Pentusuunnitelmia

Saaran kuvat Anne Huotari ja Jukka Pätynen/koirakuvat.fi, Hipin kuvat Minna Juustovaara

Aikaistettiin hieman pentusuunnitelmia ja Saara astutetaankin jo seuravasta juoksusta, jota odotellaan tammikuulle. Jos kaikki sujuu hyvin, olisi kevätpentuja siis tiedossa!

Pentueen isäksi on valittu hurmaava, harmaa ja pitkähäntäinen Cimillan Walde Wallanmainio alias Hippi Tampereelta. Hippi on nopea ja urheilullinen uros, joka kisaa agilityssä 3-luokassa. Hipistä tuli juuri hyppyvalio ja agisertejäkin on jo kaksi. Melkoisia vauhtinakkeja siis odotettavissa! ;) Kiitos Hipin omistajalle Stiinalle, että saamme Hippiä käyttää. 

Pennut syntyvät Tulikäpälän kenneliin, eli kyselyt pennuista  Milla Saarelle, minultakin voi toki kysellä.

http://www.tulikapalan.com/

Saarallahan on jo yksi pentue (2u + 5n, 04/14), josta kaikki pennut ovat osoittautuneet oikein hienoiksi harrastuskavereiksi. Niiden kanssa tehty agilityä, rally-tokoa, tokoa, pelastuskoiratoimintaa ja oltu nätteinä/komeina näyttelyissä.

Taiga Tuliraketti (mini2) (kuva: Anne Huotari)

Tauno Tuhopolttaja (1*nollavoitto mini1-luokasta) "Tuho"

Ronja Revontuli (mölli) "Ruuti"

Tintti Tulentekijä "Siiri"

Pinja Palopommi "Minttu"

Isa Ilotulite "Sissi"

Rami Rakovalkea "Topi"

Suuria suunnitelmia

Kuva: Anne Huotari

Tulipas paljon lupaava otsikko, mutta tuntuu, että pää on täynnä ammatillisia ideoita ja suunnitelmia, kun vaan pääsisi niitä toteuttamaan! ;)

Eilen pidin Hyvinkäällä kautta aikojen ensimmäisen "Paremmaksi kisaajaksi"-luennon, ja se sujui hyvin. Toki parantamisen varaa aina on esiintymisessä ja kolmeen tuntiin mahtuu muutamia sanoissa sekoilemisia, mutta pääosin oli jopa oikein mukavaa. Ja miksei olisi, puhua asiasta, josta on todella innostunut! Toivottavasti sain edes jonkun kuulijan innostumaan myös ja kokeilemaan eri psyykkisen puolen juttuja. Tämä oli mun ensimmäinen pidempi luento ikinä, eikä varmaan olisi vielä muutama vuosi sitten onnistunut. Oon tehnyt aika tavalla töitä esiintymiskauhuni kanssa, ja nyt sain varmuuden, että alan olemaan voiton puolella sen suhteen! Miksi mä antaisin typerän pelon rajoittaa tekemisiäni, kun mulla on tää juttu, mistä mulla oikeasti voi olla annettavaa toisille? 

Viikko sitten osallistuin Supyn järjestämään psyykkisen valmennuksen seminaariin Kuortaneella, vitsit miten mahtava kokemus olikin. Mielettömiä puhujia ja esityksiä koko kaksi päivää ja keskusteluita kollegoiden kanssa. Toki enemmänkin olisi voinut verkostoitua, mutta aikataulu oli sen verran tiukka, ettei juuri ehtinyt kuin kuunnella ja syödä.

Tuolla mulle selvisi, mitä haluan.. Alan nyt kasaamaan kokonaisuutta urheilupsykologian sertifikaattia varten. Seuraavan kahden vuoden proggis. Siihen vaaditaan 300h psyykkisen valmennuksen asiakastyötä, alan työnohjausta ja 15op täydentävää koulutusta. Olen jo aloittanut työnohjaajan etsimisen ja ehkä olen jo löytänytkin oikein mukavan oloisen ihmisen ohjaajakseni. Lisäksi opintoja olen yrittänyt sillä silmällä katsella, se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Tarvitsisin myös yksilöasiakkaita tähän projektiin! Eli jos olet kiinnostunut parantamaan urheilusuoritustasi psyykkisen valmennuksen avulla tai jos sinulla on jokin urheilusuoritustasi häiritsevä ongelma, ota yhteyttä! :) Saa myös vinkata eteenpäin asiasta, jos tunnet jonkun apua kaipaavan. Urheilulajilla ei ole väliä. Minun yhteystiedot löytyvät tuolta Marjo-sivulta.

Kuortaneen seminaarissa puhui aivan valloittava urheilupsykologi Wayne Halliwell Kanadasta. Häntä olisi voinut kuunnella koko päivän, niin maaginen puhuja hän kyllä on. Hän käyttää urheilijoidensa kanssa I know (tiedän) - listaa, minkä on tarkoitus vahvistaa urheilijan itseluottamusta ennen tärkeää suoritusta tai kilpailua. Päätin kokeilla itsekin. Näitä juttuja on paljon mukavampi opettaa muille, kun on itsekin tehnyt saman. Viime sunnuntaina kamppailin jälleen kerran kisa-aamuna huonon omatuntoni kanssa. Se aiheutuu siis siitä, että lähden kisareissulle ja jätän pienet lapseni kotiin tai vien heidät isovanhemmille hoitoon, mitä ikinä. Varsinkin jos tulosta ei tule, omatunto soimaa vielä rankemmin. Tää on se mun häiritsevä ajatus, mikä heikentää monesti suoritusta. Ei siis pelko siitä, että lapset ei pärjäisi ilman minua, vaan se huono omatunto. Olenko huono äiti?

Kirjoitin omaan I know-listaani ensin asioita, mitkä liittyivät mun ja Taigan yhteistyöhön, osaamiseen, vauhtiin ym. Viimeiseksi kirjoitin näin:

Tuon jälkeen tuntui, että lamppu syttyi ja apina olisi pudonnut harteilta. Näin se on. Laitoin listan hupparin taskuun ja lähdin vapautunein mielin kisaamaan. Kun asia tuli päivän mittaan välillä mieleen, ei tarvinnut ottaa edes lappua esille, vaan riitti että taputin kädelläni taskua, missä lappu oli. Sieltä kisoista tulikin viimeiseltä radalta voittonolla ja nyt viime lauantaina sitten se kolmas, ja siirto kakkosiin. Me ollaan hyvä pari. :)

Kuva: Anne Huotari

Ps. Vielä yksi vinkki itseluottamuksen parantamiseen:

     Opettele vastaanottamaan kehuja itsestäsi. Kun joku kehuu sinua, sano "kiitos", ilman että alat selittelemään, miksi et ansaitse kehuja. 

Saa kokeilla! ;)

FitDog Agilityteam, leiri 2 - Jos uskot, että pystyt, tai uskot, ettet pysty, olet oikeassa.

Toinen Fidarileiri pidettiin viikonloppuna ja sain edelleen kunnian toimia leirillä psyykkisenä valkkuna. Tällä kertaa jokaiselle tuli yksi pienryhmäsessio, mutta ryhmät olivat pienempiä ja tavallaan sitä kautta ajateltuna tähän käytetty aika oli sama, kuin edellisellä leirillä. Palautteen perusteella nämä pienemmät ryhmät miellyttivät leiriläisiä enemmän. Teemana minulla oli itseluottamus, mutta en noudattanut pienryhmissä mitään tiukkaa sapluunaa, vaan jokainen ryhmä muodostui omanlaisekseen keskustelijoista riippuen. Jossain ryhmissä käytiin enemmän kokoamaani materiaalia läpi, jossain ei ollenkaan. Kaikkien kanssa kuitenkin päivitettiin tavoitteet ja käytiin läpi, miten on mennyt leirien välillä. Tapani valmentaa on "keskustelevan hoidollinen" ja toivoisin, että osallistujat pohtivat asioita myös itse. Uskon, että muutoksia tapahtuu siten enemmän, kuin pelkkiä valmiita vastauksia antamalla.

Treeni/kisapäiväkirjan pitäminen haki monilla vielä muotoaan, mutta toiset olivat ottaneet tavan omakseen. Kannattaa muistaa, että tekee treeni/kisapäiväkirjasta oman näköisen, muuten tapaa ei jaksa noudattaa kovinkaan pitkään. Ei myöskään kannata kirjoittaa liian pitkästi tai monimutkaisesti, ettei into lopahda parissa viikossa. Jos aikataulut tuntuvat kiireisiltä, eikä ihan jokaisesta treenistä meinaa ehtiä kirjoittamaan, kokeile viikko- tai kuukausisuunnitelmia. Parhaimmat oivallukset saa kuitenkin mielestäni säännöllisen päiväkirjan pitämisestä, pysyt paremmin kärryillä tekemisissäsi sekä hahmotat paremmin toimintasi taustalla vaikuttavat ajatukset ja tunteet. Itsekin olen miettinyt, miten treenipäiväkirjan pito voikin olla niin vaikeaa. Kun harrasti hiihtoa, treenipäiväkirjan pito oli itsestäänselvyys, ja oli mahtava tunne saada merkitä päivän rankat treenit päiväkirjaan ja laskea treenitunnit. Voisiko tähän siirtää samaa fiilistä ja iloa onnistumisista? Miten ihmisten elämästä on tullut niin kiireistä, ettei ole aikaa istua pariksi minuutiksi alas ja ottaa se pieni hetki itselleen?

Tässä tiivistettynä omasta mielestäni tärkeimmät pointit liittyen itseluottamukseen urheilussa :

* Itseluottamus luetaan yhdeksi psyykkisen valmennuksen tekniikoista, koska se ei ole muuttumaton ominaisuus, vaan kehitettävä taito!

* Itseluottamus: Luottamusta omiin taitoihin ja itsensä hyväksymistä - hyväksy itsesi riippumatta siitä mitä tapahtuu. Hyväksyy olevansa arvokas yksilö, vaikka epäonnistuisikin. Mieti, millaisena näet itsesi? Tee  lista ominaisuuksistasi. Ovatko ne enemmän negatiivisia vai positiivisia? Jos kiinnität itsessäsi huomiota vain kielteisiin asioihin, itseluottamuksesi saa huonon kasvualustan. Muista: Tulokset vaihtelevat, mutta sinä olet ihmisenä sama ja yhtä hyvä, kuin ennenkin!

* Hyvä itseluottamus: Urheilija selittää voitot ja tappiot niillä tekijöillä, joihin voivat itse vaikuttaa ja siten ottavat kontrollin omasta kehittymisestään.

* Heikko itseluottamus? Taustalla vaikuttavat kielteiset ajatusmallit omasta suoriutumisesta ja itsesyytökset. Nämä ajatukset tulisi tunnistaa, analysoida ja muuttaa. Muista! Toiminnan taustalla olevat ajatukset ja oletukset johtavat tunteisiin  ja tunteet puolestaan vaikuttavat käytökseen.

* Käytä omien rajoitustesi murehtimisen sijaan enemmän aikaa sen miettimiseen, miksi olet joissakin asioissa niin hyvä?

* Laadukas harjoittelu: Valmistaudutko voittamaan vai välttämään epäonnistumiset?

* Kaikki luodaan kahdesti; ensin mielikuvissa, sitten todellisuudessa. Muokkaa mielikuvat onnistumisesta voimavaraksi.

* Ole itse oma valmentajasi: Mikset tekisi sitä niin, että pysyt hyvällä mielellä? Ole sellainen valmentaja, jonka haluaisit itsellesi!

* Vastoinkäymisistä selviytyminen: Vastoinkäymiset pitää kuvitella ja tehdä selvät suunnitelmat, miten niistä aikoo selvitä. Silloin suhtautuminen niihin muuttuu, eikä turhaa energiaa kulu murehtimiseen.

Saara luottaa itseensä <3 Kuva: Heidi Nikula