keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Tää on mun hetki, jos mä tahdon niin

SM-hyppärillä, kuva: Jaana Salonen

Varsinaista tunteiden vuoristorataa on ollut pari viime viikkoa. Vajaa 2 viikkoa ennen SM-kisoja Saara loukkasi jalkansa jäädessään häkkiin kiinni, kun päästin koiria kotipihassa autosta. Kaikeksi onneksi naapurissamme asuu eläinlääkäri, joka ystävällisesti suostui ottamaan meidät vastaan klo 21 maanantai-iltana. Sinne nilkutettiin naama ja vaatteet verillä, kun irrotusoperaatiossa Saaran hampaat lävisti mun huulen. Todettiin, ettei murtumia tms. ollut, varvas aristi. Ei aloitettu mitään kipulääkekuureja varoaikojen vuoksi. Muutamia unettomia öitä ja koiran tarkkailua, itselle pari lääkärireissua.. Onneksi näytti siltä, että selvittiin säikähdyksellä, koska Saara alkoi liikkua normaalisti seuraavana päivänä. Oma naamataulu oli sivuseikka.

Minulle henkisesti tärkein päivä oli lauantai 11.6., jolloin Saara pääsi tuurailemaan FitDog-leirillä Jennan treeniin. Päätettiin kokeilla, miten jalka kestää. Matalilla rimoilla mentiin, ihan huikea treeni! Jenna käski kisata seuraavan päivän kisat ja sitten levätä Nastolaan asti. Ja minähän tottelin.. Seuraavana päivänä Kivikossa kauden eka tuplanolla ja paaaljon itseluottamusta. Viikolla vain vilaus esteistä (kun käveltiin kentän ohi) ja muuten lepoa. Mulla oli hyvä fiilis. Vain mä itse voisin pilata meidän kisat.

Perjantaina olin ilmoittanut Saaran vain hyppärille, kun ajattelin sen hyytyvän mahdolliseen kuumuuteen, sen vuoksi vain yksi rata. Sieltä ihan kelpo nolla, sijoitus 15./107.


Olisi niin kiva ollut mennä sen kanssa agiratakin, mutta hyvä, että jäi paukkuja varastoon. Taiga meni molemmat radat, iloisia hyllyjä molemmat. Reipasta menoa kuitenkin! :) Videolla hyppäri, josta oli tulla lähes taistelunolla.. :D



 Ryti meni myös molemmat radat, hyppäriltä rima 5 ja agiradalta hyl, mutta ilman kontaktivirheitä. ;) Tuo maksien hyppyrata tuntuikin älyttömän helpolta minien vastaavaan verrattuna.


Majapaikassa oltiin klo 21 jälkeen, eikä oikein uni meinannut tulla silmään. Aamulla klo 8.15 odotti minien joukkuekisan eka tutustuminen. Saara oli aloittajana Hiiden Haukkujen joukkueessa, jossa siis minulla ja Millalla molemmilla oli kaksi koiraa. Jari Helinin tuomaroima rata oli mukavan tuntuinen, menevä rata kaikilla kontakteilla. Saara vetäisi heti alkuun ihan huippuhienon radan, sijoitus oli 10/77.

Saara joukkueradalla, kuva: Sirpa Saari



Taigan kanssa lähdin taistelemaan ja ohjaamaan jokaisen esteen kunnolla, jännitystä piisasi loppuun asti, koska siellä ne hankalimmat, kepit ja keinu. Mutta onnistuttiin, ja tuloksena ihan ok nollarata pitkästä aikaa (edellinen 5.5. ;) ). Oli pakko tuulettaa kunnolla! Sijoitus oli tässä vaiheessa 6./77 ja fiilis ihan huippu.


Sitten oli Kipinän ja Millan vuoro, ja voi herranjestas miten mä jännitin radan reunalla! Hieno nollahan sieltäkin tuli ja sijoitus joukkueellamme 9. Siinä vaiheessa alkoi kelikin huonontua ja kävin välissä juoksemassa Rytin joukkueradan. Aika kivasti sain siihen fiiliksen kohdilleen, rata oli helppo ja meille sopiva juoksuvoimaa vaativa. Harmillisesti vain muurin pala putosi, muuten nollaa. Ja upea loppusuora! Hihan lopullinen sijoitus oli 43., eli tulos saatiin. Positiivista Rytin tekemisessä oli, ettei viikonlopun aikana tullut kontaktivirheitä. Puomi on hidas, mutta ainakaan se ei loikkaa sitä.. Kesälle projektia tiedossa! :D


Keli oli minien finaalissa aika kurja, mutta onneksi se ei Häkä-Häkkistä haitannut. Pikkutykki paineli radan upeasti nollana läpi ja meidän joukkue sijoittui upeasti sijalle 4.!!! Tuo sijoitus oli kyllä semmoinen yllätys, ettei täpärä mitalisijoilta putoaminen haitannut yhtään. 3 gööttiä ja 1 sheltti! Niin uskomattoman hienoa, että kaikki onnistuivat. Se fiilis oli vaan jotain niin siistiä, että sitä haluaa kyllä kokea lisää. Kiitos upealle joukkuekaverille! <3

Jälleen muutaman tunnin unilla kohti yksilökisapäivää. Vettä satoi aamulla tuttuun tapaan ja kenttä oli aika liejua. Rimat tapissa tottakai, mutta Saara oli liikkunut niin hyvin, etten sitä edes sen enempää ajatellut. Tiesin myös, ettei vesisade sitä juuri haittaa. Oli hyvä fiilis lähteä sen kanssa ja sellainen olo, että me selvitään kyllä mistä vaan. Kunhan en päästä sitä selän taakse.. ;)

Karsintarata oli siis brittituomari Lee Gibsonin hyppäri. Ihan erilainen, mihin yleensä on kotimaassa totuttu. Hän rakastaa ansaesteitä, ja ne ovat tosi lähellä. Hänen koulutusfilosofiassaan koiralle tulee opettaa vahva ja itsenäinen esteosaaminen, ohjauskikkailut ovat sivuosassa -- olen aika tavalla samaa mieltä. Ansaesteisiin ei tule tuhlata energiaa, eli: huomaa ja unohda! Jos mietit ja pelkäät ansaesteitä liikaa, hyvin suurella todennäköisyydellä myös ohjaat koirasi sinne.

Ensin oli Taigan vuoro. Tyypilliseen tapaansa hän ei hallinnut vauhtiaan hyppärin alussa ja takaakierrosta lähti huutaen kiertämään koko esteen.. ;) Ihan mukavasti kuitenkin kulki ja yritin täysiä loppuun asti, siihen mennessä taisi olla vain 3 puhdasta nollaa tehtynä. Lopussa kävi kuitenkin kartturille köpelösti ja ohjasin Taigan väärälle esteelle! Jotenkin vaan tuli kummallinen hahmotushäiriö. Huomasin muutamalle muullekin ohjaajalle käyvän samalla tavalla samassa kohdassa.



Harmitti tosi paljon oma tyhmäily. Sen jälkeen alkoi pian harmittaa, että palkkasin Taigaa poissaolevana, enkä ehkä kehunut tarpeeksi, se kun on muutenkin ulkokentillä herkkis. Onneksi Saaran starttiin oli vielä muutama tunti aikaa, ja fiilis nousi pikkuhiljaa ja harmitus hälveni. Kelikin alkoi mukavasti kuivumaan.

Hyvällä fiiliksellä radalle. Kerran olin edessä ja muutamasti vähän turhan tiukka haltuunotto, mutta muuten sujuvaa rataa ja nollana maaliin! Vielä hetken jännitys, riittikö aika.. Riittihän se juuri ja juuri, ja sijalta 44. (yhteensä kisassa oli 272 minikoirakkoa mukana) finaaliin! Ihan huikea fiilis! :)

Karsintaradalla, kuva: Jaana Salonen
Finaalia saikin odotella tovin. Purettiin leiri ja käytiin syömässä. Ajatukset hetkeksi ihan muualle. Maxifinaalin sai katsella ihan rauhassa loppuun. Sitten pikkuhiljaa ajatuksia tulevaan. Kari Jalosen tuomaroima rata rakentui ja se vaikutti aika helpolta. Putki-puomierottelu oli se meille ennakkoon haastavin osuus. Ajattelin kuitenkin, että vedetään se omaan tapaan ja täysillä. Radalle oli tosi siistiä lähteä, mulla oli 100% luotto meidän kontakteihin ja muutenkin tekemiseen. Tehtiin ihan oman tasoinen nollarata hyvällä fiiliksellä! Ajattelin radan jälkeen, että rata on sen verran helppo, ettei varmaan sijoitus ei hirmuisesti nouse.. Mukana kuitenkin Suomen nopeimmat koirat, ja Saara jää ajassa joitain sekunteja kärjestä. Pikkuvirheitä sattui kuitenkin monelle ja sijoitus nousi ihan huikeasti, lopulta oltiin yhteistulosten perusteella sijalla 16.!! Enpä olisi ihan heti uskonut. :D Tuo finaalin tunnelma kannustuksineen oli jotain niin hienoa, että toistan itseäni, mutta sitä todella haluaa päästä kokemaan lisää!



Kolmen koiran kanssa kisaaminen vei omaa keskittymistä ja aikaa sen verran, että ihan niin paljon en ehtinyt tsemppaamaan muita, kuin alunperin ajattelin. Pahoittelut koutsattaville siitä! :)  Halusin kuitenkin keskittyä rataan kerrallaan, enkä sen vuoksi juuri katsellut muita ratoja. Lisäksi on tärkeää välillä vain istua alas ja olla. Omat jalat toimi kyllä hienosti koko viikonlopun ja muutenkin olo oli fyysisesti hyvä. Raskaus ei vielä tässä vaiheessa mun menoa haittaa. Eivät asiat tee meitä onnettomiksi vaan se, miten niihin suhtaudumme. Eli, se ei ole ongelma, jos ei siitä tee itselleen ongelmaa. ;)

-> Olosuhteet ovat asia, johon ei itse voi vaikuttaa. Turha siis tuhlata energiaa asiasta valittamiseen ja saada vain itselleen huonoa mieltä. Ei kai se tule kenellekään yllätyksenä, että Suomessa sataa, oli sitten kesä tai talvi. Huono fiilis tarttuu helposti koiraan, eikä tulos silloin yleensä ole odotusten mukainen. Kannattaa siis kesäisin hyödyntää kaikenlaiset treenikelit ulkokentillä, eikä vain treenata puhtaissa ja siisteissä sisähalleissa.

Viikonlopun aikana näkyi upeaa asennetta ja taisteluita - mä niin arvostan sitä, ettei luovuteta vaan taistellaan radalla loppuun asti, oli se tulos mikä hyvänsä. Jos luovuttaa, senkin voi tehdä monella eri tapaa, ei ole pakko olla ylimielinen. Maxien yksilökisa oli hyvä esimerkki siitä, että mitä tahansa voi tapahtua, eikä koskaan kannata luovuttaa. Karsintaradan vitosella saattoi nousta finaalissa peräti 10.joukkoon!

Olipahan upea viikonloppu  <3 Näillä fiiliksillä jaksaa pitkään!

Mä otan tilanteen haltuun! Saara joukkueradalla, kuva: Sirpa Saari



maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kohti agilityn arvokisoja, osa 2.

Purinalla 5.6.16 / kuva: Ossi Lehtinen
Arvokisaviikonlopussa tärkeää on ratojen nollaaminen ja hetkessä eläminen, keskittyminen siihen mitä on tekemässä. Viikonlopun aikana on osattava irrottautua ratasuorituksista ja ladata itsensä kerta toisensa jälkeen uudelleen.  

Muista, että psyykkisen vireen on oltava hyvä vain suorituksen aikana (suoritus: rataantutustuminen + itse suoritus). Älä pyri olemaan fokusoituneesti keskittynyt koko aikaa, se kuluttaa mielettömästi enrgiaa! Väliajan huono vire ei vaikuta suoritukseen, ellet itse ajattele, että se vaikuttaa. 

Tee kisapäiville suunnitelma ja varasuunnitelmat, aikatauluta! Muista huolehtia riittävästä levosta ja energiasta, sekä ravinnosta. Mieti, mihin asioihin voit viikonlopun aikana vaikuttaa ja mihin et? Älä murehdi säätä tai muita olosuhteita, tai muiden tekemisiä. Se, mihin voit 100% vaikuttaa, ovat omat ajatuksesi. Muista ajatella suoritusta tukevalla tavalla. Epävarmat ajatukset aiheuttavat usein epävarmoja suorituksia.

Avain onnistumiseen:  Omat tutut rutiinit, joissa on ennalta suunniteltu positiivinen itsepuhe. Tutut rutiinit tuovat varmuuden ja turvallisuuden tunnetta, kun asiat sujuvat suunnitellusti. Vie tilan epävarmoilta ajatuksilta ja suuntaa ajatukset suorituksen onnistumisen kannalta tärkeisiin asioihin.


Muistilista:


* Psyykkisen vireen nostaminen ennen ratasuoritusta: Muistuta mieleen tavoite (fokus prosessissa, ei tuloksessa), omat voimasanat/lauseet, mielikuvat onnistumisista.


* Fyysinen vire.


* Ennen rataa ajatukset tekemiseen: Radalle lähtiessä keskityn tähän hetkeen.

* Ratasuoritus, päivän tärkein tapahtuma: Keskityn hetkeen, tapahtui mitä tahansa.

* Radan jälkeen nollaus: Fokus onnistumisiin.

* Jäähdyttely: Siirrän ajatukset pois edellisestä radasta, teen hyvän loppuverryttelyn.

* Vapaa: Mietin muuta kuin agilityä. Rentoudun, kerään energiaa. Olen oma itseni.


* Se tärkein: Luota itseesi ja koiraasi, pidä hauskaa ja nauti! :)

Purinalla 5.6.16/ kuva Ossi Lehtinen


*

**


M