lauantai 31. joulukuuta 2016

Uusi vuosi, uudet kujeet? Tavoitteista ja niiden tärkeydestä


Vuoden päättyessä on luontevaa suunnata katseet tulevaan, tehdä suunnitelmia ja luoda tavoitteita. Jaksan, ehkä kyllästymiseen asti, paasata tavoitteiden tärkeydestä, Ne ovat tärkeitä urheilijoille, kuntoilijoille, tavoitteellisesti harrastaville, ihan kaikille. Mutta miksi?



Saara ja pakarat sm-finaalissa 06/16


Tarvitsemme tavoitteita, kun halutaan muuttaa käyttäytymistä ja pyrkiä kohti uutta. Jokainen muutos alkaa taidosta asettaa itselleen motivoivia tavoitteita. Tavoitteet auttavat etenemään oikeaan suuntaan. Tavoitteen olisi hyvä olla realistinen ja konkreettinen, jotta sen/niiden edistymistä voi arvioida. Muista, että tavoitteen tulisi olla kiinni omasta toiminnastasi, silloin pystyt vaikuttamaan siihen itse.  Tavoitetta asettaessa olisi hyvä olla mielessä toimintasuunnitelma, jonka avulla tavoitetta lähdetään saavuttamaan. Matkalla pitää olla paljon pikku askelmia ja välietappeja. Oikeastaan, sen suuren tavoitteen asettamisen jälkeen se pitää unohtaa, ja nauttia matkasta. Eli pienistä askelmista ja välietapeista. Toki se unelmakin pitää olla kirkkaana mielessä. Se pitää pystyä näkemään kristallinkirkkaasti varsinkin silloin, kun ei niin huvittaisi, eikä jaksaisi, kun pään päällä on paikallinen sadekuuro. Ja kun näet tavoitteesi mielikuvissa, tulee sen saada aikaan mielihyvän tunteita, hyviä fiiliksiä. Tuonne mä haluan, eikä mikään voi estää mua!



Urheilussa tavoitteenasettelun on todettu olevan yksi tehokkaimmista menetelmistä parantaa suoritusta. Tavoitteet suuntaavat urheilijan huomion ja toiminnan suorituksen kannalta keskeisiin asioihin. Tavoitteet pitävät urheilijan motivoituneena. Ennen tavoitteiden asettamista täytyy tuntea omat vahvuudet ja kehityskohteet. Tavoitteiden tulisi olla myös sopusoinnussa urheilijan omien arvojen kanssa. Eli, istu alas, ota treenipäiväkirja esiin ja kynä käteen. Tavoitteet kannattaa aina kirjata ylös, jolloin niistä tulee konkreettisempia.

Kohti motivoivaa tavoitetta (Arto Pietikäinen 2014)

* Yhdistä tavoitteesi arvoihisi. Miksi juuri tämä tavoite on sinulle tärkeä? Jos huomaat, ettei tavoite edistä arvojesi mukaista elämää, unohda se ja vaihda tavoitetta.

* Aseta vain tarkkaan kuvattuja tavoitteita. Esimerkiksi: aion tehdä enemmän tekniikkaharjoituksia -> teen tekniikkaharjoituksen kerran viikossa. Silloin on helpompi arvioida tavoitteen toteutumista.

* Laadi realistisia tavoitteita. Ota huomioon käytettävissä olevat voimavarasi ja resurssisi. Onko tavoite realistinen juuri nyt ja onko sinulla jo nyt tarvittavat taidot sen saavuttamiseen?

* Aseta tavoitteellesi aikataulu. Milloin otat ensimmäisen askeleen?

Luonnollisesti kaikki tavoitteet eivät toteudu. Silloin tarvitset taitoa käsitellä pettymykset ja asettaa uusia tavoitteita.

"Täytyy hyväksyä, että joskus tulet lyödyksi maahan, etkä saa sitä, mitä halusit. Sitten sinun tulee vain jotenkin säilyttää oma intohimosi" - Hillary Clinton



Ja mihin liittyy kuva Saarasta ja pakaroista? Meidän tavoitteena oli tänä vuonna sm-finaali ja maajoukkuekarsinnoissa jatkoon pääsy. Päätin uskoa siihen täysin. Aika monta kertaa mielikuvaharjoittelin tuulettamista radan päätteeksi ja palkintopallilla seisomista ilon kyyneleet silmissä. Ei väliä, vaikka pakarat ja vatsa kasvoivat matkan varrella. Kun kesä koitti, me oltiin valmiita. Ja sillä omalla tasollamme päästiin sinne palkintopallille, voitettiin siis itsemme.

Menestyksekästä uutta vuotta 2017 kaikille! <3

ps. Alkuvuoteen lukuvinkiksi kaikille Arto Pietikäinen - Kohti arvoistasi. Suuntaa mielekkäisiin muutoksiin.


keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Saaran pennut

(30.12 päivitetty tietoja Taigasta)

Täällä taas! :)

Hieman on pidetty hiljaiseloa täällä blogissa. Meille syntyi kolmas lapsi syyskuun alussa ja aika on sen jälkeen ottanut siivet selkäänsä. Nyt on kuitenkin tarkoitus taas aktivoitua blogissakin.

Saara synnytti toisen pentueensa Tulikäpälän kenneliin 21.11. Pentusuunnitelmiahan lykättiin yksi juoksunväli eteenpäin, jotta saatiin kesällä kisata. Ja onneksi siirrettiin, kesä oli ehdottomasti meidän paras tähän asti. Joukkue SM-4, yksilö SM-16., maajoukkuekarsintojen toisella päivällä mukanaolo ja uudenmaan piirinmestaruus 2. Nollaprosentti koko vuodelta 2016 oli 62! 4 nollavoittoa ja 11 muuta palkintosijaa.


Saara ja pennut 1vrk




 Synnytys sujui jälleen hurjan hienosti muutamassa tunnissa. Jakauma oli sama kuin edellisellä kerralla, 6n + 2u. Kaikki selvisivät ja olivat heti alusta alkaen virkeitä ja elinvoimaisia. Olen taas istunut pentulaatikossa viikoittain välillä yksin ja välillä tyttäreni kanssa. Alusta asti on tuntunut, että nämä pennut ovat aikaisempaa pentuetta vilkkaampia ja liikkuvaisempia, vaikka toki nekin olivat vilkkaita ja liikkuivat hyvin. Mutta jotain näissä on ripaus enemmän. Ehkä Hipin puolelta on tullut vähän erilaista moottoria ja taistelutahtoa, se yhdistettynä Saaran säpäkkään luonteeseen, niin ei voikaan mitään lapasia tulla. Sitähän me haettiinkin.

4 viikkoa


5 viikkoa





Saarahan on pienikokoinen ja sporttinen göötti. Säkä on juuri ja juuri ~28cm ja paino n.9kg. Pieni koira, mutta iso moottori. Se ei kuitenkaan harrastuksissa kiehu yli ja tekemisen jälkeen Saara rauhoittuu ja kotona se on varsin huomaamaton, ellei nyt sitten innostu hulinoimaan Taiga-tyttärensä kanssa. Se haluaa olla kaikessa mukana, vessaankaan ei ole yksin asiaa. Ja se on myös erityisen lapsirakas. Vieraita koirille se saattaa alkuun näyttää kaapin paikan, mutta tutustuttuaan tulee hyvin toimeen.

Agilityssä vauhtia on saatu lisää joka vuosi. Varmasti sitä olisi jo enemmänkin, jos olisin alkuun kouluttanut sen hieman eritavalla, esim. irtoamaan paremmin.. ;) Gööttihän roikkuu kädessä kiinni, jos sille ei opeta kunnon estefokusta (tämä tuleville harrastajille tiedoksi). Onneksi tätä voi treenata edelleen, vanhakin koira oppii uusia temppuja. :D Olemme käyneet myös yhden hyväksytyn tuloksen hakemassa rally-tokossa. Siinäkin lajissa Saara suorittaa suurella innolla ja kiihkeydellä.

Saaran ekat pennut ovat kaikki tosi ihania. Mulle ei ekasta pentueesta kotiin Taiga. Jos Saara on sylihauva, niin Taiga on vielä enemmän. Se on ihan äärettömän ihmis- ja lapsirakas ja tulee kaikkien koirien kanssa toimeen. Meidän vauva <3 Agilityssä on edetty hitaasti kiiruhtaen, mutta toki se kisaa jo kolmosissa, on napannut 2 agi-sertiä ja oli kesällä jo sm-kisoissa ja maajoukkuekarsinnoissa mukana. Rally-tokossa Taigalla on RTK1. Se on myös todella mainio vetokoira!

Tässä muutama Saaran kisavideo kesältä (vauvamaha-aksaa):



                                         



                                        

                                        

                                        

Taigan agilitymenoa:





Pentujen isä Hippi (Cimillan Walde Wallanmainio) on sporttinen 5-vuotias uros Tampereelta, Se on Suomen nopeimpia gööttejä ja ainakin urosgööteistä mielestäni nopein. Agilityssa onkin jo Suomen hyppyvalion arvo plakkarissa. Hippi on hurjalla moottorilla varustettu energinen tehopakkaus. Hippi on luonteeltaan sosiaalinen ja avoin kaikkien kaveri. Komeakin hän on, Suomen muotovalio. Hipin emä on SAGIn agilityrankingissa tällä hetkellä kolmantena oleva Lätty.

Tässä muutama Hipin aksavideo:




                                          

Odotan näistä pennuista lupaavia ja meneviä harrastuskoiran alkuja moneen touhuun. Näistä ihanuuksista voisi yksi narttupentu olla EHKÄ vielä vapaana, mutta vain ja ainoastaan harrastavaan kotiin. Näitä ei pelkiksi kotikoiriksi ja sienestyskavereiksi myydä. ;) Kertun mielestä "Tulitikku" muuttaa meille, joten mikäänhän ei ole vielä varmaa.. :D Millalta voi kysellä lisää ja toki minäkin vastailen mielelläni.

torstai 18. elokuuta 2016

Haitallinen kilpailu/suoritusjännitys - mikä auttaisi?

Ohessa rotuyhdistyksen lehteen kirjoittamani kevyt juttu haitallisesta kilpailujännityksestä. :)

Kuva: Jukka Pätynen/ Koirakuvat.fi
Haitallinen kilpailu/suoritusjännitys – mikä auttaisi?

Yleisin psyykkiselle valmentajalle esitetty toive on, että puhuttaisiin jännittämisestä ja siitä, miten siitä voisi päästä eroon. Saatetaan myös toivoa, että psyykkisellä valmentajalla olisi joku taikaresepti jännityksen poistoon, tai että yksi psyykkisen valmennuksen luento poistaisi jännityksen. Ihan näin se ei mene. Haitalliseen suoritusjännitykseen on mahdollista kuitenkin vaikuttaa. Toki se vaatii työtä, motivaatiota ja uskallusta tutustua omaan itseen ja nähdä hieman pintaa syvemmälle. Usein kuulee myös sanottavan, että kyllä se jännitys lähtee, kun tarpeeksi kilpailee. Niin ei kuitenkaan tapahdu, jos ei tutkaile tarkemmin jännittämisen taustalla olevia syitä.

Mitä on haitallinen kilpailujännitys?

Pieni määrä jännitystä on tarpeen suorituksessa kuin suorituksessa. Jos olet liian rento, ajatukset lähtevät helposti harhailemaan epäolennaisiin asioihin ja suorituksesta saattaa tulla huolimaton. Silloin on vaikeaa keskittyä käsillä olevaan hetkeen. Liiallinen jännitys vaikuttaa kuitenkin suoritukseen kielteisesti. On vaikea ajatella selkeästi ja tehdä nopeita päätöksiä. Mielessä voi pyöriä negatiivisia asioita ja tunteet ovat suoritusta heikentäviä. Keholliset tuntemukset saattavat olla häiritseviä: Sydän hakkaa, kädet tärisevät, jalat menevät voimattomiksi, vatsa sekaisin, väsyttää.. Mielen ja kehon reaktioita ja jännityksiä ei voi erottaa toisistaan, sillä ne ovat läheisessä yhteydessä ja vaikuttavat toisiinsa koko ajan. Kun jännitämme, kehomme alkaa automaattisesti valmistautua fyysiseen toimintaan, vaikka sellaista ei olisi edes luvassa. Tämä toimii onneksi myös päinvastoin, eli kun kehon ylimääräisiä jännityksiä vähennetään tai poistetaan, myös rauhallisuuden tunne lisääntyy.
Haitallinen suoritusjännitys tarkoittaa siis subjektiivisella tasolla sitä, että jännitys tunteena ylittää oman yksilöllisen optimitason. Urheilija/koiranohjaaja reagoi ajatustasolla koettuun (huom. koettuun, ei todelliseen) vaaraan tai uhkaan, mikä käynnistää automaattiset negatiiviset ajatukset. Urheilija alkaa pelätä epäonnistumista ja sen seurauksia. Hyvin tavallinen ajatus on: ”mitähän muut minusta ajattelevat”. Tyypillinen tunne on häpeä. Ajatustasolla epäily omia kykyjä kohtaan vahvistuu ja saa aikaan huonommuuden ja riittämättömyyden tunteita. Näiden tunteiden vallassa on vaikea saada aikaan omaa huippusuoritusta. Suoritus saattaa olla varovainen, varmisteleva ja oman tason alittava.

Haitallisen kilpailujännityksen taustatekijöitä

Kilpaileminen tilanteena ei ole helppo. Monilla meistä saattaa olla ikäviä muistikuvia esimerkiksi koulun liikuntatunneista tai esitelmän pitämisestä luokan edessä. Voi tuntua kiusalliselta mennä yleisön eteen, kun ”noi kaikki kattoo”. Taas palaamme peruskysymykseen: ”Mitä noi ajattelee, jos mä mokaan”. Usein haitallisen kilpailujännityksen taustalla onkin epäonnistumisen pelko. Odotamme itseltämme kilpailussa tiettyjä asioita ja oletamme, että myös muut (läheiset, valmentaja, treenikaverit jne.) odottavat. Mieti, mitä pelkäät? Onko pelko realistinen eli onko asia joskus käytännössä tapahtunut? Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Psyykkisesti vahvan urheilijan yksi tunnusmerkeistä on se, ettei hän pelkää epäonnistumista, vaan hyväksyy epäonnistumisen mahdollisuuden. Kun epäonnistumista ei tarvitse pelätä, vapauttaa se energiaa keskittymään itse suoritukseen. Epäonnistuminen kannattaa ottaa tilaisuutena oppia ja kehittyä. Kaikki ovat joskus mokanneet, myös voittajat!

Joskus urheilijalla voi olla vääristyneet ja liian ankarat käsitykset itsestään. Urheilija keskittyy liikaa itseensä ja havaitsee kuvitteellista muiden kritiikkiä itseään kohtaan. Urheilijan itsetunto voi olla heikko. Silloin kilpailutilanteessa arvioinnin kohteena voi olla koko urheilijan ihmisyys, ei vain kyseessä oleva urheilusuoritus. Jännityksen taustalla on pelko paljastua huonoksi, heikoksi ja riittämättömäksi muiden silmissä. Itsetuntokysymyksiä olisi hyvä päästä purkamaan terapeutin/urheilupsykologin vastaanotolla.

Mitä haitalliselle kilpailujännitykselle voisi tehdä?

Aluksi on tärkeää, että urheilija tunnistaa ja tunnustaa jännityksensä itselleen ja hyväksyy sen. On tärkeää tunnistaa omat liiallisen jännittämisen ilmenemistavat. Kun tiedät millä tavalla jännityksesi ”oireilee”, osaat varautua siihen etukäteen, se ei kaada suoritustasi. Sehän on vain jännitystä, merkki siitä, että pääsee tekemään sitä mistä tykkää!

Urheilijan tulee antaa itselleen lupa jännittämiseen. Tee jännityksestä itsellesi kaveri. Negatiivisiakaan tunteita ei tarvitse pelätä tai hävetä. Jos koetat juosta jännitystä karkuun, se saa sinut varmasti kiinni. Mitä enemmän taistelemme negatiivisia tuntemuksia vastaan, ja yritämme kieltää niitä, sitä varmemmin ne pysyvät meissä kiinni.

Oma kupla?

Mikä voisi olla tunne, joka helpottaa liiallista jännittämistä? Haitallisen kilpailujännityksen vastatunne voisi olla vaikkapa turvallisuuden tai hallinnan tunne. Jännityksenhallinnan keskeisimpiä asioita on tunnistaa, mitkä tunteet ovat läsnä, kun olet optimaalisessa suoritusvireessä. Mitkä tunteet parantavat, mitkä tunteet haittaavat suoritustasi? Tässä hyvänä apuna on kilpailu/treenipäiväkirja, johon kirjataan tuntemukset ylös. Mieti myös, mitä haluat juuri ennen starttia tai suorituksen alkamista ajatella. Mikä on oma voimalauseesi? Muista, että epävarmat ajatukset aiheuttavat usein epävarman suorituksen.

Muutama vinkki jännityksen hallintaan:

·         * Harjoittele hermostuttavia tilanteita: Videoi, treenaa vieraassa porukassa tai paikassa, sano tavoitteesi ääneen…

·         * Opettele rentoutumaan: Käytä hengitystä apunasi. Hengityksen tietoinen säätely on kenties yksinkertaisin tapa rauhoittaa itsensä.

·         * Opettele rauhoittamaan aistisi: Sulje hetkeksi silmäsi, rauhoita hengityksesi ja seuraa sitä, korvatulpat, yksinolo jne.

·         * Tilanteeseen virittävä tai rauhoittava musiikki.

·         * Käytä apuna rauhoittavaa sisäistä puhetta ja mielikuvia, omat voimasanat/lauseet!

·         * Muista! Mielikuvissa onnistutaan AINA, ei koskaan epäonnistuta.

·         * Tavoitteiden mieleenpalauttaminen: Tee kisoihin pikkutavoitteita, keskity hetkeen. Tulos tulee vasta maalissa.

·        *  Mieti, mihin asioihin voit kilpailutilanteessa itse vaikuttaa. Älä murehdi asioita, joille et voi itse mitään.

·         * Keskity vahvuuksiisi. Kai tiedät, mitä ne ovat? Tee lista.

·         * Pidä onnistumisista päiväkirjaa. Miltä onnistuminen tuntuu?

·         * Valmentajan/kouluttajan merkitys: Rauhallinen, jännityksen hyväksyvä suhtautuminen helpottaa jännittynyttä ja auttaa rauhoittumaan. Tällöin urheilija tuntee, että on hyväksyttävää ilmaista kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia.

Koiraurheilun erityispiirteitä

Koira huomioi kehonkielen, äänenpainot ja muut vastaavat merkit. Koira huomaa sinusta, miten hyvin luotat omiin ja yhteisiin kykyihinne. Mitä signaaleja haluat koirallesi antaa? Miten se vaikuttaa suoritukseenne ja yhteistyöhönne?  Koiralla on oikeus turvallisuuden tunteeseen myös kilpailuissa. Koiranohjaajana sinun on oltava parhaasi mukaan koiralle turvallinen kiintopiste: ”Tuo tuossa näyttää tietävän mitä tekee, joten ei kai tässä ole mitään ihmeellistä”. Tärkeintä on se, että teillä kahdella on hauskaa ja nautitte yhdessä tekemisestä.


Urheilupsykologi Marjo Korander-Taavitsainen / Hypnotic Dog Tmi

marjo.korander@gmail.com

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Tää on mun hetki, jos mä tahdon niin

SM-hyppärillä, kuva: Jaana Salonen

Varsinaista tunteiden vuoristorataa on ollut pari viime viikkoa. Vajaa 2 viikkoa ennen SM-kisoja Saara loukkasi jalkansa jäädessään häkkiin kiinni, kun päästin koiria kotipihassa autosta. Kaikeksi onneksi naapurissamme asuu eläinlääkäri, joka ystävällisesti suostui ottamaan meidät vastaan klo 21 maanantai-iltana. Sinne nilkutettiin naama ja vaatteet verillä, kun irrotusoperaatiossa Saaran hampaat lävisti mun huulen. Todettiin, ettei murtumia tms. ollut, varvas aristi. Ei aloitettu mitään kipulääkekuureja varoaikojen vuoksi. Muutamia unettomia öitä ja koiran tarkkailua, itselle pari lääkärireissua.. Onneksi näytti siltä, että selvittiin säikähdyksellä, koska Saara alkoi liikkua normaalisti seuraavana päivänä. Oma naamataulu oli sivuseikka.

Minulle henkisesti tärkein päivä oli lauantai 11.6., jolloin Saara pääsi tuurailemaan FitDog-leirillä Jennan treeniin. Päätettiin kokeilla, miten jalka kestää. Matalilla rimoilla mentiin, ihan huikea treeni! Jenna käski kisata seuraavan päivän kisat ja sitten levätä Nastolaan asti. Ja minähän tottelin.. Seuraavana päivänä Kivikossa kauden eka tuplanolla ja paaaljon itseluottamusta. Viikolla vain vilaus esteistä (kun käveltiin kentän ohi) ja muuten lepoa. Mulla oli hyvä fiilis. Vain mä itse voisin pilata meidän kisat.

Perjantaina olin ilmoittanut Saaran vain hyppärille, kun ajattelin sen hyytyvän mahdolliseen kuumuuteen, sen vuoksi vain yksi rata. Sieltä ihan kelpo nolla, sijoitus 15./107.


Olisi niin kiva ollut mennä sen kanssa agiratakin, mutta hyvä, että jäi paukkuja varastoon. Taiga meni molemmat radat, iloisia hyllyjä molemmat. Reipasta menoa kuitenkin! :) Videolla hyppäri, josta oli tulla lähes taistelunolla.. :D



 Ryti meni myös molemmat radat, hyppäriltä rima 5 ja agiradalta hyl, mutta ilman kontaktivirheitä. ;) Tuo maksien hyppyrata tuntuikin älyttömän helpolta minien vastaavaan verrattuna.


Majapaikassa oltiin klo 21 jälkeen, eikä oikein uni meinannut tulla silmään. Aamulla klo 8.15 odotti minien joukkuekisan eka tutustuminen. Saara oli aloittajana Hiiden Haukkujen joukkueessa, jossa siis minulla ja Millalla molemmilla oli kaksi koiraa. Jari Helinin tuomaroima rata oli mukavan tuntuinen, menevä rata kaikilla kontakteilla. Saara vetäisi heti alkuun ihan huippuhienon radan, sijoitus oli 10/77.

Saara joukkueradalla, kuva: Sirpa Saari



Taigan kanssa lähdin taistelemaan ja ohjaamaan jokaisen esteen kunnolla, jännitystä piisasi loppuun asti, koska siellä ne hankalimmat, kepit ja keinu. Mutta onnistuttiin, ja tuloksena ihan ok nollarata pitkästä aikaa (edellinen 5.5. ;) ). Oli pakko tuulettaa kunnolla! Sijoitus oli tässä vaiheessa 6./77 ja fiilis ihan huippu.


Sitten oli Kipinän ja Millan vuoro, ja voi herranjestas miten mä jännitin radan reunalla! Hieno nollahan sieltäkin tuli ja sijoitus joukkueellamme 9. Siinä vaiheessa alkoi kelikin huonontua ja kävin välissä juoksemassa Rytin joukkueradan. Aika kivasti sain siihen fiiliksen kohdilleen, rata oli helppo ja meille sopiva juoksuvoimaa vaativa. Harmillisesti vain muurin pala putosi, muuten nollaa. Ja upea loppusuora! Hihan lopullinen sijoitus oli 43., eli tulos saatiin. Positiivista Rytin tekemisessä oli, ettei viikonlopun aikana tullut kontaktivirheitä. Puomi on hidas, mutta ainakaan se ei loikkaa sitä.. Kesälle projektia tiedossa! :D


Keli oli minien finaalissa aika kurja, mutta onneksi se ei Häkä-Häkkistä haitannut. Pikkutykki paineli radan upeasti nollana läpi ja meidän joukkue sijoittui upeasti sijalle 4.!!! Tuo sijoitus oli kyllä semmoinen yllätys, ettei täpärä mitalisijoilta putoaminen haitannut yhtään. 3 gööttiä ja 1 sheltti! Niin uskomattoman hienoa, että kaikki onnistuivat. Se fiilis oli vaan jotain niin siistiä, että sitä haluaa kyllä kokea lisää. Kiitos upealle joukkuekaverille! <3

Jälleen muutaman tunnin unilla kohti yksilökisapäivää. Vettä satoi aamulla tuttuun tapaan ja kenttä oli aika liejua. Rimat tapissa tottakai, mutta Saara oli liikkunut niin hyvin, etten sitä edes sen enempää ajatellut. Tiesin myös, ettei vesisade sitä juuri haittaa. Oli hyvä fiilis lähteä sen kanssa ja sellainen olo, että me selvitään kyllä mistä vaan. Kunhan en päästä sitä selän taakse.. ;)

Karsintarata oli siis brittituomari Lee Gibsonin hyppäri. Ihan erilainen, mihin yleensä on kotimaassa totuttu. Hän rakastaa ansaesteitä, ja ne ovat tosi lähellä. Hänen koulutusfilosofiassaan koiralle tulee opettaa vahva ja itsenäinen esteosaaminen, ohjauskikkailut ovat sivuosassa -- olen aika tavalla samaa mieltä. Ansaesteisiin ei tule tuhlata energiaa, eli: huomaa ja unohda! Jos mietit ja pelkäät ansaesteitä liikaa, hyvin suurella todennäköisyydellä myös ohjaat koirasi sinne.

Ensin oli Taigan vuoro. Tyypilliseen tapaansa hän ei hallinnut vauhtiaan hyppärin alussa ja takaakierrosta lähti huutaen kiertämään koko esteen.. ;) Ihan mukavasti kuitenkin kulki ja yritin täysiä loppuun asti, siihen mennessä taisi olla vain 3 puhdasta nollaa tehtynä. Lopussa kävi kuitenkin kartturille köpelösti ja ohjasin Taigan väärälle esteelle! Jotenkin vaan tuli kummallinen hahmotushäiriö. Huomasin muutamalle muullekin ohjaajalle käyvän samalla tavalla samassa kohdassa.



Harmitti tosi paljon oma tyhmäily. Sen jälkeen alkoi pian harmittaa, että palkkasin Taigaa poissaolevana, enkä ehkä kehunut tarpeeksi, se kun on muutenkin ulkokentillä herkkis. Onneksi Saaran starttiin oli vielä muutama tunti aikaa, ja fiilis nousi pikkuhiljaa ja harmitus hälveni. Kelikin alkoi mukavasti kuivumaan.

Hyvällä fiiliksellä radalle. Kerran olin edessä ja muutamasti vähän turhan tiukka haltuunotto, mutta muuten sujuvaa rataa ja nollana maaliin! Vielä hetken jännitys, riittikö aika.. Riittihän se juuri ja juuri, ja sijalta 44. (yhteensä kisassa oli 272 minikoirakkoa mukana) finaaliin! Ihan huikea fiilis! :)

Karsintaradalla, kuva: Jaana Salonen
Finaalia saikin odotella tovin. Purettiin leiri ja käytiin syömässä. Ajatukset hetkeksi ihan muualle. Maxifinaalin sai katsella ihan rauhassa loppuun. Sitten pikkuhiljaa ajatuksia tulevaan. Kari Jalosen tuomaroima rata rakentui ja se vaikutti aika helpolta. Putki-puomierottelu oli se meille ennakkoon haastavin osuus. Ajattelin kuitenkin, että vedetään se omaan tapaan ja täysillä. Radalle oli tosi siistiä lähteä, mulla oli 100% luotto meidän kontakteihin ja muutenkin tekemiseen. Tehtiin ihan oman tasoinen nollarata hyvällä fiiliksellä! Ajattelin radan jälkeen, että rata on sen verran helppo, ettei varmaan sijoitus ei hirmuisesti nouse.. Mukana kuitenkin Suomen nopeimmat koirat, ja Saara jää ajassa joitain sekunteja kärjestä. Pikkuvirheitä sattui kuitenkin monelle ja sijoitus nousi ihan huikeasti, lopulta oltiin yhteistulosten perusteella sijalla 16.!! Enpä olisi ihan heti uskonut. :D Tuo finaalin tunnelma kannustuksineen oli jotain niin hienoa, että toistan itseäni, mutta sitä todella haluaa päästä kokemaan lisää!



Kolmen koiran kanssa kisaaminen vei omaa keskittymistä ja aikaa sen verran, että ihan niin paljon en ehtinyt tsemppaamaan muita, kuin alunperin ajattelin. Pahoittelut koutsattaville siitä! :)  Halusin kuitenkin keskittyä rataan kerrallaan, enkä sen vuoksi juuri katsellut muita ratoja. Lisäksi on tärkeää välillä vain istua alas ja olla. Omat jalat toimi kyllä hienosti koko viikonlopun ja muutenkin olo oli fyysisesti hyvä. Raskaus ei vielä tässä vaiheessa mun menoa haittaa. Eivät asiat tee meitä onnettomiksi vaan se, miten niihin suhtaudumme. Eli, se ei ole ongelma, jos ei siitä tee itselleen ongelmaa. ;)

-> Olosuhteet ovat asia, johon ei itse voi vaikuttaa. Turha siis tuhlata energiaa asiasta valittamiseen ja saada vain itselleen huonoa mieltä. Ei kai se tule kenellekään yllätyksenä, että Suomessa sataa, oli sitten kesä tai talvi. Huono fiilis tarttuu helposti koiraan, eikä tulos silloin yleensä ole odotusten mukainen. Kannattaa siis kesäisin hyödyntää kaikenlaiset treenikelit ulkokentillä, eikä vain treenata puhtaissa ja siisteissä sisähalleissa.

Viikonlopun aikana näkyi upeaa asennetta ja taisteluita - mä niin arvostan sitä, ettei luovuteta vaan taistellaan radalla loppuun asti, oli se tulos mikä hyvänsä. Jos luovuttaa, senkin voi tehdä monella eri tapaa, ei ole pakko olla ylimielinen. Maxien yksilökisa oli hyvä esimerkki siitä, että mitä tahansa voi tapahtua, eikä koskaan kannata luovuttaa. Karsintaradan vitosella saattoi nousta finaalissa peräti 10.joukkoon!

Olipahan upea viikonloppu  <3 Näillä fiiliksillä jaksaa pitkään!

Mä otan tilanteen haltuun! Saara joukkueradalla, kuva: Sirpa Saari



maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kohti agilityn arvokisoja, osa 2.

Purinalla 5.6.16 / kuva: Ossi Lehtinen
Arvokisaviikonlopussa tärkeää on ratojen nollaaminen ja hetkessä eläminen, keskittyminen siihen mitä on tekemässä. Viikonlopun aikana on osattava irrottautua ratasuorituksista ja ladata itsensä kerta toisensa jälkeen uudelleen.  

Muista, että psyykkisen vireen on oltava hyvä vain suorituksen aikana (suoritus: rataantutustuminen + itse suoritus). Älä pyri olemaan fokusoituneesti keskittynyt koko aikaa, se kuluttaa mielettömästi enrgiaa! Väliajan huono vire ei vaikuta suoritukseen, ellet itse ajattele, että se vaikuttaa. 

Tee kisapäiville suunnitelma ja varasuunnitelmat, aikatauluta! Muista huolehtia riittävästä levosta ja energiasta, sekä ravinnosta. Mieti, mihin asioihin voit viikonlopun aikana vaikuttaa ja mihin et? Älä murehdi säätä tai muita olosuhteita, tai muiden tekemisiä. Se, mihin voit 100% vaikuttaa, ovat omat ajatuksesi. Muista ajatella suoritusta tukevalla tavalla. Epävarmat ajatukset aiheuttavat usein epävarmoja suorituksia.

Avain onnistumiseen:  Omat tutut rutiinit, joissa on ennalta suunniteltu positiivinen itsepuhe. Tutut rutiinit tuovat varmuuden ja turvallisuuden tunnetta, kun asiat sujuvat suunnitellusti. Vie tilan epävarmoilta ajatuksilta ja suuntaa ajatukset suorituksen onnistumisen kannalta tärkeisiin asioihin.


Muistilista:


* Psyykkisen vireen nostaminen ennen ratasuoritusta: Muistuta mieleen tavoite (fokus prosessissa, ei tuloksessa), omat voimasanat/lauseet, mielikuvat onnistumisista.


* Fyysinen vire.


* Ennen rataa ajatukset tekemiseen: Radalle lähtiessä keskityn tähän hetkeen.

* Ratasuoritus, päivän tärkein tapahtuma: Keskityn hetkeen, tapahtui mitä tahansa.

* Radan jälkeen nollaus: Fokus onnistumisiin.

* Jäähdyttely: Siirrän ajatukset pois edellisestä radasta, teen hyvän loppuverryttelyn.

* Vapaa: Mietin muuta kuin agilityä. Rentoudun, kerään energiaa. Olen oma itseni.


* Se tärkein: Luota itseesi ja koiraasi, pidä hauskaa ja nauti! :)

Purinalla 5.6.16/ kuva Ossi Lehtinen


*

**


M



perjantai 13. toukokuuta 2016

Kohti arvokisoja, osa 1.

Pääsiäisenä 2016 / kuva: Jukka Pätynen/koirakuvat.fi

Kesä kolkuttelee ovella ja sitä myötä arvokisat (tai muu kauden päätavoite), joihin on tähdätty koko kulunut kausi. Kaikkien palasten tulisi loksahtaa kohdalleen ja niin fyysisen kuin psyykkisenkin kunnon tulisi olla viritetty huippuunsa. Nyt pitäisi saada aikaan se kauden paras. Usein kuitenkin sorrutaan siinä tärkeimmässä paikassa yliyrittämiseen ja alisuoriutumiseen, kasataan tarpeettomia paineita, yritetään asennoitua jotenkin eri tavalla kuin "tavallisiin kilpailuihin". Tämä onkin olennaista; pyri tekemään kaikki samalla tavalla, kuin muutenkin tekisit. Älä anna kisoille mielessäsi tarpeettoman suurta merkitystä. Lajihan on edelleen sama, sinä kyllä osaat.

Tässä vaiheessa kautta ehdit kuitenkin vielä säätää mielesi hallintaa ja kokeilla jotain uuttakin kevään virittelykisoissa. Huomaa kuitenkin, ettei kannata enää nyt laittaa koko palettia uusiksi, ellet sitten pysty tapaamaan urheilupsykologiasi kerran viikossa ennen kisoja. Tässä kohtaa pitäisi olla kyse enää hienosäädöstä, suurempien muutosten aika tulee tärkeimpien kisojen jälkeen. Huomaathan, että psyykkinen valmennus on PROSESSI, joka jatkuu läpi urheilu-uran.. Kyse ei ole hetkellisestä projektista, vaan harjoittelun tulee olla jatkuvaa. Tilanteet muuttuvat.

Mitkä tekijät sitten vaikuttavat huippusuoritukseen?

Jotta voisit "hallita mieltäsi", tulee sinun tuntea itsesi. Jos et ole vielä sitä tehnyt, kysy itseltäsi, kuka sinä olet? Millainen ihminen olet? Missä asioissa olet kilpailijana taitava, missä pitäisi vielä kehittyä? Muista, ettei ole olemassa täydellistä kilpailijaa.
Miksi urheilet? Mitä ajattelet kilpailemisesta? Mitä kilpaileminen, voittaminen & häviäminen, onnistuminen & epäonnistuminen sinulle merkitsevät? Kirjaa vastaukset harjoituspäiväkirjaasi vähintään kerran kaudessa, mieluiten kauden alussa.

Millainen on itsetuntosi? Mittaatko kilpailemisella omaa arvoasi ihmisenä?
Entäpä itseluottamuksesi? Onko se altis horjumaan? Huippusuorituksessa itsetunnon, itseluottamuksen ja pystyvyyden tunteen tulee olla korkealla. Itseensä luottava ihminen onnistuu todennäköisemmin, kuin sellainen, joka ei luota itseensä.
Syksyisestä blogikirjoituksesta löydät vinkkejä itseluottamuksen vahvistamiseen: http://marjontiimi.blogspot.fi/2015/11/fitdog-agilityteam-leiri-2-jos-uskot.html

Miten itsesäätelymenetelmäsi toimivat? Millaiset ovat selviytymiskeinosi (coping) esimerkiksi silloin kun jännitys uhkaa kohota haitalliseksi? Millaiset ovat psyykkiset puolustuskeinosi (defenssit) vielä stressaavammassa tilanteessa, kuten loukkaantumisen kohdatessa? Entäpä tunteiden säätely? Annatko kilpakumppanin huikean suorituksen lamauttaa itsesi ja onko kilpailusi ohi ennenkuin se ehtii alkaakaan, vai löydätkö päälle taistelutahdon?

Tunteiden säätelyyn liittyy olennaisesti itselle optimaalisen olo- ja tunnetilan löytäminen sekä keskittymisen suuntaaminen kilpailutilanteessa. Miten omaan kuplaan pääsee, vai tarvitsetko edes kuplaa? Mihin suuntaat keskittymisesi? Jokaisen kupla on erilainen. Mieti, minkälaiset ajatukset ja tunteet saavat aikaan hyvän suorituksen, mitkä taas heikentävät suoritusta. Tähtää myös treeneissä tähän samaan olo- ja tunnetilaan!

Psyykkinen vahvuus on tärkeä osa huippusuoritukseen pääsemistä. Hyväksytkö epäonnistumiset osaksi itseäsi ja kestätkö niihin liittyvät tunnekokemukset? Pystytkö oppimaan epäonnistumisista?

Miten tämänhetkiset kilpailurutiinisi toimivat? Tarkastele rutiineitasi kevään kisoissa ja kirjaa ylös, mitkä toimivat ja mitkä eivät. Pyri muuttamaan toimimattomia. Entäpä mielikuvat, tukevatko mielikuvaharjoitteesi onnistumista vai näetkö vain mahdollisia kauhuskenaarioita? Keskity mielikuvissasi vain ja ainoastaan onnistumiseen!

Teetkö kilpailuanalyyseja kisojen jälkeen? Hyödynnätkö opittua tietoa jatkossa, vai pyritkö vain unohtamaan koko jutun? Kilpailuanalyysi antaa tärkeää tietoa siitä, miten kannattaa toimia tulevaisuudessa. Se voi myös muuttaa kokemuksen pieleen menneestä kilpailusta, eikä seuraavan harjoitukseen ja kisaan tarvitse lähteä itsesyytösten vallassa.

Onnistunut valmistautuminen ja sopiva tavoitteenasettelu tuovat luonnollisesti itsevarmuutta. Jos jokin osa-alue ei ole ihan kunnossa, keskity enemmän vahvuuksiisi. Heikkouksien murehtiminen ei paranna tilannetta, päinvastoin.

Ovatko taustatekijät kunnossa ja rullaako urheilun ulkopuolinen arki? Millainen on valmennusilmapiiri? Valmentajalla on tässä kohtaa suuri merkitys, kun viritellään kisakuntoa kohti h-hetkeä. Treenien tulisi olla itseluottamusta ja vahvuuksia tukevia. Jos nyt ajatellaan etenkin agilityä, lajista puuttuu vielä suurelta osin rinnalla kulkevat, päivittäisestä kokonaisvaltaisesta treenistä vastaavat valmentajat. Asia varmasti johtunee siitä, että lajin urheilustatus on uusi ja monet valmentajat kisaavat itsekin, eikä näin tiiviille valmentamiselle ole ehkä mahdollisuutta. Vai onko vaan niin, ettei siihen ole agilityssä totuttu? Toivon, että tällainen toiminta agilityssäkin yleistyisi.

Huippusuoritus on jokaiselle urheilijalle yksilöllinen kokemus, eikä se välttämättä tarkoita voittoa tai palkintosijaa. Kaikkien osa-alueiden tulisi kuitenkin olla kunnossa, jotta huippusuoritus on mahdollinen.


Rakokiven urheilukeskus, Nastola
Tuttuus tuo turvallisuuden tunnetta kisatilanteeseen. Tutustu kisapaikkaan etukäteen. Ala siirtyä pikku hiljaa tekemään mielikuvaharjoituksia (esim. virittelyä kisoihin ja fiiliksen hakemista) "kisapaikalle". Muista aina onnistua! Kuvittele treeneihin ja kisoihin valmistautuessasi, millaista on lähteä sm-kisojen karsinta- tai finaaliradalle. Pyri omaan optimaaliseen olo-ja tunnetilaasi, omaan kuplaasi. Varsinaisessa kisatilanteessa tiedät kyllä, mitä tehdä.

Tsemppiä valmistautumiseen! :)


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Taiga 2 vuotta ja ensimmäinen tupla

Kirjoitellaampas välillä ihan kisakuulumisiakin. :)

Eilen ajeltiin Millan kanssa Poriin, tarkemmin Noormarkkuun kisailemaan. Olimme katsoneet ajomatkan suuntaa antavasti Poriin ja kisa-aamuna satuin katsomaan kisakirjeestä, että kisat ovatkin Noormarkussa, vielä jonkin matkaa Porista eteenpäin. Lähtö oli jo valmiiksi hieman myöhässä, joten ei muuta kuin kaasu pohjaan ja vähän ennen Poria soitto kisojen vastaavalle koetoimitsijalle, että ettehän aloita kovin ajoissa.. ;) No paikalle ehdittiin, mutta onnistuttiin vielä ekasta rataantutustumisesta myöhästymään pari minuuttia.. Oppia ikä kaikki .. ;)

Radat oli suht haastavia teemalla ansaeste, pelasta ja kalasta. Taigalle lähdin silti hakemaan tuplaa. Kolmosissa se on napsinut yksittäisiä nollia, mutta kahta peräkkäistä ei olla onnistuttu saamaan. Radat ei olleet ihan mukavuusalueella, mutta päätin, että jos kepeistä selvitään, niin loppu tullaan vaikka väkisin nollana. Ilmeisesti keppitreeni on tuottanut tulosta, koska kepit meni haastavista kulmista huolimatta hienosti. Viime aikoina painotus onkin ollut puomissa ja kepeissä. Agilityradalta Taigalle hienosti nolla ja sijoitus peräti 2. Milla muistutteli ennen hyppäriä, että nyt vaan varmasti, voittaa ei tarvitse. Hyppärillä oltiinkin tarkkana, joka ikiseen ansaputkeen se meinasi lipsahtaa, mutta "pikku käskyttämisellä" sain sen pidettyä oikealla radalla. Ja tulihan se tupla! Jälleen sija 2, voitosta vain 0,06 sekuntia! Eli nyt olisi nollat kasassa kesän sm-kisoihin Taigallekin. Nyt keskitytään vielä saamaan suorituksiin tasaisuutta ja yhteistyön parantamiseen. Itsellä on mietittävää oman viretilan kanssa, en ole vielä selvittänyt itselleni, millaisen tunne- ja olotilan tarvitsen Taigan kanssa. Se on niin erilainen kuin Saara ja Ryti. Niin rauhallinen omaa vuoroa odottaessa, että omat ajatukset saattavat harhautua epäolennaisiin asioihin ja turhaan sosiaalisuuteen ennen starttia. ;)


Saaran olin ilmoittanut vaan hyppärille ja tavoitteena oli nollavoitto ja sert. Milla muistutteli ennen lähtöä, että nyt pitää sitten vetää riskillä. Ja mähän vedin, mutta Saara lipsahti käännöksestä takaisin kepeille. Hieman liian luottavaisena taisin painella edellä eteenpäin. Tekevälle sattuu! Eipä sille voinut kuin nauraa, hauska virhe ja irtoaminen.


Rytin kanssa homma ei nyt ota onnistuakseen. Pakka pysyy kasassa noin puoli rataa. Lisäksi puomin suoritustavan valinta rassaa liikaa mieltä ja saa aikaan jo valmiiksi luovuttaneen olotilan. Eihän sitä silloin usko omaan tekemiseensä, ja onnistuminen on hyvin epätodennäköistä. Olihan tässä taas hyviä pätkiä, mutta.. Enää en yritä "väkisin" tälle kaudelle tuplaa. Keskitytään nyt treenaamiseen ja käydään välillä pitämässä kisoissa hauskaa. Se tärkein nimittäin on meinannut tässä välillä unohtua, kun on halunnut tulosta niin kovasti.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

#fitdogagilityteam: Mielikuvat onnistumisesta voimavaraksi



Mielikuvat välittävät voimakkaita tunteita, niin myönteisiä, kuin kielteisiäkin. Mielikuvat vaikuttavat meihin niin voimakkaasti, että on tärkeä nähdä kuvia vain sellaisesta, minkä haluaa tapahtuvan. Miksi käyttäisit energiaasi sen suunnitteluun, mitä et halua tapahtuvan? Älä tuhlaa energiaa tielläsi oleviin esteisiin, vaan keskity mahdollisuuksiin. Kiinnitämme helposti huomiota kaikkeen kielteiseen ja epäonnistumiset saattavat saada mielessämme liian ison merkityksen. Jäämme niihin kiinni. Viemme niitä mukanamme seuraaviin harjoituksiin ja kilpailuihin. Mielessä kummitteleva kuva epäonnistumisesta saa aikaan epävarmemman urheilijan. Koiraurheilussa koira tarvitsee turvallisuutta ja varmuutta säteilevän ohjaajan. Kun valmistaudumme treeniin tai kisaan epävarmoina, se heijastuu eleisiimme, ääneemme, kehonkieleemme ja koiralle antamiimme signaaleihin. Epäonnistumisen riski kasvaa ja noidankehä on valmis. Tärkeä muistisääntö onkin lopettaa treenit ajoissa, onnistumiseen.

Mielikuvia voit hyödyntää vaikka missä: rentoutumisessa, tavoitteiden suunnittelussa, keskittymisen harjoittelussa, pettymyksestä selviämisessä, itseluottamuksen voimistamisessa.. Yksi hyödyllisimpiä mielikuvien käyttötapoja on päästä niiden avulla sopivaan tunnetilaan ennen kilpailua. Voit luoda mielikuviesi avulla juuri sen tunteen, jonka uskot parhaiten auttavan sinua (ja koiraasi) kilpailuissa. Harjoittele tätä jo treenitilanteessa! Saat treeneistä enemmän irti ja sinun on aina helpompi saada tunnetila haltuun kisatilanteessa. Mielikuvaharjoituksissa voit hyödyntää aikaisempia onnistumisen kokemuksiasi tai keksiä kokonaan uusia myönteisiä mielikuvia. Mielikuvien voima on suuri: voit tehdä olostasi mahtavan.. tai todella tuskaisen. Sinä päätät!

Mielikuvien kautta voit miettiä myös asennettasi. Mikään tapahtuma sinänsä ei herätä meissä tunteita, vaan sinun tulkintasi tapahtuneesta. Asenteesi. Sille ei mahda mitään, että elämässä tapahtuu myös vähemmän mukavia asioita, joihin ei ehkä itse pysty mitenkään vaikuttamaan. Tulkintoihimme ja ajatuksiimme voimme kuitenkin aina vaikuttaa. Sinä valitset asenteesi itse!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Kisafiiliksestä ja fiiliksestä

Miten voisit valmistautua kilpailuihin niin, että olisit ns. hereillä ensimmäisestä askeleesta, metristä ja esteestä alkaen? 

Vedimme 4. ja 5. fitdog- agilityteam leireillä kisanomaiset treenit valmentaja Juha Oreniuksen kanssa, ja treeni osoittautui yllättävän haastavaksi. Vain muutama koirakko pystyi selviytymään radasta ensimmäisellä vedolla oman tasonsa mukaisesti. Usein selityksenä oli, ettei vaan saanut "kisafiilistä" päälle, kun tämä ei ollut kisa, vaan treeni. Tai jos tuli virhe, niin homma lässähti, kun tämä oli vain treeni. Yllättävän monella myös rentous hävisi tekemisestä tai meni yliyrittämiseksi. "Arvioitavana oleminen" saattoi tuoda tekemiseen ylimääräistä puristusta.

Mielestäni jokaisen treeniin tulisi asennoitua kuten kisaan. Kun harjoittelet kisaamista treeneissä, sinun on aina helpompi saada "kisafiilis" (juuri sinulle sopiva olo- ja tunnetila, jota tarvitaan siihen, että saat itsestäsi <ja koirastasi> kaiken irti) kisoissakin päälle, koska tiedät, miten se tehdään. Monet kisaajat eivät lainkaan tiedosta, mitä heidän päässään liikkuu starttihetkellä tai hieman sitä ennen. Tai, minkälainen tunnetila pitäisi kisatilanteessa olla. Silloin suoritusta häiritsevistä tekijöistä on vaikea saada kiinni. Usein mielessä saattaa olla myös häiritseviä ajatuksia, jotka eivät välttämättä agilityyn/urheiluun liity, tai treeni/kisatilanteessa saattaa tapahtua jotain yllättävää. Olotila saattaa olla epävarma ja kaukana optimaalisesta. Olennaista onkin, miten pystyy keskittymään olennaiseen häiriötekijöistä huolimatta, niin että ne eivät vie energiaa itse suoritukselta. Yleisesti ottaen, jos nämä häiriötekijät saavat liikaa huomiota, niiden merkitys todellakin korostuu. Toki täytyy muistaa, että lajitaitojen on oltava tietyllä tasolla, jotta "oman kuplan" aikaansaaminen kilpailuissa onnistuu.

Koirasi tekee aina täysillä, mikset sinäkin?

Kisafiiliksen luomisessa on kyse hyvin yksinkertaisesta mielikuvaharjoittelusta. Voit esimerkiksi kuvitella, että jokainen lähtö on sm-kisojen hyppyrata. Nyt pitää tehdä nolla. Kuvittele mielessäsi kisapaikka, yleisö, kuulutukset, sopiva jännitys vatsanpohjaan. Kuvittele tekeväsi huikea flow-rata ja tunne onnistumisen itsevarmuus. Homma toimii myös toisinpäin. Kun teet tätä mielikuvatreeniä paljon, tunnet olosi turvallisemmaksi ja itsevarmemmaksi myös varsinaisella h-hetkellä: sinähän olet tehnyt tämän jo monta kertaa aikaisemmin ja onnistunut! Kyse on siis vain pienestä vaivannäöstä treenitilanteessa. Treeneissä tulee helposti alussa löysäiltyä, koska aina voi ottaa uudestaan. Mitäs jos aina ei olisikaan näin?

Mitä voisimme oppia ruotsalaisilta

Viidennellä fidarileirillä oli mukana kolme ruotsalaista agilityhuippua, joiden kisamaista treeniä minun oli ilo ja kunnia päästä seuraamaan. Ruotsalaisten asenne ja fiilis poikkesi aika paljon siitä, miten me suomalaiset yleensä toimimme. Ensinnäkin, ruotsalaiset tulivat klo 7 alkavaan treeniin hyvin valmistautuneina.  Tiedossa ei siis ollut muuta, kuin että teemme kisanomaisen treenin. Ratapiirrosta tms. ei ollut etukäteen saatavilla. He olivat jo etukäteen käyneet yhdessä treeniä läpi ja miettineet, mitä voi olla odotettavissa. He olivat miettineet, millaista fiilistä yrittävät treeniin saada ja mitä asioita minulta kysyä treenin jälkeen. Heitä ei haitannut aikainen aloitusaika tai hallin kylmyys tms.asiat. Ei selityksiä, vaan taistelutahtoa, tsemppiä ja loppuun asti yrittämistä. Me suomalaiset selittelemme mielellämme jo etukäteen, miksemme tule onnistumaan. "Minähän sanoin.."

Ruotsalaisten keskinäinen tsemppi treenissä oli ihailtavaa; he kannustivat toisiaan läpi radan. Silti heidän asenteensa oli hyvin nöyrä, eivätkä he pitäneet itseään psyykkisesti mitenkään ylivertaisina kilpailijoina. Heidän mielestään 

toisten kannustaminen vie sopivasti huomiota pois omasta suorituksesta ja toisia kannustaessa haluaa itsekin suoriutua paremmin.


Innostuin miettimään, miten saisimme Suomeenkin kannustamisen kulttuurin? Miten saisimme kisoissa ihmiset myötäelämään toisten suorituksia? Tavallisissa kilpailuissahan vain muutama ihminen saattaa taputtaa suorituksen jälkeen nollaradallesi, ellei kyseessä ole treenikaverisi. Välillä joutuu tarkastamaan tulostaululta, että tulikos se nolla, kun oli niin hiljaista. Tuntemattomien kannustaminen ei tule kuuloonkaan, parempi on kääntää selkä ja katsella muualle.
Aloin miettimään, onko Suomessa edes "laillista" kannustaa kilpailusuorituksen aikana vai tuleeko agilitysivujen juttupalsta räjähtämään moisen törkeyden jälkeen? ;) Pitääkö minun kysyä erikseen koirakoilta lupa, saako heitä kannustaa radan aikana? Mitäs jos rima tippuu ja pilaan nollaratamahiksen? ;)

Mutta vakavasti: Mieleen ei tule montaakaan (urheilu)lajia, missä "ei saa" kannustaa. Suomalaiseen "kisahiljaisuuteen" tottuneille koirille ja ohjaajille arvokisojen karnevaalitunnelma voikin olla melkoinen shokki.

Kukas lähtisi mukaan jäätä rikkomaan? :)

ps. Pari viikkoa sitten Tampereella olikin toisenlaista tunnelmaa. Mun oma pieni poika Rytsölä ja Böödi uusivat hyppy/happysertistä ja kotiyleisö myötäeli tosi upeasti Tommin ja Böödin uusintarataa. Näitä lisää!