SM-tunnelmia

Ekat SM-kisat onnellisesti ohitse ja takki ihan tyhjä. Olo on kuin olisi maratonin juossut, vaikkei tuo fyysisesti kova rasitus ollutkaan. Fiilis on kuitenkin hyvä, ja tulevaisuutta ajatellen toiveikas. :)

Perjantaina juostiin iltakisoissa agilityrata. Halusin osallistua, jotta saa tuntumaa kisapaikkaan, esteisiin, alustaan ja yleiseen tunnelmaan - eli turhan jännityksen pois. Halusin tehdä muutenkin kaiken kunnolla. Se tarkoitti myös sitä, että Urkki oli otettava mukaan seuraneidiksi, sillä Saara on silloin itsevarmempi (ja tuplasti ärsyttävämpi räksyttäjä, mutta ei voi mitään) Keli oli oikein viimeisen päälle syksyinen, joten Ude sai odotella autossa. Agirata oli Anne Huittisen tuomaroima ihan mukavan oloinen rata. Mä annoin jännityksen tulla ja mennä omalla painollaan, mutta fiilis oli koko ajan sellainen, että kiva päästä radalle. Sen sain jatkumaan koko viikonlopun, ihan huippua. :) Muutamat syvät palleahengitykset ja radalle (hengittäessä pallean kautta kropan on pakko olla rento).  Rata sujuikin oikein hienosti, kunnes keppien jälkeen hukkasin seuraavan esteen ja taisin pyöriä siinä parikin valssia. Sain kun sainkin Saaran työnnettyä oikealle esteelle ja homma jatkui. Loppusuora hyppy - suora putki - hyppy takaa (linjassa) ja hyppy; ja mulla veti jalat täysin hapoille. Ilmeisesti jännitystä sitten kuitenkin oli, tai sitten olin unohtanut hengittää radalla?! ;) Ihan kun ois suossa juossut. :D Mutta ehdin juuri ja juuri, ja nolla tehtiin. Se riitti 22. sijalle 116 koiran joukossa, eli ei hullummin. Etenemällä 4,07ms!

Saara iltakisassa

Lauantaina oltiin Lägin joukkueessa 3.osuudella. Taas Ude seuraneidiksi ja nyt saivat majoittua Lägin telttaan, sen verran aurinko porotti heti aamusta. Ja hau,hau,hau, aina kun jossain kuljettiin. :D Ennen omaa vuoroa Saara etsi varjoa ja lösähtikin makaamaan edellisten koirakoiden suorittaessa rataa. Vauhtia riitti radalla onneksi kuitenkin. Joukkuerata oli ehkäpä viikonlopun kimurantein, mutta kuitenkin ihan suoritettavissa oleva, Allan Mattsonin rata. Valssi, valssi ja vielä kerran valssi. Puomi - hyppy-putken väärä pää - hässäkkä selvitettiin, mutta sitten Saara oli tulla helpossa putkelle viennissä mun liikkeen perään ja jouduin vähän korjaamaan. Putken jälkeen oli keinu, ja piti tehdä persjättö siihen ennen keinua. Ehdin tehdä, mutta ohjaus oli kaiketi huonohko, ja Saara tuli keinun ohi, vaikka sinne oli suora linja.. Ihan typerä virhe. Olisi pitänyt jättää persjättö tekemättä ja vaihtaa puolta keinun jälkeen, olisin ehtinyt niin hyvin, koska Saaralla menee keinulla aikaa. No, vitonen siitä. Loppurata hyvää ja ihanneaika alittui sähläyksestä huolimatta. "Onneksi" joukkueella oli jo vitosia alla, niin mahikset kärkisijoihin oli joka tapauksessa menetetty. Lopullinen sijoitus 26./61. Jännitys ennen rataa oli taas juuri sopivaa.

Saara joukkuekisassa

Illalla huomasin, että Saara oli aloittanut juoksun. Great! Ainakin tuli selitys jatkuvalle räksyräksyräksytykselle kisapaikalla. ;) No, onneksi myös Liekillä oli juoksu, joten telttapaikka oli jo valmiina. Ja Urkinkin saattoi jättää hyvillä mielin kotiin (hieman pakkokin), kun Saaralla oli teltassa tuttuja kamuja. Menin kisapaikalle jo klo 8, kun halusin nähdä tuttujen ja muiden kovien kisaajien ratoja. Meidän rataantutustuminen oli vasta klo 11. Yksilöhyppäri oli Tuomo Pajarin käsialaa, ja jälleen ihan mukavan oloinen rata. Jokaisella viikonlopun radalla toki oli niitä "ei olla tota koskaan tehty"-kohtia, mutta päätin olla välittämättä. Nythän ne sitten tehtäisiin, mitä sitä murehtimaan. Jo hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa oli selvää, että nolla tai ei mitään. Rataantutustuminen oli jotenkin pelkkää törmäilyä, enkä muutamaa kohtaa saanut kunnolla hahmotettua. Olin jo hieman menettää malttini, kun odottelin saattajaa kisa-alueelle, eikä ketään näy. Sääntöjen mukaan juoksunartuilla tulee olla housut ja saattaja aina kisa-alueella liikuttaessa. No, päätin istua rauhassa alas ja hengittää syvään. Kyllä tämä tästä. Ja viimein saattaja tuli ja pääsimme alueelle. Saaralla piti olla pöksyt jalassa siihen asti, kunnes päästiin lähtöön "punaisen maton" päälle. Onneksi Saara vaikutti rauhalliselta, joten mulla oli ihan hyvä fiilis. Mutta niin vaan kävi, että 3. rima putosi. Saara, joka ei ikinä tiputa rimoja. Ilmeisesti mun rytmitys tai asemoituminen oli jotenkin pielessä, ei saanut takaakiertoon kunnon vauhtia tms. Hetken lamaannus, mutta sitten aattelin, että tehdään kuitenkin hyvä rata. Ja mehän tehtiin, enkä varmistellut yhtään. Vika hyppy kierrettiin, lopetin ilmeisesti ohjaamisen hieman liian aikaisin. Mutta silti etenemän 4,05ms. En tiedä, mutta tuntuu, että tuo oli ehkä meidän paras rata ikinä kisoissa, vaikka se 10 olikin tulos. Ja jos Milla sanoo, että "sulla oli hyvää ohjausta", on rata oikeasti mennyt todella hyvin! ;)

Saaran yksilöhyppäri

Vaikka finaalipaikka jäi tällä kertaa haaveeksi, mä olen niin tyytyväinen. Nyt mä vihdoin tiedän, miten mä haluan ja miten mun pitää kisoissa ohjata. Tästä on tosi hyvä jatkaa. :) Ja se, miten mä sain pidettyä pääni kasassa ja se hyvä fiilis, millä mentiin radalla. Huippua! :)

Nyt pidetään vähän juoksutaukoa (ansaittua) ja seuraavaksi startataan Agirodussa, jonne lähdetään Millan kanssa pitkästä aikaa yhdessä reissuun! :) Sitä odottelen innolla.