Viikonloppuna kokoonnuttiin jälleen Fitdog Agilityteamin porukan kanssa yhteen leirin merkeissä. Perjantaina kuultiin mielenkiintoiset luennot urheilijan ravitsemuksesta (jälleen kerran ryhtiliike omaan ruokavalioon tiedossa ;) ) ja urheilukoirien nesteytyksestä. Lauantaina ja sunnuntaina leiriläisillä oli varsin tuhti paketti lajitreeniä, fysiikkatreeniä ja psyykkistä valmennusta. Psyykkisessä aiheenamme olivat tunteet urheilussa, jännittäminen ja keskittyminen, sekä itsensä rauhoittaminen. Jälleen kerran tilanteet elivät ryhmäkohtaisesti, eli jokainen ryhmäsessio oli erilainen.
Mihin tunteita tarvitaan urheilussa? Urheilija tarvitsee tunteita toimintansa polttoaineeksi. Ei ole olemassa vääriä tai oikeita tunteita, ja tunnetila on kokijalleen aina tosi. Negatiiviset tunteetkin ovat ok, eikä niitä tarvitse hävetä. Tärkeintä olisi, ettei tunteita pyri tukahduttamaan, vaan opetella hyväksymään negatiiviset tunteensa ja käyttämään niitä oman toiminnan ohjaamisessa. Tunteita ei voi päättää, mutta voit vaikuttaa omaan ajatteluusi ja päättää toimia toisin.
Urheilussa tunteet ovat joko suoritusta auttavia tai sitä haittaavia. Opettele havaitsemaan, tunnistamaan ja nimeämään tunteitasi, sekä ymmärtämään tunteiden syitä ja seurauksia itsessäsi. Opettele hahmottamaan oma ihanteellinen tunnealueesi, joka edesauttaa sinut omaan huippusuoritukseesi. Se ei aina välttämättä tarkoita omalla mukavuusalueella pysymistä eli sitä, että kaikki tunteet olisivat silloin pelkästään miellyttäviä, vaan usein myös hieman epämiellyttäviä (mutta hyödyllisiä) tunteita tarvitaan huippusuoritukseen pääsemiseksi. Se, millaisia nämä tunteet ovat, on hyvin yksilöllistä. Joku tarvitsee pientä raivoa, toinen jalat loukuttavaa jännittyneisyyttä, joku ehkä pientä ylimielisyyttä ja onnistumisen pakkoa. Muista kuitenkin, että urheilussa (ja elämässä yleensäkin) on tärkeää myötätunnon osoittaminen itselleen - kaikkein tuskallisimpia tunteita ei kannata "yli-analysoida".
Mitä jännittämiseen tulee, tarjolla ei ole pakettiratkaisua. Avaimet ovat jälleen kerran omissa käsissäsi. Kyse on omasta suhtautumisestasi, omasta asenteestasi. Juoksetko jännitystä pakoon tai yritätkö epätoivoisesti sinnitellä siitä eroon, hokien ehkä itsellesi, ettet saa jännittää ja kuinka typerää jännittämisesi on? Mitäs jos antaisit itsellesi luvan jännittää. Toteaisit tilanteen, mutta sitten keskittyisit siihen, mitä olet tekemässä. Mieti, millaisia ajatusmalleja ja mahdollisesti pelkoja (liiallisen) jännittämisen taustalla on? Ovatko pelot realistisia? Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Huom! Sopiva jännittäminen on missä tahansa suorituksessa tarpeen, mutta liiallinen jännittäminen saattaa haitata oleellisesti suoritusta. Kuten yksi leiriläinen osuvasti sanoi, "tee jännityksestä kaveri itsellesi". Sen jälkeen asiat sujuvat helpommin.
Itsensä rauhoittamisen taito on tärkeää hektisessä arjessa sekä treeneistä ja kisoista toipuessa. Kysy välillä itseltäsi, "muistanko hengittää"? Anna itsellesi aikaa, tee jotain mistä saat mielihyvää (muutakin kuin agilityä/urheilua). Älä ole itsellesi liian ankara. Ole edelleen itsesi paras kaveri ja valmentaja! Lopeta murehtiminen siitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Tärkeintä on se, mitä ajattelet itsestäsi.
"Muista että ne
kaikki suurimmat
kauhut
on sun toiveitteis
peilikuvat
käännä ne ja
kädestäs löydät
niihin avaimet"
-Apulanta-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti