Ihanat, kamalat tunteet #fitdogagilityteam 3.leiri

Viikonloppuna kokoonnuttiin jälleen Fitdog Agilityteamin porukan kanssa yhteen leirin merkeissä. Perjantaina kuultiin mielenkiintoiset luennot urheilijan ravitsemuksesta (jälleen kerran ryhtiliike omaan ruokavalioon tiedossa ;) ) ja urheilukoirien nesteytyksestä. Lauantaina ja sunnuntaina leiriläisillä oli varsin tuhti paketti lajitreeniä, fysiikkatreeniä ja psyykkistä valmennusta. Psyykkisessä aiheenamme olivat tunteet urheilussa, jännittäminen ja keskittyminen, sekä itsensä rauhoittaminen. Jälleen kerran tilanteet elivät ryhmäkohtaisesti, eli jokainen ryhmäsessio oli erilainen.

Mihin tunteita tarvitaan urheilussa? Urheilija tarvitsee tunteita toimintansa polttoaineeksi. Ei ole olemassa vääriä tai oikeita tunteita, ja tunnetila on kokijalleen aina tosi. Negatiiviset tunteetkin ovat ok, eikä niitä tarvitse hävetä. Tärkeintä olisi, ettei tunteita pyri tukahduttamaan, vaan opetella hyväksymään negatiiviset tunteensa ja käyttämään niitä oman toiminnan ohjaamisessa. Tunteita ei voi päättää, mutta voit vaikuttaa omaan ajatteluusi ja päättää toimia toisin.

Urheilussa tunteet ovat joko suoritusta auttavia tai sitä haittaavia. Opettele havaitsemaan, tunnistamaan ja nimeämään tunteitasi, sekä ymmärtämään tunteiden syitä ja seurauksia itsessäsi. Opettele hahmottamaan oma ihanteellinen tunnealueesi, joka edesauttaa sinut omaan huippusuoritukseesi. Se ei aina välttämättä tarkoita omalla mukavuusalueella pysymistä eli sitä, että kaikki tunteet olisivat silloin pelkästään miellyttäviä, vaan usein myös hieman epämiellyttäviä (mutta hyödyllisiä) tunteita tarvitaan huippusuoritukseen pääsemiseksi. Se, millaisia nämä tunteet ovat, on hyvin yksilöllistä. Joku tarvitsee pientä raivoa, toinen jalat loukuttavaa jännittyneisyyttä, joku ehkä pientä ylimielisyyttä ja onnistumisen pakkoa. Muista kuitenkin, että urheilussa (ja elämässä yleensäkin) on tärkeää myötätunnon osoittaminen itselleen - kaikkein tuskallisimpia tunteita ei kannata "yli-analysoida".

Mitä jännittämiseen tulee, tarjolla ei ole pakettiratkaisua. Avaimet ovat jälleen kerran omissa käsissäsi. Kyse on omasta suhtautumisestasi, omasta asenteestasi. Juoksetko jännitystä pakoon tai yritätkö epätoivoisesti sinnitellä siitä eroon, hokien ehkä itsellesi, ettet saa jännittää ja kuinka typerää jännittämisesi on? Mitäs jos antaisit itsellesi luvan jännittää. Toteaisit tilanteen, mutta sitten keskittyisit siihen, mitä olet tekemässä. Mieti, millaisia ajatusmalleja ja mahdollisesti pelkoja (liiallisen) jännittämisen taustalla on? Ovatko pelot realistisia? Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Huom! Sopiva jännittäminen on missä tahansa suorituksessa tarpeen, mutta liiallinen jännittäminen saattaa haitata oleellisesti suoritusta. Kuten yksi leiriläinen osuvasti sanoi, "tee jännityksestä kaveri itsellesi". Sen jälkeen asiat sujuvat helpommin.

Itsensä rauhoittamisen taito on tärkeää hektisessä arjessa sekä treeneistä ja kisoista toipuessa. Kysy välillä itseltäsi, "muistanko hengittää"? Anna itsellesi aikaa, tee jotain mistä saat mielihyvää (muutakin kuin agilityä/urheilua). Älä ole itsellesi liian ankara. Ole edelleen itsesi paras kaveri ja valmentaja! Lopeta murehtiminen siitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Tärkeintä on se, mitä ajattelet itsestäsi.

"Muista että ne
kaikki suurimmat 
kauhut
on sun toiveitteis
peilikuvat
käännä ne ja
kädestäs löydät
niihin avaimet"

-Apulanta-

Taiga-Tassu kolmosiin

Tuore kolmosluokkalainen

Ei sitten tuhlattu kakkosissa juurikaan aikaa, 29.11 käytiin juoksemassa Janakkalassa yksi rata, nolla ja sija 2. Itsenäisyyspäivänä Kotkassa kahdelta ekalta radalta nollavoitot ja se oli siinä. Hieno Taiga. <3 Radat oli melkeimpä kuin meille tehtyjä, tiesin lähdössä, että näistä me kyllä selvitään, kun vaan muistaa ohjata jokaisen esteen. Pakko myöntää, että omassa tekemisessä oli vähän sellainen pakkonollan tekemisen maku, koska yksinkertaisesti en halunnut viettää 1- ja 2-luokissa liikaa aikaa, kun aika ei vaan riitä niin usein kisaamiseen. On ollut vaikea keskittyä hetkeen, kun ajatukset vaeltavat jo kovaa vauhtia eteenpäin, myönnän. No, uskalsin sentään Kotkassa juoksuttaa puomit, mistä pisteet itselleni annan. Keppejä olen jostain syystä alkanut jännittää ja niiden aikana en ehkä juurikaan hengittänyt. Muutenkin tuli ehkä pidettyä vähän liikaa koiraa hallussa, mutta kiihdytteli Taiga kuitenkin vähän päälle 4ms/sek etenemät agiradoilla silti. Hyppärillä vähän nopeammin. On sillä vaan hyvät kisahermot jo tässä vaiheessa. Nyt se työnteko sitten alkaakin, että saadaan vauhteja hilattua ylöspäin ja tekniikat haltuun. Treeneissä Taiga ei vielä kestä toistoja kovinkaan paljon ja minä kun en halua treenata nuoren koiran kanssa hitautta (enkä toki muutenkaan), niin treenimäärät jäävät todella pieniksi. Ei se määrä, vaan laatu, ja luottamus siihen mitä tekee.

Olenkin paljon pohtinut viime aikoina sitä, että pitäisi vaan uskaltaa mennä sitä omaa tietä, tehdä niitä juttuja, mitkä itselle sopii. Olla rohkea, kokeilla asioita. Miksi kaikkien pitäisi tehdä asiat samalla lailla? Olen huomannut, että ihmiset eivät uskalla yrittää, eivät uskalla heittäytyä, mennä pois mukavuusalueelta, varsinkin jos ei ole aikaisemmin tehty näin. Tehdään nyt näin, kun näin on tehty aina. Ei kaikkien tarvitse kulkea samanlaista tietä kohti tavoitteita. Miksi kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin? Minä uskon menestykseen, mikä tulee omanlaisten valintojen ja ratkaisujen kautta, omaa tietä kulkemalla. :)

Pentusuunnitelmia

Saaran kuvat Anne Huotari ja Jukka Pätynen/koirakuvat.fi, Hipin kuvat Minna Juustovaara

Aikaistettiin hieman pentusuunnitelmia ja Saara astutetaankin jo seuravasta juoksusta, jota odotellaan tammikuulle. Jos kaikki sujuu hyvin, olisi kevätpentuja siis tiedossa!

Pentueen isäksi on valittu hurmaava, harmaa ja pitkähäntäinen Cimillan Walde Wallanmainio alias Hippi Tampereelta. Hippi on nopea ja urheilullinen uros, joka kisaa agilityssä 3-luokassa. Hipistä tuli juuri hyppyvalio ja agisertejäkin on jo kaksi. Melkoisia vauhtinakkeja siis odotettavissa! ;) Kiitos Hipin omistajalle Stiinalle, että saamme Hippiä käyttää. 

Pennut syntyvät Tulikäpälän kenneliin, eli kyselyt pennuista  Milla Saarelle, minultakin voi toki kysellä.

http://www.tulikapalan.com/

Saarallahan on jo yksi pentue (2u + 5n, 04/14), josta kaikki pennut ovat osoittautuneet oikein hienoiksi harrastuskavereiksi. Niiden kanssa tehty agilityä, rally-tokoa, tokoa, pelastuskoiratoimintaa ja oltu nätteinä/komeina näyttelyissä.

Taiga Tuliraketti (mini2) (kuva: Anne Huotari)

Tauno Tuhopolttaja (1*nollavoitto mini1-luokasta) "Tuho"

Ronja Revontuli (mölli) "Ruuti"

Tintti Tulentekijä "Siiri"

Pinja Palopommi "Minttu"

Isa Ilotulite "Sissi"

Rami Rakovalkea "Topi"

Suuria suunnitelmia

Kuva: Anne Huotari

Tulipas paljon lupaava otsikko, mutta tuntuu, että pää on täynnä ammatillisia ideoita ja suunnitelmia, kun vaan pääsisi niitä toteuttamaan! ;)

Eilen pidin Hyvinkäällä kautta aikojen ensimmäisen "Paremmaksi kisaajaksi"-luennon, ja se sujui hyvin. Toki parantamisen varaa aina on esiintymisessä ja kolmeen tuntiin mahtuu muutamia sanoissa sekoilemisia, mutta pääosin oli jopa oikein mukavaa. Ja miksei olisi, puhua asiasta, josta on todella innostunut! Toivottavasti sain edes jonkun kuulijan innostumaan myös ja kokeilemaan eri psyykkisen puolen juttuja. Tämä oli mun ensimmäinen pidempi luento ikinä, eikä varmaan olisi vielä muutama vuosi sitten onnistunut. Oon tehnyt aika tavalla töitä esiintymiskauhuni kanssa, ja nyt sain varmuuden, että alan olemaan voiton puolella sen suhteen! Miksi mä antaisin typerän pelon rajoittaa tekemisiäni, kun mulla on tää juttu, mistä mulla oikeasti voi olla annettavaa toisille? 

Viikko sitten osallistuin Supyn järjestämään psyykkisen valmennuksen seminaariin Kuortaneella, vitsit miten mahtava kokemus olikin. Mielettömiä puhujia ja esityksiä koko kaksi päivää ja keskusteluita kollegoiden kanssa. Toki enemmänkin olisi voinut verkostoitua, mutta aikataulu oli sen verran tiukka, ettei juuri ehtinyt kuin kuunnella ja syödä.

Tuolla mulle selvisi, mitä haluan.. Alan nyt kasaamaan kokonaisuutta urheilupsykologian sertifikaattia varten. Seuraavan kahden vuoden proggis. Siihen vaaditaan 300h psyykkisen valmennuksen asiakastyötä, alan työnohjausta ja 15op täydentävää koulutusta. Olen jo aloittanut työnohjaajan etsimisen ja ehkä olen jo löytänytkin oikein mukavan oloisen ihmisen ohjaajakseni. Lisäksi opintoja olen yrittänyt sillä silmällä katsella, se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Tarvitsisin myös yksilöasiakkaita tähän projektiin! Eli jos olet kiinnostunut parantamaan urheilusuoritustasi psyykkisen valmennuksen avulla tai jos sinulla on jokin urheilusuoritustasi häiritsevä ongelma, ota yhteyttä! :) Saa myös vinkata eteenpäin asiasta, jos tunnet jonkun apua kaipaavan. Urheilulajilla ei ole väliä. Minun yhteystiedot löytyvät tuolta Marjo-sivulta.

Kuortaneen seminaarissa puhui aivan valloittava urheilupsykologi Wayne Halliwell Kanadasta. Häntä olisi voinut kuunnella koko päivän, niin maaginen puhuja hän kyllä on. Hän käyttää urheilijoidensa kanssa I know (tiedän) - listaa, minkä on tarkoitus vahvistaa urheilijan itseluottamusta ennen tärkeää suoritusta tai kilpailua. Päätin kokeilla itsekin. Näitä juttuja on paljon mukavampi opettaa muille, kun on itsekin tehnyt saman. Viime sunnuntaina kamppailin jälleen kerran kisa-aamuna huonon omatuntoni kanssa. Se aiheutuu siis siitä, että lähden kisareissulle ja jätän pienet lapseni kotiin tai vien heidät isovanhemmille hoitoon, mitä ikinä. Varsinkin jos tulosta ei tule, omatunto soimaa vielä rankemmin. Tää on se mun häiritsevä ajatus, mikä heikentää monesti suoritusta. Ei siis pelko siitä, että lapset ei pärjäisi ilman minua, vaan se huono omatunto. Olenko huono äiti?

Kirjoitin omaan I know-listaani ensin asioita, mitkä liittyivät mun ja Taigan yhteistyöhön, osaamiseen, vauhtiin ym. Viimeiseksi kirjoitin näin:

Tuon jälkeen tuntui, että lamppu syttyi ja apina olisi pudonnut harteilta. Näin se on. Laitoin listan hupparin taskuun ja lähdin vapautunein mielin kisaamaan. Kun asia tuli päivän mittaan välillä mieleen, ei tarvinnut ottaa edes lappua esille, vaan riitti että taputin kädelläni taskua, missä lappu oli. Sieltä kisoista tulikin viimeiseltä radalta voittonolla ja nyt viime lauantaina sitten se kolmas, ja siirto kakkosiin. Me ollaan hyvä pari. :)

Kuva: Anne Huotari

Ps. Vielä yksi vinkki itseluottamuksen parantamiseen:

     Opettele vastaanottamaan kehuja itsestäsi. Kun joku kehuu sinua, sano "kiitos", ilman että alat selittelemään, miksi et ansaitse kehuja. 

Saa kokeilla! ;)

FitDog Agilityteam, leiri 2 - Jos uskot, että pystyt, tai uskot, ettet pysty, olet oikeassa.

Toinen Fidarileiri pidettiin viikonloppuna ja sain edelleen kunnian toimia leirillä psyykkisenä valkkuna. Tällä kertaa jokaiselle tuli yksi pienryhmäsessio, mutta ryhmät olivat pienempiä ja tavallaan sitä kautta ajateltuna tähän käytetty aika oli sama, kuin edellisellä leirillä. Palautteen perusteella nämä pienemmät ryhmät miellyttivät leiriläisiä enemmän. Teemana minulla oli itseluottamus, mutta en noudattanut pienryhmissä mitään tiukkaa sapluunaa, vaan jokainen ryhmä muodostui omanlaisekseen keskustelijoista riippuen. Jossain ryhmissä käytiin enemmän kokoamaani materiaalia läpi, jossain ei ollenkaan. Kaikkien kanssa kuitenkin päivitettiin tavoitteet ja käytiin läpi, miten on mennyt leirien välillä. Tapani valmentaa on "keskustelevan hoidollinen" ja toivoisin, että osallistujat pohtivat asioita myös itse. Uskon, että muutoksia tapahtuu siten enemmän, kuin pelkkiä valmiita vastauksia antamalla.

Treeni/kisapäiväkirjan pitäminen haki monilla vielä muotoaan, mutta toiset olivat ottaneet tavan omakseen. Kannattaa muistaa, että tekee treeni/kisapäiväkirjasta oman näköisen, muuten tapaa ei jaksa noudattaa kovinkaan pitkään. Ei myöskään kannata kirjoittaa liian pitkästi tai monimutkaisesti, ettei into lopahda parissa viikossa. Jos aikataulut tuntuvat kiireisiltä, eikä ihan jokaisesta treenistä meinaa ehtiä kirjoittamaan, kokeile viikko- tai kuukausisuunnitelmia. Parhaimmat oivallukset saa kuitenkin mielestäni säännöllisen päiväkirjan pitämisestä, pysyt paremmin kärryillä tekemisissäsi sekä hahmotat paremmin toimintasi taustalla vaikuttavat ajatukset ja tunteet. Itsekin olen miettinyt, miten treenipäiväkirjan pito voikin olla niin vaikeaa. Kun harrasti hiihtoa, treenipäiväkirjan pito oli itsestäänselvyys, ja oli mahtava tunne saada merkitä päivän rankat treenit päiväkirjaan ja laskea treenitunnit. Voisiko tähän siirtää samaa fiilistä ja iloa onnistumisista? Miten ihmisten elämästä on tullut niin kiireistä, ettei ole aikaa istua pariksi minuutiksi alas ja ottaa se pieni hetki itselleen?

Tässä tiivistettynä omasta mielestäni tärkeimmät pointit liittyen itseluottamukseen urheilussa :

* Itseluottamus luetaan yhdeksi psyykkisen valmennuksen tekniikoista, koska se ei ole muuttumaton ominaisuus, vaan kehitettävä taito!

* Itseluottamus: Luottamusta omiin taitoihin ja itsensä hyväksymistä - hyväksy itsesi riippumatta siitä mitä tapahtuu. Hyväksyy olevansa arvokas yksilö, vaikka epäonnistuisikin. Mieti, millaisena näet itsesi? Tee  lista ominaisuuksistasi. Ovatko ne enemmän negatiivisia vai positiivisia? Jos kiinnität itsessäsi huomiota vain kielteisiin asioihin, itseluottamuksesi saa huonon kasvualustan. Muista: Tulokset vaihtelevat, mutta sinä olet ihmisenä sama ja yhtä hyvä, kuin ennenkin!

* Hyvä itseluottamus: Urheilija selittää voitot ja tappiot niillä tekijöillä, joihin voivat itse vaikuttaa ja siten ottavat kontrollin omasta kehittymisestään.

* Heikko itseluottamus? Taustalla vaikuttavat kielteiset ajatusmallit omasta suoriutumisesta ja itsesyytökset. Nämä ajatukset tulisi tunnistaa, analysoida ja muuttaa. Muista! Toiminnan taustalla olevat ajatukset ja oletukset johtavat tunteisiin  ja tunteet puolestaan vaikuttavat käytökseen.

* Käytä omien rajoitustesi murehtimisen sijaan enemmän aikaa sen miettimiseen, miksi olet joissakin asioissa niin hyvä?

* Laadukas harjoittelu: Valmistaudutko voittamaan vai välttämään epäonnistumiset?

* Kaikki luodaan kahdesti; ensin mielikuvissa, sitten todellisuudessa. Muokkaa mielikuvat onnistumisesta voimavaraksi.

* Ole itse oma valmentajasi: Mikset tekisi sitä niin, että pysyt hyvällä mielellä? Ole sellainen valmentaja, jonka haluaisit itsellesi!

* Vastoinkäymisistä selviytyminen: Vastoinkäymiset pitää kuvitella ja tehdä selvät suunnitelmat, miten niistä aikoo selvitä. Silloin suhtautuminen niihin muuttuu, eikä turhaa energiaa kulu murehtimiseen.

Saara luottaa itseensä <3 Kuva: Heidi Nikula

Taiga-Tassu liekeissä

Taiga pentuna :) Kuva: Anne Huotari

Taiga pääsi eilen aloittamaan kisauransa, juuri tasan 18kk ja yhden päivän ikäisenä. Ei kyllä yhtään tiennyt, mitä odottaa. Neiti on syttynyt lajiin vähän hitaammin, ollaan treenattu melko vähän ja kokonaisia ratoja tehty muutama hassu. Epiksiä käyty kahdet ja nekin "omalla hallilla". Kisapaikat ja niissä oleilu on toki tuttuja asioita, kun pennusta asti on mukana ollut ja joka paikassa olen pyrkinyt lämppäesteillä tekemään pienen "treenin". Ihan vaan, että tottuu keskittymään tekemiseen kisapaikan hälinässä.

Nyt treeneissä lähinnä vahvistettu yksittäisiä esteitä , estefokusta ja irtoamista. Viime viikolla vahvistin erityisesti keppejä, kun lisääntyneen vauhdin myötä neiti ei ole muistanut/ehtinyt taipua ensimmäiseen keppiväliin. Onneksi omalta kotipihalta löytyy kepit, putki ja muutama hyppyeste, joten pystyy tekemään sellaisia muutaman minuutin treenejä vaikka päivittäin. Nyt hommasin vielä "trick and treat" kauko-ohjattavan targetin ja se toimii Taigalla varsinkin kepeillä tosi hyvin, saa paremmin fokuksen eteenpäin. Ja kepit onkin parantuneet huimasti parissa viikossa!

 Jotenkin kuitenkin tuntunut, että Taiga osaa tässä kohtaa paljon vähemmän kuin Saara ja Ryti saman ikäisinä, vaikka välillä väläytteleekin ihan hyvää osaamista ja varsinkin irtoaminen on jo Saaraa parempaa tässä vaiheessa. Ehkä tuo tulee siitä, että Taiga ei kestä vielä paljoa toistoja ja motivaatio laskee helposti (varsinkin jos jäädään jankkaamaan jotain samaa kohtaa). Tämän vuoksi olenkin pitänyt treenit tosi lyhyinä.

Ekalla agiradalla tuli pikku loikka puomilta ja siitä 5. Aika kuitenkin porukan paras (etenemä 4,28ms). ;)

Vaihdoin Taigalle juoksupuomin vasta noin kuukausi sitten ja se ei tosiaan ole vielä valmis, varsinkin korkeassa viretilassa tulee loikkia. Mutta huimasti se vaihto toi vauhtia lisää kaikkeen tekemiseen! Tokalla radalla päätin hidastaa puomilla "koske"-käskyllä, vaikka olin alunperin päättänyt, etten hidasta.. No, niin mä nyt kuitenkin tein ja selvittiin nollalla maaliin! Etenemä oli huima 4,68ms ja sillä voitto! Toki radalta puuttui kepit, eli nostaa tuota etenemää.

Hyppärin lopussa Taiga irtosi hienosti väärään putkeen.. Sinnehän mä sillä hetkellä oikeastaan huidoin, kun videolta tarkastelee.. (radan alku puuttuu videolta) :)

Mutta enpä voisi olla tyytyväisempi ekoihin kisoihin! Vaikka jäätiinkin äiti-Saaran saavutuksesta (2*LUVA ekoista kisoista), niin ei haittaa.. Taiga on ihan erilainen menijä tässä vaiheessa kuin Saara kisauran alussa. Irtoaa paljon paremmin ja vauhtiakin on enemmän, Jotain siis on tehty oikein! :)

Kisasin myös sheltti-Romeon kanssa medi-luokassa tuon hyppärin. Kepeille asti mentiin virheettä ja vauhdilla, mutta sitten pakka hajosi täysin, kun kepeillä ei päästy yhteisymmärrykseen oikeasta suoritustavasta. ;) Mutta on se nopea! Täytyy nyt vaan saada sille irtoamista ja estehakuisuutta lisää, niin hyvä tulee.

Saara puolestaan kisasi Emmiinan kanssa Hyvinkäällä lauantaina, ja tulosrivi oli samanlainen kuin Taigalla: 0, HYL ja 5. Oikein lupaavaa! :)

ps. Olin hieman liian optimistinen jalan kuntoutumisen suhteen. Juoksulenkeille on lupa lähteä vasta marraskuussa ja hiihtämistäkin saa koettaa vasta ensi viikolla. Kestää se nyt onneksi muutaman kisaradan juosta hyvällä alustalla, eikä tarvitse särkylääkettä enää. Ollaan nyt siitä onnellisia. :)

Tuplavoitto

Olipahan kisapäivä Forssassa eilen. :)

Molemmille koirille 2 rataa, agi ja hyppäri. Hieman yskähdellen päivä tosin alkoi, Saara tehtaili nollan Viitasen kiemuraiselta agiradalta. En tainnut olla alkuun ihan hereillä ja se kaasutti ekan putken ohi ja sen jälkeen ohjaus taisi muuttua aavistuksen löysäksi -> HYL. Onneksi voitto meni samaan leiriin, eli Milla ja NOx saavuttivat upeasti nollavoiton ja toisen agi-sertin! Onnea! :)

Saaran agirata

Rytin kanssa sama rata, ahtaalta tuntui ajoittain, mutta selvittiin aika hyvin. Harmillisesti vain A:n alastulo tuomittiin vitoseksi. Hitsi! Videolta voi jälkiviisastella, ottiko vai ei.. ;)

Muutama pidempi kaarros, mutta muuten ihan sujuvaa menoa. Nää Viitasen radat ei todella oo meidän mukavuusalueella, mutta ihan kiva huomata, että aletaan näistäkin selviytyä.

Sitten hyppärit. Tutustuin rataan vääriin, huomasin vasta Millan suorittaessa rataa, että olin  jättänyt viimeisen putken kokonaan välistä. No ei muuta kuin suunnitelmat lennosta uusiksi. En antanut sen häiritä. Hyvä rata saatiin Saaran kanssa aikaiseksi, ja se riitti vihdoin 1.sijaan! Ja toiseen hyppysertiin. Nyt olisi sitten Saaralla kaikki sm- ja karsintatulokset kasassa tuon voiton myötä. Mahtavaa. Tuota voittoa ei todella ole helppo saada pk-seudulla kisatessa "ei-niin-nopean" koiran kanssa, varsinkaan kun ei pystytä kisaamaan joka viikonloppu (toisaalta, onneksi). Aina tunnutaan olevan väärään aikaan väärässä paikassa. ;) Joten ihan huippu fiilis!

Saaran voittorata

Rytin kanssa tuntui vielä agirataakin ahtaammalta, mutta selvittiin ihme kyllä virheettä maaliin. Rimoista osa oli molemmilla radoilla 65, ja niiden treenailu on kyllä jäänyt nyt kokonaan. Vähän työläältä nuo korkeat rimat tuntuvatkin, etenkin noissa kohdissa, missä koira joutuu hyppäämään melkein paikaltaan. No mutta, sieltä tuli kuitenkin kolmas hyppärivoitto peräkkäin. Siistiä! Ja eka voittorata, mikä on saatu videolle! ;) Yksi läheltäpiti-kielto sinne mahtui, mutta muuten olen tosi tyytyväinen rataan.

Rytin voittorata

Tästä on nyt tosi hyvä lähteä kisatauolle ja keskittyä Taigan kisaamiseen. Se Rytin tupla (tai NE, jos haluaa karsintoihin) jää nyt sitten kevään hommiksi. Mutta eiköhän se sieltä tule, kun saadaan kontaktit varmoiksi.. tai ainakin varmemmiksi. ;)

SERT-neiti <3

Ps. Ai niin. Kävelin kaikki rataantutustumiset ja juoksin vaan radoilla. Jalka ei kipeytynyt! Tosin kunto on kyllä heikentynyt huomattavasti, en meinannut pysyä Rytin perässä agiradalla ja hengästyin. :D

Treenimietteitä

Hehkutellaampa välillä treenejä. Kesä meni jotenkin sekavasti, motivaation ollessa vaihteleva. Jotenkin oltiin puuhastelu-tasolla, muutamat ohjatut treenit taisi kesään mahtua. Oli vaikea löytää intoa lähteä työpäivän jälkeen ajelemaan hallille. Kun viime syksynä muutettiin maalle, treenimatka kasvoi oikeastaan puolella.

Päätin ottaa paikan Mustosen Saijan Ojakkalan ryhmästä, tuo halli kun on puolet lähempänä kuin seuran halli. Vähän se rassaa kukkaroa enemmän kuin seuran treenit, mutta jotenkin tuo on ollut nyt motivaation kannalta ratkaisevaa, että halli on lähempänä. Joku voi ihmetellä, että mitä väliä, mutta kyllä se 40 minuuttia lisäaikaa vaan tässä elämäntilanteessa (työ ja pienet lapset) vaikuttaa kummasti. Ja ehkä kaipasin myös jotain uutta ympäristöä, kulunut vuosi on ollut seuratouhuissa henkisesti raskas. Jotenkin syksy onkin treenien osalta lähtenyt ihan eri tavalla liikkeelle, joka kerta olen lähtenyt treeneihin hyvällä mielellä ja myös pois sieltä hyvällä mielellä. On meillä tiistain valkkuryhmässäkin hyvä porukka ja treeneissä on hauskaa, mutta tiistain treeneihin menee matkoineen oikeastaan koko ilta, ja se aiheuttaa suurehkoja omantunnon tuskia (lapset). Jos ajatukset ovat muualla, ei treeneistäkään saa kaikkea irti.

Nyt tuon jalkavamman vuoksi olen joutunut himmailemaan liikkumistani ja olemaan tosiaan siellä mukavuusalueen ulkopuolella, eli ohjailemaan takaa.. Rytin kanssa se jotenkin sujuukin, kun hän irtoaa paremmin, mutta tyttöjen kanssa tuntuu vielä hitaalta ja työläältä. Mutta luulempa, että tuon taidon oppimisestakin on hyötyä sekä koirille, että minulle.

Ojakkalassa olen saanut ohjattavakseni myös uuden koiran, nopsan medi-sheltti Romeon, jonka kanssa on saanut todella opetella ihan uusia juttuja. Aika näyttää, päästäänkö kisaradoille asti. :)

Ja se jalka. Ei siinä olekaan kuin rasitusosteopatiaa, eli vasta murtuman esiaste. Luotan siihen, että kuukauden päästä olisin juoksu(lenkki)kunnossa! :)

Tässä näitä mun "kävelyohjauksia" viime tiistailta..

Taiga

Ryti

Rytin puomia

Sitten vielä Saaran ja Emmiinan menoa.. :)

Katso kengurun loikkaa

Taas käytiin kokeilemassa miten ne kontaktit toimivat kisatilanteessa... ;) (video saattaa järkyttää herkimpiä katsojia)

Eipä oo vielä tuollaista ennen sattunut. Liekö tullut vähän vauhdilla tilanteeseen ja askeleet menneet sekaisin tai sitten tuo mattopinta yllätti raskastekoisen menijän. Jatkoin kuitenkin rataa kun koira vaikutti olevan kunnossa. Ja en näe mieltä jäädä hinkkaamaan kisaradalle kontakteja (ainakaan jos tarkoitus on tehdä juoksukontaktit). Sain kunnon ripityksen tuomarilta radan jälkeen, ehkä jopa vähän kohtuutonta mielestäni, koska kyse oli kuitenkin vahingosta. Tarkoitus ei tosiaan ollut suorittaa A:ta tuohon tyyliin, eikä tuommoista ole aikaisemmin tapahtunut. Kuulemma tuomarit tulevat laittamaan kapuloita rattaisiin näiden juoksukontakteiden suhteen. Mitähän se sitten meinaa? Radat tullaan suunnittelemaan niin, ettei juoksareiden käyttäminen ole mahdollista ja mielivaltaiset tuomiot lisääntyvät? Niin tyypillistä suomalaisuutta, että kaikkea kehitystä pitää jarruttaa.

No mutta, tästä sain ainakin itse hyvän taistelufiiliksen hyppärille ja sieltä sitten Rytille nollavoitto. Tosin tuntui, ettei se ihan sata lasissa painellut ja oli vähän liikaakin kuulolla, jos näin voi sanoa. Tietysti voi olla, että varovaisuus oli vain mun mielessä ja se vaikutti. Ratakin oli kyllä sellainen, että vaati muutaman aika tiukan jarrutuksen, ei ollenkaan meidän mukavuusaluetta. Kisojen jälkeen mentiin suoraan uimaan ja toivotaan nyt, ettei mitään jumeja jäänyt.

Rytin voittorataa ei ole videolla, mutta tässä Saara suorittamassa samaa rataa:

Saaran kanssa ei ollut meno ihan yhtä sujuvaa kuin yleensä, jotenkin joutui varmistelemaan monessa kohtaa. Radat oli mineille tosi helppoja ja mukana oli monia nopeita nollakoneita, joten Saaralle sijat 6. ja 9. Vauhdit kuitenkin yli 4 m/s.

Vielä yhdet kisat näille kisakavereille (jos jalka suo) ja sitten ois Taigan vuoro! :)

Rakas päiväkirja!

Tästä se lähtee

Ajattelin kerrankin, että elän kuten opetan ja aloitin tällä viikolla taas treeni/kisapäiväkirjan pitämisen. Eli ensin kirjasin kaikkien koirien tavoitteet + omat tavoitteeni ylös ekalle sivulle. Sitten ennen jokaista treeniä ja kisaa kirjaan ylös muutaman asian, mihin pyrin ko. treenissä/kisassa tai mihin haluan kiinnittää erityisesti huomiota. Tämä vaatii selvästi itseltäni luonteenlujuutta ainakin tällä hetkellä. Aion kyllä tehdä tästä itselleni vahvan rutiinin niin, ettei tarvitse taistella asian muistamisen kanssa, mutta.. Esimerkiksi tuossa tiistain treenissä mun piti tehdä lyhyitä pätkiä ja vältellä juoksemista, mutta mitä tein? No tietysti mitä valkku sanoi. Juoksin. ;) Piti palkata A:n juoksareista, kun se ei ole todellakaan vielä valmis. Mitä tein? Otin A:n osaksi rataa ja vasta videolta katsoin, että eipä se tainnut osua. Ja niin edelleen! Mutta luulempa, että tästäkin oppii. Jossain vaiheessa oppii pitämään niistä omista suunnitelmistaan ja tavoitteistaan kiinni.

Isabelle Orenius Emanuelsson piti fidarileirillä niin hyvän luennon juoksareista (etenkin puomin osalta), että päätin uskaltaa aloittaa Rytin kanssa juoksariprojektin myös puomille. Tällä viikolla otettiin ekat toistot. Tiistaina oli hyvin lupaavaa, torstaina ei niinkään. Mutta oikotietä onneen ei ole, kaiketi tämä kuuluu asiaan.

Tässä Rytin ekat toistot pöydältä:

Tässä vielä näitä mun "lyhyitä pätkiä ilman juoksemista..":

Sitten lievää vaipumista epätoivoon.. Mulla on tuo vasen jalka vaivannut heinäkuun alusta. Alussa en hiljentänyt tahtia, kun se aina helpotti parin kilsan jälkeen. Jossain kohtaa aloin korvata muutaman lenkin viikossa rullahiihtoon. Koko ajan oli sellainen olo, että kaikki ei ole kunnossa, mutta jatkoin . Eihän mulla oo ennenkään paikat hajonneet. Niin, sä et oo enää 23-vuotias, sä oot 33-vuotias, muistutti lääkäri. Juoksin vielä heinäkuun lopussa puolikkaan ja elokuussa maratonin. Maratonin ekat 25km oli ehkä elämäni parasta juoksemista, se oli flowta! No, maran jälkeen en olekaan sitten lenkin lenkkiä juossut ja nyt jalassa epäillään rasitusmurtumaa. Oikeesti, ei nyt! Just kun homma alkoi kunnon puolesta toimimaan. Ja niin, agilityssahan juostaan myös. Ei nyt paljon, mutta juostaan kuitenkin. Mä en ees halua ajatella, mitä se tarkoittaa, jos juoksu kielletään kokonaan. Siis onhan se periaatteessa kielletty, mutta jotenkin sitä vielä ajattelee, että ei noita agitreenejä ja -kisoja lasketa. En vaan nyt pysty asiaa hyväksymään, vaikka jalkaa alkaa särkeä parin juoksuaskeleen jälkeen. Tässä ois nyt kaikkea, Taigan kisaura alkaisi vajaan kuukauden päästä, en mä nyt voi sitä missata. Joo, järjen tasolla tajuan, että mitä väliä aloittaako se lokakuussa vai tammikuussa. Mutta tunteen tasolla en. Ehkä joku ymmärtää?

Korvaavaa treeniä. Jotain pitää yrittää, että pysyy pää kasassa, eikä lösähdä täysin.

1. Fidari - leiri

Hieman väsynyt, mutta onnellinen. Ensimmäinen FitDog-Agilityteam - leiri takana. Tuntuupa hienolta olla mukana näin mahtavassa kokonaisuudessa ja huipussa porukassa. Porukan yhteishenki tuntuu olevan jopa vahvempi, kun viime kaudella. Minutkin otettiin loistavasti vastaan psyykkisen/mentaalivalmentajan pestiin. Leiriläiset antautuivat jo tässä vaiheessa kautta hyvin tunteikkaisiin ja syvällisiin pohdintoihin. Perjantaina pidin lyhyen esittelyluennon, jossa kerroin, minkälaista runkoa olen leiritykseen suunnitellut psyykkisen valmennuksen osalta.

Lauantaina käsittelimme pienryhmissä arkipäivää sekä tutustuimme toisiimme ja itseemme . Sunnuntaina pienryhmissä loimme jokaiselle kirjalliset, täsmälliset, positiivisesti muotoillut tavoitteet. 

"Mikä erottaa voittajat muista? Voittajat, menestyjät osaavat kiinnittää huomionsa pieniin yksityiskohtiin ja he ovat taitavampia tekemään oikeita, pieniä valintoja arkipäivässään. Lahjakkuus ei lopulta ratkaise kaikkea, vaan valinnat ratkaisevat – kaikilla on mahdollisuus menestyä! Valintojen summa ei ole välttämättä siinä hetkessä suuri, mutta ajan mittaan erosta tuleekin valtava. Ihminen on kuitenkin luonnostaan mukavauudenhaluinen. Menestyminen vaatii mukavuusalueelta poistumista, mutta tunteet vetävät koko ajan kohti mukavuusaluetta, onhan siellä turvallista ja kaikki hallinnassa. Tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme saa sitä tehdyksi. On luonnollista pelätä muutoksia, kaikki vieras ja uusi saattaa tuntua hankalalta, olemme tapojemme vankeja. Keksimme helposti tekosyitä muutoksen lykkäämiseksi. Mieti, mitä parempia valintoja, pieniä muutoksia voisit arkipäivässäsi tehdä? Missä on parantamisen varaa?

 *Varaudu menestykseen: Monet saattavat ajatella, että psyykkinen/mentaalinen valmennus liittyy vain suoritustilanteeseen, mutta melkeimpä tärkeämpää on valmistautuminen, ne kaikki tavanomaiset päivät ja treenit, jolloin on helppo ottaa löysästi.. Se arki!

* Olet vahvempi kuin uskotkaan: Mieti, mitkä ovat omat arvosi ja tarpeesi. Millainen olet, mistä saat mielihyvää? Keskustele rehellisesti itsesi kanssa. Joskus elämää täytyy katsoa uudesta näkökulmasta. Jos kuolisit huomenna, oletko elänyt niin kuin haluat? Jotta tapoja pystyy muuttamaan, täytyy herättää tunteet. Vertaa itseäsi itseesi. Mikä voisi olla paras versio itsestäsi? Pystyt parempaan kuin luuletkaan. Osaat, jos haluat. Kun vain ensin päätät, mitä haluat!

*Ota ittees niskast kii, kelaa mitä haluut ja tee lista siit: Kun olet tehnyt päätöksen, luo tavoitteet. Ilman tavoitteita tekeminen on helposti päämäärätiedotonta, tavoitteet antavat tekemiselle suunnan ja merkityksen. Muotoile tavoitteet täsmällisesti ja kirjallisesti. Mieti itsellesi lopputulostavoite ja suoritustavoitteita, välietappeja matkalla lopputulostavoitteeseen. Luo toimintasuunnitelma, pohdi mahdollisesti matkalla eteentulevia esteitä ja haasteita. Muista, että tavoitteen tulee herättää tunteita, muuten se ei motivoi. Jo pelkästä tavoitteen ajattelemisesta tulee saada mielihyvää. Seuraa tavoitteiden saavuttamista treenipäiväkirjan avulla. Huomaat, että alat tekemään oikeita valintoja kuin automaattisesti ja suorituksesi paranevat. "

Päivityksiä

PM-kisat Nummelassa, kuva: Kristina Lehtomäki

Ajankohtaisia Hypnotic Dogin tapahtumia:

http://marjontiimi.blogspot.fi/p/hypnotic-dog-tmi.html

Nollaseurantaa:

http://marjontiimi.blogspot.fi/p/nollaseuranta.html

Kiirettä pitää, vai onko se vaan organisointitaidon puutetta? Jos saisi taas Fidari- viikonlopun jälkeen itseään niskasta kiinni ja kirjoiteltua kunnolla. :)

Nollavoitto!

:D

Tulihan se sieltä, meidän eka nollavoitto! Hiphei ja hurraa! Kisat oli pienet, mutta silti oon niin iloinen. En tiedä voiko sanoa vihdoin, kun ei olla edes vuotta oltu kolmosissa? Mutta se on ollut niin lähellä (välillä myös niin kaukana) monesti.

Olimme siis kisaamassa Orimattilassa, tarkemmin Artjärvellä. Makseja oli ilmoittautunut vain 14kpl! Ajattelin taas, että nyt ois paikka. Kisat oli vanhalla urheilukentällä, ihan kivalla hiekka-alustalla, jossa itselläkin riitti kisakengiksi tavalliset lenkkarit. Vettä tuli suurimman osan aikaa kuin esterin .. No mutta sehän ei ole Rytiä koskaan haitannut, nyt kun turkkikin on pois häiritsemästä, niin ei tule lisäpainoakaan.

Agiradalla sählättiin kepit, eipä ole pitkään aikaan keppivirheitä tullut, mutta nyt haki väärään väliin. Tulos 10 (en oo varma tuliko a:lta tai keinulta 5, mentiin ne aika vauhdilla) ja sija 4. Hyppärillä oli suoria putkia 4kpl, just sellanen meidän rata, missä vaaditaan molemmilta juoksuvoimaa. Ja me tehtiin se, oli oikeasti varmaan parhaita ratoja ikinä, homma oli hallussa koko ajan ja maalissa oli jes-fiilis. Etenemä 5,23 m/s :) Ja voitto! Ja tietysti hyppyserti. Seuraavan saakin ottaa vastaan sitten vasta lokakuun lopussa. Niin siistiä, että voitto tuli tässä kohtaa kautta jo. Nyt voi keskittyä kontaktien hiomiseen ja kisailla rennosti (ellei kriteerit sitten jotenkin muutu?). Toki se tupla pitäisi metsästää vielä, mutta kyllä tuo voitto helpotti omaa mieltä kovasti - me pystytään siihen! Edelleen tunnen hieman ahdistusta kontaktien suhteen, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Saara ja Urkki olivat myös kisaamassa. Urkin eka rata oli hyvin urkkimainen.. HYL. Siihen mahtui yksi keppisohlaus ja pari hylkyä ;) Hyppäriltä tulikin nolla, hyvin hidas, mutta kuitenkin! Saara otti ekalta radalta hyllyn ja tällä radalla tuli myös keinukielto taas. Koitan olla murehtimatta. Ei päästä treenaamaan ennen viikonloppua, toivotaan että se nyt oli vaan joku mun moka. Hyppäriltä ihan hyvä perusnolla, tuloksissa 4., oikeasti 3., kun tuomari ei havainnut 3.sijoittuneen koiran hylkäystä. Sattuuhan näitä, onneksi ei taisteltu voitosta, sitten olisi voinut harmittaa! Saara ei ehkä oikein välittänyt tuosta sateesta, vähän oli paras terävyys kateissa.

Viikonloppuna kisaillaan sitten taas kovatasoisissa kotikisoissa. :)

#FitDog - agilityteam

Minulla on ilo ja kunnia olla mukana tällaisessa huikeassa agilityn valmennuskokonaisuudessa psyykkisen koutsin roolissa! Hakuaika umpeutuu perjantaina, muistathan hakea mukaan! :)

Hakulomake

Fb-sivut

Kesähulinoita

Juhannuksena Liedossa, kuva: Henri Luomala

Uusi kisakausi on nyt saatu alulle ihan hienosti. Vielä mennään enemmän treenien ehdoilla, mutta kisaamassa on hiukan käyty siinä ohessa. Vähän kyllä mieltä painaa Herra Rytsölän kontaktit. Tai siis A ja puomi. Keinu on hyvä (kop,kop), siinä ei ole huolta. Oikeasti, pitäisi saada kontaktit tuohon omaan pihaan, että saisi tarpeeksi toistoja. Kun muutettiin kauemmaksi seuran hallilta ja työt alkoivat, on treenitehokkuus laskenut huomattavasti. Madalletulla A:lla juoksee tosi hienosti, mutta täyskorkealla ei askeleet enää osu vaan loikkaa kontaktin reunalta. Puomilla taas treeneissä himmailee ja jumittaa, kisavireessä saattaa sitten loikata.. Oon nyt vähän silleen, että WTF mä tekisin? Pitäisi ehkä valkata joku kouluttaja, jolla kävisi viikoittain, niin tämä asia etenisi. Ohjatut treenit vaan tuppaa olemaan ratatreeniä, ja sitten ne kontaktit aina jää "kotiläksyksi". Ja sitten taas yksin treenatessa on vaikea säätää A:n korkeutta jne. Nyt on kieltämättä hiukan epätoivoinen olo.

Juhannuksena käytiin kisaamassa Liedossa, Rytsälle sieltä hyppärinolla (sija 7.) ja 2 Hyllyä. Saaralle hiuksenhieno 5 (sija 3.!) ja hyppärinolla sij.4.

Rytin hyllyrata:

4.7. käytiin Purinalla hellekisoissa, siellä Rytille hylly ja nolla (sij.4), Saaralle hienosti tupla sijoilla 3.ja 3.

Rytin radat:

Saaran radat:
Hippasen harmittaa tuo ekan radan puomin kierto, mutta on se ainakin hauskan näköinen.. ;)

5.7. kisattiin agirodussa joukkueviesteissä, Saara kisaavissa ja alossa, Taiga alossa. Hienosti suoriutuivat molemmat! :) Saaran kisaavien joukkue sijalle 9. ja Taigan (ja Saaran) alo-joukkue sijalle 10. :)

15.7 kisailtiin Lägin epiksissä myöhään yöhön.
Taiga hienosti mölleissä ja ekaa kertaa kokeiltiin kisaavien ratoja, kun keinu on nyt pari viikkoa onnistunut. Okserin hyppäsi kisaavien radalla ekaa kertaa. Tykkään siitä, että se etenee eteen niin hyvin, käännökset pitää vielä saada (muun muassa) paremmiksi. Ja nyt kun on keinua treenattu, se vähän epäröi puomilla, mutta eiköhän se siitä muutu varmemmaksi. Onhan tässä vielä tekemistä, mutta tyyppi on vasta 15kk. <3

Taiga:

Saara vetäisi kisaavien voittoon:

Urkin kanssa olen pari kertaa päässyt nyt treenaamaan, hyvin oli agi mielessä (edellinen kisa 09/13), ja tekeminen iloista:

Rytin kanssa tehtiin kaksi huolimatonta rataa.. Alkoi jo ilta ja muut asiat painaa, ei ollut oma keskittyminen ehkä ihan 100%. Tässä tämä eka:

Ensi sunnuntaina suuntaamme kisaamaan Orimattilaan, Urkki pääsee myös piiiitkästä aikaa virallisiin. Hauskaa! :)

Episjuttuja

Taiga-Tassun kanssa päästiin "vihdoin" harkkaamaan kisaamista. Sunnuntaina käytiin Nurmijärvellä Agistepsin harkkaepiksissä möllirata  + treeni, neiti teki heti eka yrityksellä nollan. Toki rata oli hirmuisen helppo, mutta kuitenkin, uusi paikka ja uudet esteet ym.. :) Ihan hyvin juniori kyllä toimii. Ehkä se on auttanut asiaa, kun aina kisapaikoilla pyrin sen kanssa jotain treenaamaan - aika monessa paikkaa siis ollut häiriötreeniä!

Tiistaina sitten ekat "oikeat" epikset kotihallissa ja ekan kerran isolla kentällä. Möllirata myös, hitusen vaikeampi. Ekalla yrityksellä yksi kielto hypyltä, tokalla lähti vähän turhan nopeasti kontaktilta, eli palautus sinne ja seuraavalta hypyltä kielto. Mutta muuten hyvää tekemistä! Puomiin otetaan nyt tehotreeniä, jotta paikka vahvistuu ja häiriötä siihen. Keinu pitäisi myös saada kesän aikana kondikseen. Mut on se hauska. Niin erilainen, kuin Saara tuossa iässä. Ja ainakin vielä sellainen, että ennen rataa on rauhallinen, samoin heti radan jälkeen kierrokset laskee samantien. Saas nähdä kuinka kauan.. ;)

Tässä tiistain radat:

Rytsän kanssa mentiin rataa pitkästä aikaa, ekalla yrityksellä hiippasi puomin, mutta toisella annoin juosta läpi. A:n loikkasi molemmilla, juoksuhommelit vielä pahasti vaiheessa, mutta tulipa nyt testattua. Jatketaan harjoituksia. Hyvä mieli oli kuitenkin tämän toisen radan jälkeen.. :)

Keep calm & carry on

Vähän hiljaiseloa on vietetty agilityn suhteen. Tajusin jokin aika sitten, ettei mulla äitiysloman ja lasten & omien sairasteluiden jälkeen ole varaa lähteä Ouluun agilityn sm-kisoihin. Karsinnatkin taitaa jäädä väliin. Siis kisoihin, mihin on vuosi tähdätty. Joo, saa huutaa, että köyhä! Harmittaahan se. Tekeminen on ollut vähän päämäärätöntä sen jälkeen, lisäksi tuli pitkä sairaslomataukokin. Toisaalta. Ei kumpikaan mun koirista ole sillä tasolla ollut, että voisi sieltä mitään muuta kuin kokemusta odottaa. Joten ei se mikään maailmanloppu ole. Kisoja tulee, molemmat ovat nuoria ja hyvässä kunnossa. Itse en ole nuori, mutta aion olla jatkossakin hyvässä kunnossa. ;) Lunta tulee nyt tupaan, mutta antaa sataa.. Kyllä me täältä vielä noustaan. :)

Nyt siis vähän taukoillaan kisoista, ehkä juhannuksena voisi virallisiin palata taas. Lajitreenitkin kisakoirilla nyt aika nollissa, tehty lähinnä peruskuntoa juosten (kun taas pääsin juoksemaan). Aloitin myös Rytille juoksu A:n opetuksen, toistaiseksi melko tuloksetta kylläkin. Taiga on tehnyt paljon pientä täsmätreeniä ja kepit saatiin saikulla kuntoon. Keinu olisi vielä työnalla, se olisi nyt tarkoitus saada tauolla kuntoon. Hieno pieni silakka se on, menee miljoonaa, eikä aina muista kääntyä. Vieläkään ei ole missään mölleissä päästy starttaamaan, mutta ensi viikolla olisi tarkoitus! Kivaa!

Elämä jatkuu - kiitos Lotta&Dave! :)

Syksyn agilitykurssit :)

Ilmoittautuminen syksyn agilitykursseille on avattu! Katso lisää:

Hypnotic Dog Tmi

Annan mielelläni lisätietoja, ota rohkeasti yhteyttä! :)

Sudenpennun halli Ojakkalassa

5/6

Olipa kiva kisaviikonloppu. Tasaisen varmaa tekemistä. Ihan sitä ei saatu, mitä lähdettiin hakemaan, mutta parhaamme tehtiin. :)

Lauantaina Janakkalassa Saaran kanssa 2 rataa, hyppärillä 0/6. ja agiradalta 0/4. Oli tosi tiukkaa ja kymmenykset ei ihan olleet meidän puolella tällä kertaa. Tärkein juttu oli kuitenkin se, että Saara meni agiradalla epäröimättä keinun. Huh! :)

Sunnuntaina piti olla perhereissu Lappeenrantaan, mutta yöllä poitsu oli sen verran kuumeinen, ettei auttanut kuin hypätä koirien kanssa autoon ja ajella yksin. Vähän jännitti muutaman tunnin unilla lähteä ajelemaan, mutta yllättävän hyvin se meni - onneksi oli valoisaa. Saatiin Rytin kanssa aikaiseksi kokonaisuutena meidän paras kisapäivä tähän mennessä: 0, HYL, 0 ja 0. Ja tuo hylly oli pienestä kiinni! Ja neljältä radalta kaikki rimat pysyivät! Tehtiin myös meidän etenemäenkka ekalla radalla, eli 5,23ms. :) Niin ylpeä oon tosta nuoresta jäbästä, jolla kasetti kesti noi kaikki 4 rataa. Radat oli tosi mukavia ja vauhdikkaita, just sitä mitä tähän väliin kaivattiinkin.

Pääsiäiskisat Purinalla (kuva:Yasmine Eklund)

Kuva: Jukka Pätynen/koirakuvat.fi

Radat järjestyksessä videoina alla. Eka hyppäri ja toka agirata olivat mielestäni parhaat, toinen hyppäri (vika rata) oli vähän sellaista taistelua ja mahtui sinne yksi mun black outikin matkalle. Hyllyradalla aika olisi riittänyt ylimääräisestä putkesta huolimatta toiseksi, vaikka nuo kontaktit oli kamalat!

Kisasin ekaa kertaa Inov-kengillä molempina päivinä. Jotenkin tuntui rataantutustumisessa, että en pysty niiden pitoon luottamaan keinonurmella kuten Salomoneihin, mutta radalla sitä ei miettinyt. Tuloksena olikin kahden päivän pohjejumi. Eli ei niitä enää keinonurmelle..

Pikku silakka

Taiga yllätti taas niin perusteellisesti neljänsissä ratatreeneissään torstaina. Viime viikolla se ei kulkenut (harmitti kun tuli stipluja kepeillä ja jollain oli myös levinnyt nakkipussi keskelle rataa), mutta ilmeisesti nyt oli kiva rallatella suoria putkia hyppyradalla. Meillä oli Jennan kanssa varmasti ilmeet näkemisen arvoiset, kun se ekan kerran tykitti ekaan putkeen ja mä jähmetyin järkyttyneenä paikalleni.. :D Sitten kaivettiinkin kamera esille ja muutama kiva pätkä saatiin taltioitua. Eihän sillä vielä pää pysy vauhdissa mukana, mutta ei tarvitsekaan vielä. :) Kerrassaan hauska tapaus! Tulevina viikkoina keskitytään taas perusasioihin eli esteosaamisen vahvistamiseen. Kyllä tästä vielä soiva peli tulee. ;)

Keinumörköä häätämässä

Kokeilen kirjoittaa ekaa kertaa kännykän Blogger-sovelluksella, saa nähdä onnistuuko..
Käytiin Saaran kanssa taas vierasta keinua testaamassa eilen, tällä kertaa Riihimäellä Naurava Koira-areenalla. Treenit oli tosi huiput kaikinpuolin ja kyllä se mörkö taitaa ihan mun omassa päässä olla. Kun ohjasin rennosti, ei ollut mitään ongelmaa. Kun ohjasin epävarmasti ja muutin rytmiä juuri ennen keinua, tuli Saarakin epävarmaksi. Näin mä varmaan olen kisoissa toiminut, koska olen alkanut jännittää keinua. Eli, nyt vaan täytyy saada pääkoppa sen osalta kuntoon.

Saara oli treeneissä tosi mainio, kävi kuumana ja irtosi, olipa kiva treenata sen kanssa. Kuulemma vastakäännökset mun kannattaa Saaran kanssa unohtaa, koska se kääntyy ja tulee hyvin ohjauksiin ilmankin. Olenkin niitä nyt alkanut tietoisesti vältellä myös Rytin kanssa.

Halli oli myös kaikinpuolin mukava - siisti ja valoisa, alusta tuntui pitävältä ja hyvältä jalkojen alla. Radassa oli haastetta ja kouluttaja Lotta Vuorela kannustava ja asiantunteva. Siinä siis yksi vaihtoehto pk-seudun koirakouluille, meiltäkin ajoi vaan 30 minuuttia.

FitDogia ja juoksua

Perustin tähän rinnalle toisen blogin, josta voi kurkata mun juoksutreenejäni:

http://siksijuoksen.blogspot.fi/

Tämän blogin koitan pitää agilityn treeni- ja kisablogina jatkossakin.

Tällä kertaa ei oikein muuta kerrottavaa ole, kuin hieman kuulumisia 6. Fidarileiriltä. Ne tulevat perinteisesti videon muodossa. Ryti oli lauantaina ihan huippu. Se kulki molemmat treenit (joissa tosiaan sai juosta) tosi hyvin eikä pudottanut YHTÄÄN rimaa. Kontaktitkin se tuli mukavasti, vaikka tiistaina juuri kotihallissa tuskailin pysäytys A:n kanssa. Siis tässä tapauksessa sellaisen, että pysähdytään sinne harjalle ja tullaan niin hitaasti alas, että ohjaaja ehtii kahvit juoda.

Videoissa ensin Juhan treeni ja sitten Jennan treeni.

Agilityöverit

Hiphei, mukava treeni- ja kisaviikko takana. Molempia tuli ehkä normaalia enemmän, mutta välillä pitää käydä äärirajoilla (no ei nyt ehkä ihan), sitten välillä taas kevyemmin. Rytmitän meidän treeni- ja kisajaksoja vähän samaan tapaan, kuin tein itse omalla urheilu-urallani.

Rytillä oli ihan ok valmennusryhmän omatoimitreeni tiistaina. Hieman häiritsi hidas A taas vaihteeksi, mutta muuten ei valittamista. Kesällä olisi tarkoitus vaihtaa tuo hiippailu A juoksu A:ksi.

Niin tai joo, tulihan sieltä treenattavaa.. Kolme peräkkäistä takaakiertoa ei sitten onnistunut millään.. Homma meni jo vähän huumorin puolelle ;)

Taiga puolestaan ilahdutti kovasti Jennan treeneissä torstaina. Tehtiin nyt ekaa kertaa ohjatusti ratatreeniä, toki pätkissä mentiin. Neiti yllätti kyllä täysin mut vauhdillaan ja taidoillaan! Vähän jännitin, että miten se lähtee tekemään, kun yleensä ollaan aina hallissa kahdestaan. Mutta mitä vielä.. Vauhti alkaa olemaan jo Saaran luokkaa hetkittäin! Ja tosiaan mitenkään rajusti ei olla treenattu, vaan tehty 5-10 minuutin treenejä, yksittäisiä esteitä lähinnä. Mutta ne kun treenaa huolellisesti, on sitten helppo yhdistää. Tavoite oli nyt äippäloman lopuksi tehdä Taigan kanssa tehotreeniä esteopetuksessa ja siinä ollaan onnistuttu. Vielä olisi keinu ja pussi ja tietysti kepit opeteltava. Ja kaikkia muitakin pitää luonnollisesti vahvistaa. Mutta suunta on oikein hyvä! :)

Rytiä ja Saaraa oli tarkoitus treenata ihan pätkiä myös vaan, mutta Jenna yllytti tekemään rataa ja saatiinkin molempien kanssa nollat lopulta väännettyä. ;) Hitusen poltteli keukoja treenin jälkeen, oli sen verran fyysinen rata.

Perjantaina suunnattiin Purinalle. Siellä odotti tosi pehmeä ja muhkurainen sisäkenttä ja vielä pehmeämpi ja märkä ulkokenttä. Saara teki parhaansa, mutta ei oikein saanut askeliaan sovitettua alustaan. Kaksi ekaa rataa oli vähän verkkaisia nollia ja kolmannelta radalta puomilta 5. Mutta tosi tyytyväinen olen, kaikki putki-puomierottelut onnistuivat varmistelematta ja samoin puomi onnistui varmistelematta 3 kertaa neljästä. Teki myös hienosti keinun! Paras vauhti oli harmi kyllä sillä vitosradalla.

Ryti ei malttanut ekalla radalla odotella lähdössä vaan hiippaili mun perääni ja ehti kiertää tokan esteen. En sitten palauttanut, vaan jatkettiin siitä. Halusin koittaa miten noi putki-puomi erottelut onnistuu ja ne menikin hyvin. Ulkoradalla teki ihan hyvän nollan hyppärillä, vaikka hyppääminen liejussa olikin raskasta.

Lauantaina Liedossa Ryti aloitti kahdella mopo keulii - radalla. En ehkä ollut ihan hereillä itse ja toinen rata olikin meille vähän vaikea.

Näiden jälkeen kokosin itseäni hetken ja vikalta radalta tulikin hieno nolla kovassa seurassa.

Saaran kohtaloksi koitui jälleen ekalla radalla keinu. :/ Nyt ois neuvot tarpeen, mitä tuolle voi tehdä, kun treeneissä ei ole ongelmaa, mutta kisoissa hypähtää sivuun? Nytkin oli menossa, mutta viime hetkellä hypähtää ohi..Olen aika epätoivoinen jo tän kanssa. Muuten tekee niin hienoa rataa.

Hyppärillä tehtiin hienoa nollaa vikalle putkelle asti, Saara irtosi sitten komeasti vikalle hypylle putken sijaan. On vähän treenailtu loppusuoraa, eli sitä saa mitä tilaa. Puolivalssi tms. olisi ehkä voinut toimia. Vauhti oli kuitenkin paljon parempaa kuin Purinalla perjantaina, eli siltä osin olen tyytyväinen.

Nyt sitten vähän kevyempi viikko treenien suhteen ja kisatauko. Koukkupolvi aloittaa sunnuntaina hölkkäkisa-kauden. Huh.

Purinalla 3.4. - Fitdog apuna palautumisessa :)

Treeniflown siirtäminen kisasuoritukseen

Rytin toka sert-a Ojangosta 28.3

Treenien sujuessa hyvin sitä sortuu kisatilanteessa joskus yliyrittämiseen tai liialliseen jännitykseen. Olen lähiaikoina tehnyt mielikuvaharjoittelua enemmän kuin koskaan. Teen sitä illalla nukahtaessani, aamulla herätessäni, lenkillä, treeneissä. Tein sitä viime viikon lapin lomallakin, vaikka koirat olivat (hyvässä hoidossa) kotona.

Eiliset kisat olivat hyvä testi. Edellinen yö siis ajettu Ylläkseltä kotiin, unta takana ehkä tunti, kotona olimme klo 7. Eka rata odotti Vantaalla klo 13.30. Olo oli vähän outo ajaessa kisapaikalle, ja mielessä käväisi, että muistankohan radat. Päätin muistaa, tietenkin. Kisat käytiin kahdella radalla, joten rataan pääsi reunalta tutustumaan edellisen luokan aikaan, tämän käytin huolellisesti hyväkseni. Olin ilmoittautunut vain kahdelle radalle Rytin kanssa ja se vaikutti hyvältä päätökseltä.

 Ekalla radalla (hyppäri) olin kuitenkin hieman hermona jostain syystä. Se sitten näkyi kahtena rimanpudotuksena, valitettavasti. Lisäksi Ryti veti lipat ekassa mutkaputkessa. Muuten ihan hieno rata, tuloksena siis 10. Noin 3 sekuntia kovimmasta ajasta.

Maalissa hetken harmitti, taas niitä rimoja! Taas! Rimoja! Kaksi! Kävin radan mielikuvissa läpi niin että rimat pysyivät ja mentiin kovaa. Ne rimathan pysyvät seuraavalla radalla.

Toinen rata oli Sari Mikkilän agirata, mukavanoloinen rata, jossa vaikeahko keppikulma ja muutama ansakohta. Muutamassa kohtaa olin hieman jäätyä ja ohjaus töksähteli, puolet radasta pidättelin hengitystä enkä uskaltanut yhtään vedättää.. NOLLA. Vihdoin! Se riitti toiseen sijaan ja Rytin tokaan agisertiin. :) Voittaja teki ihan superajan ja hävittiin reilusti, vaikka omasta mielestä meilläkin oli kohtuullisen sujuva rata. Mutta ei se haittaa. Niin tyytyväinen olen tuohon omaan möhikseeni. :)

Videota radoista ei ole, mutta tässä Rytin ja mun edelliset treenit 17.3.:

Milla oli siis meillä hoitamassa koiria, kun lomailtiin Ylläksellä. Ryti ja Saara pääsivät tiistaina valkkuryhmän treeneihin, kun koiria oli sairaana. Tippa linssissä katselin kännykästä videoita.. Varsinkin Saara meni niin mahtavasti ja ennakkoluulottomasti vieraiden ohjaajien kanssa! Rytillä oli ollut hieman käynnistymisvaikeuksia, mutta namipalkalla (!!!!) oli lähtenyt.

Emmiina ja Saara:

https://www.youtube.com/watch?v=-SgH9j_f9pM&sns=fb

Emmiina ja Ryti:

https://www.youtube.com/watch?v=IDUZL1uNpCk

Arttu ja Saara:

https://www.youtube.com/watch?v=l2tp3oLmGcA&sns=fb

Eli tästä innolla tulevaan treeniviikkoon ja pääsiäisen kisoihin (Purina, Lieto).

Muistakaa hymyillä, se ei maksa mitään! :)

Tää on hallussa!

Tästä on tullut näköjään enemmän sääntö kuin poikkeus.. Fitdog-leiri lähestyy, joku sairastuu. :D Agitreenit pääsin kuitenkin tekemään, joten ollaan tyytyväisiä siihen.

Lauantaina aloitettiin Niinun treenillä. Ohjaajalla oli jotenkin keskittyminen ja fokus hieman hukassa, enkä oikein saanut missään vaiheessa otetta radasta. Varsinkin tuo hässäkkä A:n takana tuotti päänvaivaa. Ryti kilttinä herrasmiehenä teki voitavansa, mutta kiusallisen löysää mun ohjaamiseni oli. Keppien hakeminen sai kuitenkin Niinulta kehuja. Jotain sentään.. ;)

Niinun treenirata, se kun ei "ihan" videolta avaudu. ;)

Sunnuntaina oli ohjelmassa ensin Juhan ratatreeni. Omaksuin radan helposti ja treeni menikin oikein hyvin. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen mentiin rata NOLLANA läpi. 30 estettä! Huippua! Juhan treenin jälkeen pieni palauttelu ja Jennan treeniin. Tämä rata oli ehkä vielä enemmän meidän mukavuusalueella, ja sekin paineltiin lopuksi nollana läpi. Outoa! Enkä nostanut yhtäkään rimaa koko treenin aikana! Se on aika upeaa, kun ottaa huomioon, että oli päivän toinen ratatreeni kyseessä. Aika hieno fiilis oli jäähdyttelylenkillä ihanassa iltapäiväauringossa <3

Kaikkensa antanut treenikamu :)

Videolla parhaat pätkät:

Nyt vaan odotellaan, että osaaminen siirtyisi jossain kohtaa myös kisaradoille. :) Kisaamaan päästään vasta parin viikon päästä, mutta keväämmällä olisi tarkoitus kisata tiiviimmin ja saada siihenkin hyvä rutiini.

Saarakin veti hienot treenit viime viikolla Jennan opissa. Juoksupuomista on tullut oikein hieno, kun luukutetaan eteenpäin. Kääntymisen kanssa on ollut vaikeuksia, jotenkin lopuksi treenattiin sitä ja saatiin muutamalla toistolla homma toimimaan! On tuo Jenna kyllä huippukoutsi. <3

Sitten vielä muutama pätkä Taigan treeneistä. Neiti on alkanut syttyä "vihdoin" lajiin ja sen kanssa on ilo tehdä hommia. Se on niin kuuliainen. :D Nyt ollaan tehty teho- ja täsmätreeniä eli lyhyitä pätkiä, mutta useammin. 

Kepeistä sain jo 4 verkkoa pois. Oisko tämä ollut kolmas kerta 12 kepillä. :)

Treeni-iloa! :)

Marjo

Kokemusta hakemassa ;)

Paljon on taas opittu :)

Muutamat kisat on käyty taas opiskelemassa. Vantaalla kisailtiin 1.3. ja sieltä tuliaisina Saaralle HYL,HYL ja 10, Rytille 2*HYL. Saara ei enää olekaan ihan satavarma nollakone, mutta ehkä mä kuitenkin tykkään tästä vauhdikkaammasta, paremmin irtoavasta ja säpäkämmästä Saarasta enemmän. Luotan siihen, että päästään taas samalle radalle, kun "opin" tätä uutta Saaraa ohjaamaan, ts.lähinnä alan luottamaan sen osaamiseen, Ainoa juttu, mikä jäi vähän kaivelemaan, oli taas ihmeellinen keinun ohijuoksu. Treeneissä ja seuraavissa kisoissa se taas meni, joten luotetaan, että se on kunnossa.

Rytin radat:

Etenkin tuohon hyppyradan hyllyn jälkeiseen (keppien jälkeen hyppy väärinpäin) olen tyytyväinen. Agirata tuntui aavistuksen nihkeämmältä.

Saaran toinen agirata ja hyppyrata:

Viime viikolla meillä oli ihan loistavat valmennusryhmän treenit, Rytillä oli vauhtia ja saatiin monta hyvää onnistumista. Tätä treeniä kelasin mielessäni monta kertaa viime viikon kisoihin valmistautuessani. :)

Täysin ei kuitenkaan osaaminen kisoihin siirtynyt, vaikka monta hyvää pätkää radoilla olikin, siis oman seuran kisoissa sunnuntaina. Ekalla radalla yksi hyppy takaisinpäin (+2 rimaa), tokalla yksi hypyn ohitus (+ 1 rima) ja vikalla harmillisesti 2 rimaa. Vauhti olisi joka radalla riittänyt kärkikolmikkoon, mikä oli oikein itsetuntoa nostattava juttu! :)

Saaralle vaihteeksi HYL, 0 ja 5. Varmaan historian ensimmäinen hylly Saaran kanssa, että mä EN EHTINYT ohjaamaan! :D Hauska ja hyvä rata muuten. Nollarata oli vähän sellainen varmistelu keinun ja puomin suhteen, sijoitus 4. Vikalla radalla napattiin puomin alastulolta vitonen ihan omaa huolimattomuuttani. Mutta keinu meni tällä radalla hienosti.

Näissä kisoissa kokeilin ihan uutta (itselleni) tekniikkaa kisaratojen nollaukseen. Eli katsoin radan heti videolta uudestaan. Huomioin virheet. Sen jälkeen kävin radan mielessäni läpi siten, että teimme puhtaan ja nopean radan. Ja tämä dissosiotuneena, eli katson mielikuvissa itseäni ja koiraa suorittamassa rataa. Näin siksi, että pystymme silloin helpommin treenaamaan halutussa tunnetilassa, kuten itsevarmana. Ja tämän jälkeen keskittymään seuraavaan rataan. Tätä suosittelen kokeilemaan myös treeneissä: Joka pätkän jälkeen pieni hetki mielikuvatreeniä, jossa suoritatte radan VIELÄ paremmin, vielä nopeammin. :) Sillä ei voita mitään, että mielessään kelaa negatiivista elokuvaa tekemistään virheistä. Mielikuvaharjoittelun tulee olla positiivista, itsevarmuutta ja kompetenssia lisäävää. :)

Aurinkoista loppuviikkoa!
Marjo