä tutustuimme toisiimme ja itseemme . Sunnuntaina pienryhmissä loimme jokaiselle kirjalliset, täsmälliset, positiivisesti muotoillut tavoitteet. 

"Mikä erottaa voittajat muista? Voittajat, menestyjät osaavat kiinnittää huomionsa pieniin yksityiskohtiin ja he ovat taitavampia tekemään oikeita, pieniä valintoja arkipäivässään. Lahjakkuus ei lopulta ratkaise kaikkea, vaan valinnat ratkaisevat – kaikilla on mahdollisuus menestyä! Valintojen summa ei ole välttämättä siinä hetkessä suuri, mutta ajan mittaan erosta tuleekin valtava. Ihminen on kuitenkin luonnostaan mukavauudenhaluinen. Menestyminen vaatii mukavuusalueelta poistumista, mutta tunteet vetävät koko ajan kohti mukavuusaluetta, onhan siellä turvallista ja kaikki hallinnassa. Tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme saa sitä tehdyksi. On luonnollista pelätä muutoksia, kaikki vieras ja uusi saattaa tuntua hankalalta, olemme tapojemme vankeja. Keksimme helposti tekosyitä muutoksen lykkäämiseksi. Mieti, mitä parempia valintoja, pieniä muutoksia voisit arkipäivässäsi tehdä? Missä on parantamisen varaa?

 *Varaudu menestykseen: Monet saattavat ajatella, että psyykkinen/mentaalinen valmennus liittyy vain suoritustilanteeseen, mutta melkeimpä tärkeämpää on valmistautuminen, ne kaikki tavanomaiset päivät ja treenit, jolloin on helppo ottaa löysästi.. Se arki!

* Olet vahvempi kuin uskotkaan: Mieti, mitkä ovat omat arvosi ja tarpeesi. Millainen olet, mistä saat mielihyvää? Keskustele rehellisesti itsesi kanssa. Joskus elämää täytyy katsoa uudesta näkökulmasta. Jos kuolisit huomenna, oletko elänyt niin kuin haluat? Jotta tapoja pystyy muuttamaan, täytyy herättää tunteet. Vertaa itseäsi itseesi. Mikä voisi olla paras versio itsestäsi? Pystyt parempaan kuin luuletkaan. Osaat, jos haluat. Kun vain ensin päätät, mitä haluat!

*Ota ittees niskast kii, kelaa mitä haluut ja tee lista siit: Kun olet tehnyt päätöksen, luo tavoitteet. Ilman tavoitteita tekeminen on helposti päämäärätiedotonta, tavoitteet antavat tekemiselle suunnan ja merkityksen. Muotoile tavoitteet täsmällisesti ja kirjallisesti. Mieti itsellesi lopputulostavoite ja suoritustavoitteita, välietappeja matkalla lopputulostavoitteeseen. Luo toimintasuunnitelma, pohdi mahdollisesti matkalla eteentulevia esteitä ja haasteita. Muista, että tavoitteen tulee herättää tunteita, muuten se ei motivoi. Jo pelkästä tavoitteen ajattelemisesta tulee saada mielihyvää. Seuraa tavoitteiden saavuttamista treenipäiväkirjan avulla. Huomaat, että alat tekemään oikeita valintoja kuin automaattisesti ja suorituksesi paranevat. "


keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Päivityksiä

PM-kisat Nummelassa, kuva: Kristina Lehtomäki


Ajankohtaisia Hypnotic Dogin tapahtumia:

http://marjontiimi.blogspot.fi/p/hypnotic-dog-tmi.html

Nollaseurantaa:

http://marjontiimi.blogspot.fi/p/nollaseuranta.html

Kiirettä pitää, vai onko se vaan organisointitaidon puutetta? Jos saisi taas Fidari- viikonlopun jälkeen itseään niskasta kiinni ja kirjoiteltua kunnolla. :)