Pahoittelut pitkästä kirjoitustauosta! Ei se elo kahden pienen lapsen ja koiralauman kanssa niin helppoa olekaan kuin luulin.. ;) Mieli oli myös vähän maassa, kun tuntui ettei tervettä päivää taas nää, mutta nyt kulkee jälleen! :)
Lueskelin taaksepäin kirjoituksiani, ja aloin pohtimaan, mistä huono itseluottamus Rytin kanssa tekemisen suhteen johtuu. Johtuisko se siitä, kun pahat kielet lauloivat silloin alussa, että ei se bc mulle sovi ja ei siitä (agilitystä) tule yhtään mitään, ei se osaa sitä ohjata. Sitten vielä muutaman kouluttajan epäilyt siitä, ettei Rytillä rimat tule pysymään ylhäällä ja siitä tein itsekin itselleni peikon.
No hemmetti, kyllä mä jotain oon kuitenkin osannut tehdä oikein. Epäilyistäni huolimatta Agirotu meni hyvin, Ryti pääsi open sm-finaaliin ja sai ekan kakkosten LUVAn. Heinäkuun toisissa kisoissa omalla hallilla agiradalta vitonen ja hyppäriltä nollavoitto (+LUVA), molemmissa luokan nopeimmat ajat. Ja virallisissa kisoissa Ryti on pudottanut kaksi rimaa (toinen open sm-finaalissa, jossa rimat oli 65cm - niitä ei olla edes vielä treenattu).
En ole kuitenkaan rääkännyt koiraani treenillä, että tähän on päästy. Pidän treenit suht lyhyinä ja koetan miettiä omissa treeneissä tarkkaan, mihin keskityn. Kuluttavaa A-estettä treenaamme harvoin. Kun koira väsyy (alkaa pudotella rimoja, tämä tapahtuu n.10minuutin kohdalla), lopetan/pidän tauon. Kello on myös hyvä apuväline. Hallilla käymme 1-2 kertaa viikossa. Melko harvoin teemme ratatreeniä. Taukoa on tullut Rytin kastraation ja oman raskauden/synnytyksen myötä. Olemme kisanneet vielä harvakseltaan. Lihaksia on huollettu uinnilla ja aerobista kuntoa juoksulenkeillä.
Nyt en enää epäile, haittaakse? ;)
Lägi-Areena 27.7
Open sm-radat
Agirodun LUVA-rata
Jennan yksärillä 11.7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti