Suuria suunnitelmia

Kuva: Anne Huotari

Tulipas paljon lupaava otsikko, mutta tuntuu, että pää on täynnä ammatillisia ideoita ja suunnitelmia, kun vaan pääsisi niitä toteuttamaan! ;)

Eilen pidin Hyvinkäällä kautta aikojen ensimmäisen "Paremmaksi kisaajaksi"-luennon, ja se sujui hyvin. Toki parantamisen varaa aina on esiintymisessä ja kolmeen tuntiin mahtuu muutamia sanoissa sekoilemisia, mutta pääosin oli jopa oikein mukavaa. Ja miksei olisi, puhua asiasta, josta on todella innostunut! Toivottavasti sain edes jonkun kuulijan innostumaan myös ja kokeilemaan eri psyykkisen puolen juttuja. Tämä oli mun ensimmäinen pidempi luento ikinä, eikä varmaan olisi vielä muutama vuosi sitten onnistunut. Oon tehnyt aika tavalla töitä esiintymiskauhuni kanssa, ja nyt sain varmuuden, että alan olemaan voiton puolella sen suhteen! Miksi mä antaisin typerän pelon rajoittaa tekemisiäni, kun mulla on tää juttu, mistä mulla oikeasti voi olla annettavaa toisille? 

Viikko sitten osallistuin Supyn järjestämään psyykkisen valmennuksen seminaariin Kuortaneella, vitsit miten mahtava kokemus olikin. Mielettömiä puhujia ja esityksiä koko kaksi päivää ja keskusteluita kollegoiden kanssa. Toki enemmänkin olisi voinut verkostoitua, mutta aikataulu oli sen verran tiukka, ettei juuri ehtinyt kuin kuunnella ja syödä.

Tuolla mulle selvisi, mitä haluan.. Alan nyt kasaamaan kokonaisuutta urheilupsykologian sertifikaattia varten. Seuraavan kahden vuoden proggis. Siihen vaaditaan 300h psyykkisen valmennuksen asiakastyötä, alan työnohjausta ja 15op täydentävää koulutusta. Olen jo aloittanut työnohjaajan etsimisen ja ehkä olen jo löytänytkin oikein mukavan oloisen ihmisen ohjaajakseni. Lisäksi opintoja olen yrittänyt sillä silmällä katsella, se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Tarvitsisin myös yksilöasiakkaita tähän projektiin! Eli jos olet kiinnostunut parantamaan urheilusuoritustasi psyykkisen valmennuksen avulla tai jos sinulla on jokin urheilusuoritustasi häiritsevä ongelma, ota yhteyttä! :) Saa myös vinkata eteenpäin asiasta, jos tunnet jonkun apua kaipaavan. Urheilulajilla ei ole väliä. Minun yhteystiedot löytyvät tuolta Marjo-sivulta.

Kuortaneen seminaarissa puhui aivan valloittava urheilupsykologi Wayne Halliwell Kanadasta. Häntä olisi voinut kuunnella koko päivän, niin maaginen puhuja hän kyllä on. Hän käyttää urheilijoidensa kanssa I know (tiedän) - listaa, minkä on tarkoitus vahvistaa urheilijan itseluottamusta ennen tärkeää suoritusta tai kilpailua. Päätin kokeilla itsekin. Näitä juttuja on paljon mukavampi opettaa muille, kun on itsekin tehnyt saman. Viime sunnuntaina kamppailin jälleen kerran kisa-aamuna huonon omatuntoni kanssa. Se aiheutuu siis siitä, että lähden kisareissulle ja jätän pienet lapseni kotiin tai vien heidät isovanhemmille hoitoon, mitä ikinä. Varsinkin jos tulosta ei tule, omatunto soimaa vielä rankemmin. Tää on se mun häiritsevä ajatus, mikä heikentää monesti suoritusta. Ei siis pelko siitä, että lapset ei pärjäisi ilman minua, vaan se huono omatunto. Olenko huono äiti?

Kirjoitin omaan I know-listaani ensin asioita, mitkä liittyivät mun ja Taigan yhteistyöhön, osaamiseen, vauhtiin ym. Viimeiseksi kirjoitin näin:

Tuon jälkeen tuntui, että lamppu syttyi ja apina olisi pudonnut harteilta. Näin se on. Laitoin listan hupparin taskuun ja lähdin vapautunein mielin kisaamaan. Kun asia tuli päivän mittaan välillä mieleen, ei tarvinnut ottaa edes lappua esille, vaan riitti että taputin kädelläni taskua, missä lappu oli. Sieltä kisoista tulikin viimeiseltä radalta voittonolla ja nyt viime lauantaina sitten se kolmas, ja siirto kakkosiin. Me ollaan hyvä pari. :)

Kuva: Anne Huotari

Ps. Vielä yksi vinkki itseluottamuksen parantamiseen:

     Opettele vastaanottamaan kehuja itsestäsi. Kun joku kehuu sinua, sano "kiitos", ilman että alat selittelemään, miksi et ansaitse kehuja. 

Saa kokeilla! ;)