Eilen ajeltiin Millan kanssa Poriin, tarkemmin Noormarkkuun kisailemaan. Olimme katsoneet ajomatkan suuntaa antavasti Poriin ja kisa-aamuna satuin katsomaan kisakirjeestä, että kisat ovatkin Noormarkussa, vielä jonkin matkaa Porista eteenpäin. Lähtö oli jo valmiiksi hieman myöhässä, joten ei muuta kuin kaasu pohjaan ja vähän ennen Poria soitto kisojen vastaavalle koetoimitsijalle, että ettehän aloita kovin ajoissa.. ;) No paikalle ehdittiin, mutta onnistuttiin vielä ekasta rataantutustumisesta myöhästymään pari minuuttia.. Oppia ikä kaikki .. ;)
Radat oli suht haastavia teemalla ansaeste, pelasta ja kalasta. Taigalle lähdin silti hakemaan tuplaa. Kolmosissa se on napsinut yksittäisiä nollia, mutta kahta peräkkäistä ei olla onnistuttu saamaan. Radat ei olleet ihan mukavuusalueella, mutta päätin, että jos kepeistä selvitään, niin loppu tullaan vaikka väkisin nollana. Ilmeisesti keppitreeni on tuottanut tulosta, koska kepit meni haastavista kulmista huolimatta hienosti. Viime aikoina painotus onkin ollut puomissa ja kepeissä. Agilityradalta Taigalle hienosti nolla ja sijoitus peräti 2. Milla muistutteli ennen hyppäriä, että nyt vaan varmasti, voittaa ei tarvitse. Hyppärillä oltiinkin tarkkana, joka ikiseen ansaputkeen se meinasi lipsahtaa, mutta "pikku käskyttämisellä" sain sen pidettyä oikealla radalla. Ja tulihan se tupla! Jälleen sija 2, voitosta vain 0,06 sekuntia! Eli nyt olisi nollat kasassa kesän sm-kisoihin Taigallekin. Nyt keskitytään vielä saamaan suorituksiin tasaisuutta ja yhteistyön parantamiseen. Itsellä on mietittävää oman viretilan kanssa, en ole vielä selvittänyt itselleni, millaisen tunne- ja olotilan tarvitsen Taigan kanssa. Se on niin erilainen kuin Saara ja Ryti. Niin rauhallinen omaa vuoroa odottaessa, että omat ajatukset saattavat harhautua epäolennaisiin asioihin ja turhaan sosiaalisuuteen ennen starttia. ;)
Saaran olin ilmoittanut vaan hyppärille ja tavoitteena oli nollavoitto ja sert. Milla muistutteli ennen lähtöä, että nyt pitää sitten vetää riskillä. Ja mähän vedin, mutta Saara lipsahti käännöksestä takaisin kepeille. Hieman liian luottavaisena taisin painella edellä eteenpäin. Tekevälle sattuu! Eipä sille voinut kuin nauraa, hauska virhe ja irtoaminen.
Rytin kanssa homma ei nyt ota onnistuakseen. Pakka pysyy kasassa noin puoli rataa. Lisäksi puomin suoritustavan valinta rassaa liikaa mieltä ja saa aikaan jo valmiiksi luovuttaneen olotilan. Eihän sitä silloin usko omaan tekemiseensä, ja onnistuminen on hyvin epätodennäköistä. Olihan tässä taas hyviä pätkiä, mutta.. Enää en yritä "väkisin" tälle kaudelle tuplaa. Keskitytään nyt treenaamiseen ja käydään välillä pitämässä kisoissa hauskaa. Se tärkein nimittäin on meinannut tässä välillä unohtua, kun on halunnut tulosta niin kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti