Psyykkarin pienryhmätunnit syksy 2017

Järjestän syksyllä kerran kuussa "psyykkarin pienryhmätunnin" Ojakkalassa, koirakoulu Sudenpennun hallilla (Ukintie 7). Nämä pienryhmät on räätälöity koiraurheilijoille, mutta mukaan voi tulla lajista riippumatta!

Ajankohdat, aiheet ja hinnat:

La 26.8 klo 14-15 15e/hlö
Perusta kuntoon: Itsetuntemus, tavoitteet, motivaatio

Su 17.9. klo 12-13 15e/hlö
Itseluottamus

La 21.10 klo 14-15 18e/hlö
Vireystila, tunteen säätely (liiallinen suoritusjännitys)

Su 12.11. klo 12-13 18e/hlö
Rentoutus ja mielikuvatyöskentely

Su 10.12. klo 12-13 18e/hlö
Kilpailutilanteen hallinta

Pienryhmien jälkeen mahdollisuus agilitytreeniin, muutamia paikkoja jäljellä :)

Ilmoittaudu: marjo.korander@gmail.com

Kuva: Rita Larjava

Kuukauden rata: Heinäkuun vauhtirata

Pitkään on jo mielessä ollut ajatus alkaa julkaista kuukausittain treenirata/ratoja, joita olen kouluttanut ja joista olen itse erityisesti pitänyt. Aloitetaan tämä traditio nyt sitten sopivasti uuden kauden alusta eli tästä heinäkuusta. Näitä minun kuukauden ratoja saa ihan vapaasti hyödyntää treeneissä ym. :)

Nyt olen virallisesti kesälomalla, mutta kuka sitä nyt ihan laakereillaan viitsisi levätä. Minulta pyydettiin ratatreenikoulutusta suunnattuna mölli-1/2lk tasoisille, eli menevää perusagilityä. Moni kisauraa aloitteva on kokenut vaikeuksia kisatilanteissa kasvavan vauhdin kanssa, kun viikkotreeneissä tms.tehdään täysin eri tyyppistä rataa. Niin sanottua "helppoa rataa" ei kovinkaan usein ole kisaavien ryhmissä tarjolla. Minä kuitenkin otin näistä kopin ja niimpä tällä viikolla järjestin vauhtiratatreenin Lägi-Areenan isolla kesäkentällä.

Halusin tehdä hyppyradan, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus päästä se kokonaan läpi ja muutenkin halusin jättää kontaktit nyt tämän treenin ulkopuolelle. Inspiraatiota hain Suomalaisen Jarin 1lk radoista, hänen radoista olen aina tykännyt, ne ovat turvallisia ja reiluja koiralle. Kuvan mukainen rata sitten syntyi ja palautteen mukaan se oli oikein onnistunut tähän treeniin. Näennäisestä helppoudestaan huolimatta ei ihan läpihuutojuttu, mutta kuitenkin sellainen, joka antoi mahdollisuuksia onnistumisiin. Treeni sopii myös pidemmälle ehtineille vauhti/motivaatiotreeniksi tai nollaratatreeniksi. Olipa kyllä hauska ilta ja onhan se onnistuminen aika ihanaa <3

Yleisimpiä "ongelmakohtia" radalla:

* 3.hypyn ohitus, kun ohjaajalla jo focus putkella
* 6.rima
* 6. hypylle irtoaminen
* 6.hypyn valssin ajoitus ja suunta (jos haluaa vaihtaa puolta ennen putkea)
* Irtoaminen 9.putkaan takaaleikkauksella
* Kääntyminen ja kokoaminen 10.hypylle + rima etenkin makseilla
*Irtoaminen loppusuoralla renkaalle, kun ohjaaja takana
*Hosuminen ja "kiire": Rauhallinen ohjaus ja oikeanlainen rytmitys vie perille nopeammin

Videoilla 3 erilaista suoritustapaa radalle:

Ulla ja käävil Massimo (mölli)

Siiri ja lägpys Tuisku (1lk)

Nina ja pkcollie Kira (1lk)

Mestarin mieli

Mestarin mieli

Mitä on menestys? Se ei välttämättä tarkoita voittoja ja palkintosijoja, ei edes tulosta. Se tarkoittaa sitä, että urheilija kokee tekevänsä parhaansa, kokee oppivansa ja kehittyvänsä. Kasvun asenteen omaksuneille urheilijoille voittaminen ei ole urheilun tuoman ilon lähtökohta. Urheilija löytää yhtä paljon iloa prosessista kuin tuloksista. 

Henkilökohtainen menestys on sitä, että tekee kovasti töitä tullakseen omaksi parhaaksi itsekseen. Kun kävelee kaikkien harjoitusten ja kilpailuiden jälkeen kentältä tietäen antaneensa kaikkensa, on aina voittaja. Pidä huolta motivaatiosta ja tee harjoittelusta hauskaa. Käytä luovuutta ja mielikuvia, kuvittele kova vastustaja viereesi, taaksesi, eteesi.

.

”Ei haittaa vaikka häviän, jos huomaan kehittyväni tai tunnen tehneeni kaiken voitavani. Jos häviän, palaan harjoittelemaan lisää” -Jackie Joyner Kersee (olympiavoittaja)

”Tärkeintä on matka, ei päämäärä. Tosissaan, mutta ei koskaan liian vakavasti.” -Jenna Caloander (Agilityn SM, PM ja EO-1)

Mitä on epäonnistuminen? Vastoinkäymiset motivoivat kasvun asenteen omaksuneita. Niistä saa tietoa. Ne laittavat sisäiset hälytyskellot soimaan. Niistä oppii eniten. Muuttumattoman asenteen mukaan epäonnistumiset leimaavat koko ihmisen.

•    ”Tärkeää on myös osata hävitä ja kääntää epäonnistumiset pitkällä tähtäimellä omaksi eduksi. Suurimmat mokat ovat opettaneet ainakin itselle kaikista eniten” -Jenna Caloander

On olemassa oireyhtymä, jonka mukaan ihmisen täytyy olla JOKU, jotta ei olisi EI KUKAAN.  Jos voittaa, minusta tulee joku. Jos häviän, en ole kukaan enkä mitään. Menestystä ei tule huolestumalla siitä, ettei ole kukaan eikä mitään. Ihmiset, jotka ovat jotain, eivät ole määriteltävissä sen perusteella, voittavatko vai häviävätkö he. He pyrkivät tavoitteisiinsa sillä, mitä heillä jo on.

Urheiluun liittyvät kyvyt paranevat aina, jos ihminen tekee kovasti töitä. Ajatteletko olevasi huono jossakin urheilulajissa tai harrastamasi lajin jollakin osa-alueella? Sitä ei voi tietää, ennen kuin olet yrittänyt, harjoitellut ja ponnistellut todella paljon. Kuinka lähellä menestystä olitkaan antaessasi periksi? Useat maailman huippu-urheilijoista eivät ole olleet aluksi kovinkaan kummoisia, mutta he ovat harjoitelleet ja tehneet kovasti töitä. Heitä yhdistää sinnikkyys, intohimo ja palo omaa lajia kohtaan.

 Liian usein annamme omien negatiivisten uskomuksiemme rajoittaa tekemisiämme. Täydellisyyden tavoittelu estää meitä yrittämästä, koska emme salli itsellemme epäonnistumista. Perfektionismi estää meitä siis saavuttamasta oman potentiaalimme. Sen potentiaalin, mikä on vielä tuntematon. Jos sinulla on intohimo, nää vaivaa ja katso, miten käy!

Kyky voi viedä huipulle, mutta tarvitaan luonnetta siellä pysymiseen. Luonne, sydän, tahto ja mestarin mieli. Se, mikä saa urheilijan harjoittelemaan ja sallii hänen löytää voimaa sisimmästään silloin, kun tarvitsee sitä eniten.

Tsekkaa: Mindset-menestymisen psykologia (Carol S. Dweck)

Tämä kirjoitus on omistettu Jennan & Neonin upealle uralle. Jenna on rautainen mimmi ja kisaaja, jolla on mestarin mieli ja asenne. Ehdoton esikuva, idoli ja innostaja, sekä suurien tunteiden välittäjä <3 Teitä tulee niin ikävä!

Kuva:Jukka Pätynen/koirakuvat.fi

Tänään on hyvä (kisa)päivä

Kun nauttii siitä mitä tekee, onnistuu (kuva: Anne Huotari)

Kisaan valmistautuminen alkaa edeltävän viikon treenien suunnittelusta. Teet vahvuuksianne tukevia treenejä, jotka lisäävät itseluottamustasi. Valmentajasi antaa tottakai positiivista palautetta, mikä lisää pystyvyyden tunnettasi. Kuinka paljon tai vähän treeniä koirasi tarvitsee ollaakseen viikonloppuna parhaassa vireessä, entä sinä? Se selviää kokeilemalla ja kokemuksella. Onko järkevää kisoja edeltävänä päivänä käydä tekemässä se vuoden ensimmäinen kyykkytreeni?

Kisoja varten voit tehdä itsellesi suunnitelman ja aikataulun. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja lisää hallinnan tunnetta. Mihin aikaan herään, milloin lähden, mitä teen päästyäni kisapaikalle, milloin aloitan keskittymisen omaan vuoroon, milloin syön ja mitä. Muistathan, että myös kisapäivän aikana tulee syödä ja juoda riittävästi. Jo lieväkin nestehukka vaikuttaa keskittymiskykyä heikentävästi. Tavarat pakkaat edellisenä iltana valmiiksi, jottei aamun tärkeät minuutit kulu kisakirjaa etsiskellessä. Asetat kisoihin realistiset tavoitteet, jotka ovat sopivassa suhteessa resursseihisi ja tilanteeseen nähden. Yllättäviä tilanteita varten sinulla on olemassa toimintasuunnitelmat.

Edellisenä iltana voit tehdä lyhyen mielikuvaharjoituksen hyvin menevästä tulevasta kisapäivästä. Keskity positiivisiin asioihin. Näe itsesi tuulettamassa hienosti mennyttä rataa!

Aamulla lähdet hyvissä ajoin ajamaan kisapaikalle. Saavut perille. Hengitä, hymyile, ajattele hyviä asioita. Pidä kiinni rutiineistasi. Vaikka kisa olisikin tärkeä, tee silti kaikki kuten ennenkin, jos rutiinisi ovat toimivia. Sinulla on homma  hallussa.

Ensimmäinen rata. Unohdut juttelemaan treenikaverisi kanssa ja syöksyt suoraan rataantutustumiseen jo valmiiksi hengästyneenä. Hups. 2 minuuttia kuluu hortoillessa radalla, kunnes saat juonesta kiinni. Ei peli ole menetetty, nyt rauhoitutaan, muistutat itsellesi. Käyt rataa vielä muutaman kerran huolellisesti mielikuvissasi läpi. Odotellessasi huomaat suurimman osan ohjaajista valinneen eri ohjaukseen radan haastavaan kohtaan. Nyt iski epävarmuus. Eihän se minun ohjaus voi tuohon toimia. Päätät vaihtaa ohjauksen lennossa. Vuoronne koittaa ja ajatukset ovat epävarmoja. Muistanko radan? Miten ohjaukseni toimivat?

Epävarmat ajatukset tuottavat usein epävarman suorituksen (kuva: Jukka Pätynen/koirakuvat.fi)

Muutamalla palleahengityksellä rauhoitut ja muistutat itsellesi, ettei radalla ole mitään, mitä ette osaisi. Hymyilet, hengität ja sitten mennään. Niin sanotussa haastavassa kohdassa keskittyminen kuitenkin herpaantuu ja koira lipsahtaa väärälle hypylle. Kokoat itsesi ja loppurata onkin hieno, uskallat kokeilla ehkä jotakin ohjausta, jonka olisit "nollapaineessa" jättänyt tekemättä.

Maalissa tuttu ääni kuitenkin mäkättää: pitikö tuokin mokata? Päätät hiljentää sisäisen kriitikon, tässähän on vielä 2 rataa jäljellä ja kaikki mahdollista. Virheitä sattuu joskus kaikille, se on inhimillistä. Ei tässä nyt ole mitään hätää. Rata meni jo, ja siihen ei voi enää vaikuttaa, joten murehtiminen ei vie eteenpäin. Muistat, että omiin ajatuksiisi pystyt vaikuttamaan ja voit ottaa etäisyyttä niihin ajatuksiin, jotka eivät hyödytä. Katsot radan videolta ja sen jälkeen käyt radan vielä mielikuvissa läpi, onnistuen niinkuin olit sen alunperin suunnitellut. Tilanne nollattu. Lämppälenkillä pohdit, miten voisit keskittyä seuraaviin ratoihin paremmin.

Mites se rata menikään?

Ratojen välissä tankkaat jotain helposti sulavaa ja hörpit juotavaa. Rentoudut, otat ajatuksia pois radoista. Höpöttelet kavereiden kanssa. Teet asioita, jotka pitävät hyvällä tuulella. Koko kisapäivää et voi olla fokusoidusti keskittynyt, se veisi liikaa energiaa.

Seuraavilla radoilla pystyt sulkemaan häiriötekijät ulkopuolelle jo rataantutustumisissa ja pääset ratojen kanssa hyvin sinuiksi. Tunnet olosi hieman jännittyneeksi, mutta tiedät, että se on vain hyvää stressiä. Sen tarkoitus on valmistaa sinua tekemään radalla parhaasi.

Luota itseesi!

 Radalle lähtiessä olo on varma ja pystyt keskittymään hetkeen ja pysyt omissa ohjaussuunnitelmissasi. Sinähän tiedät parhaiten, mitkä ohjaukset teille sopivat. Pystyt luottamaan osaamiseenne. Vedätte radat asenteella, mutta ei yliyrittäen, vaan rennosti. Ratojen jälkeen kiität koiraasi siitä, että saatte tehdä ja harrastaa yhdessä. Kiitä ja onnittele myös itseäsi hyvästä suorituksesta. Muistathan huoltaa myös itseäsi kisojen jälkeen. Käy sinäkin joskus vaikka hierojalla, venyttele, tee rentoutusharjoituksia. Kehomeditaatio (body scan) on esimerkiksi oiva tapa purkaa jännityksiä.

Kisojen jälkeen mietit, missä onnistuit ja miten sen teit. Mitä opit? Mitä parannettavaa jäi seuraavalle kerralle? Tämä on tärkeä asia, mikä helposti tulee sivuutettua.

Pyri suhtautumaan epäonnistumisiin oppimiskokemuksina - niin mestaritkin ovat tehneet

Muistilista kisoihin:

*Suunnittele, aikatauluta
*Toimintasuunnitelma yllättäviin tilanteisiin
*Pidä kiinni rutiineistasi
*Keskity olennaiseen, ole läsnä
*Ole reilu koirallesi
*Positiivinen asenne ja kannustava sisäinen puhe
*Ota omaa rauhaa, jos tarvitset
*Mielikuvaharjoittele onnistumista
*Panosta vahvuuksiin
*Taistele loppuun asti
*Luota itseesi ja koiraasi
*Nauti, hymyile, onnistu!
*Kannusta myös muita
*Huolehdi palautumisesta
* Mieti, mitä tänään opit?

Tsemppiä kisaviikonloppuun! :)

Uusi vuosi, uudet kujeet? Tavoitteista ja niiden tärkeydestä

Vuoden päättyessä on luontevaa suunnata katseet tulevaan, tehdä suunnitelmia ja luoda tavoitteita. Jaksan, ehkä kyllästymiseen asti, paasata tavoitteiden tärkeydestä, Ne ovat tärkeitä urheilijoille, kuntoilijoille, tavoitteellisesti harrastaville, ihan kaikille. Mutta miksi?

Saara ja pakarat sm-finaalissa 06/16

Tarvitsemme tavoitteita, kun halutaan muuttaa käyttäytymistä ja pyrkiä kohti uutta. Jokainen muutos alkaa taidosta asettaa itselleen motivoivia tavoitteita. Tavoitteet auttavat etenemään oikeaan suuntaan. Tavoitteen olisi hyvä olla realistinen ja konkreettinen, jotta sen/niiden edistymistä voi arvioida. Muista, että tavoitteen tulisi olla kiinni omasta toiminnastasi, silloin pystyt vaikuttamaan siihen itse.  Tavoitetta asettaessa olisi hyvä olla mielessä toimintasuunnitelma, jonka avulla tavoitetta lähdetään saavuttamaan. Matkalla pitää olla paljon pikku askelmia ja välietappeja. Oikeastaan, sen suuren tavoitteen asettamisen jälkeen se pitää unohtaa, ja nauttia matkasta. Eli pienistä askelmista ja välietapeista. Toki se unelmakin pitää olla kirkkaana mielessä. Se pitää pystyä näkemään kristallinkirkkaasti varsinkin silloin, kun ei niin huvittaisi, eikä jaksaisi, kun pään päällä on paikallinen sadekuuro. Ja kun näet tavoitteesi mielikuvissa, tulee sen saada aikaan mielihyvän tunteita, hyviä fiiliksiä. Tuonne mä haluan, eikä mikään voi estää mua!

Urheilussa tavoitteenasettelun on todettu olevan yksi tehokkaimmista menetelmistä parantaa suoritusta. Tavoitteet suuntaavat urheilijan huomion ja toiminnan suorituksen kannalta keskeisiin asioihin. Tavoitteet pitävät urheilijan motivoituneena. Ennen tavoitteiden asettamista täytyy tuntea omat vahvuudet ja kehityskohteet. Tavoitteiden tulisi olla myös sopusoinnussa urheilijan omien arvojen kanssa. Eli, istu alas, ota treenipäiväkirja esiin ja kynä käteen. Tavoitteet kannattaa aina kirjata ylös, jolloin niistä tulee konkreettisempia.

Kohti motivoivaa tavoitetta (Arto Pietikäinen 2014)

* Yhdistä tavoitteesi arvoihisi. Miksi juuri tämä tavoite on sinulle tärkeä? Jos huomaat, ettei tavoite edistä arvojesi mukaista elämää, unohda se ja vaihda tavoitetta.

* Aseta vain tarkkaan kuvattuja tavoitteita. Esimerkiksi: aion tehdä enemmän tekniikkaharjoituksia -> teen tekniikkaharjoituksen kerran viikossa. Silloin on helpompi arvioida tavoitteen toteutumista.

* Laadi realistisia tavoitteita. Ota huomioon käytettävissä olevat voimavarasi ja resurssisi. Onko tavoite realistinen juuri nyt ja onko sinulla jo nyt tarvittavat taidot sen saavuttamiseen?

* Aseta tavoitteellesi aikataulu. Milloin otat ensimmäisen askeleen?

Luonnollisesti kaikki tavoitteet eivät toteudu. Silloin tarvitset taitoa käsitellä pettymykset ja asettaa uusia tavoitteita.

"Täytyy hyväksyä, että joskus tulet lyödyksi maahan, etkä saa sitä, mitä halusit. Sitten sinun tulee vain jotenkin säilyttää oma intohimosi" - Hillary Clinton

Ja mihin liittyy kuva Saarasta ja pakaroista? Meidän tavoitteena oli tänä vuonna sm-finaali ja maajoukkuekarsinnoissa jatkoon pääsy. Päätin uskoa siihen täysin. Aika monta kertaa mielikuvaharjoittelin tuulettamista radan päätteeksi ja palkintopallilla seisomista ilon kyyneleet silmissä. Ei väliä, vaikka pakarat ja vatsa kasvoivat matkan varrella. Kun kesä koitti, me oltiin valmiita. Ja sillä omalla tasollamme päästiin sinne palkintopallille, voitettiin siis itsemme.

Menestyksekästä uutta vuotta 2017 kaikille! <3

ps. Alkuvuoteen lukuvinkiksi kaikille Arto Pietikäinen - Kohti arvoistasi. Suuntaa mielekkäisiin muutoksiin.

Saaran pennut

(30.12 päivitetty tietoja Taigasta)

Täällä taas! :)

Hieman on pidetty hiljaiseloa täällä blogissa. Meille syntyi kolmas lapsi syyskuun alussa ja aika on sen jälkeen ottanut siivet selkäänsä. Nyt on kuitenkin tarkoitus taas aktivoitua blogissakin.

Saara synnytti toisen pentueensa Tulikäpälän kenneliin 21.11. Pentusuunnitelmiahan lykättiin yksi juoksunväli eteenpäin, jotta saatiin kesällä kisata. Ja onneksi siirrettiin, kesä oli ehdottomasti meidän paras tähän asti. Joukkue SM-4, yksilö SM-16., maajoukkuekarsintojen toisella päivällä mukanaolo ja uudenmaan piirinmestaruus 2. Nollaprosentti koko vuodelta 2016 oli 62! 4 nollavoittoa ja 11 muuta palkintosijaa.

Saara ja pennut 1vrk

 Synnytys sujui jälleen hurjan hienosti muutamassa tunnissa. Jakauma oli sama kuin edellisellä kerralla, 6n + 2u. Kaikki selvisivät ja olivat heti alusta alkaen virkeitä ja elinvoimaisia. Olen taas istunut pentulaatikossa viikoittain välillä yksin ja välillä tyttäreni kanssa. Alusta asti on tuntunut, että nämä pennut ovat aikaisempaa pentuetta vilkkaampia ja liikkuvaisempia, vaikka toki nekin olivat vilkkaita ja liikkuivat hyvin. Mutta jotain näissä on ripaus enemmän. Ehkä Hipin puolelta on tullut vähän erilaista moottoria ja taistelutahtoa, se yhdistettynä Saaran säpäkkään luonteeseen, niin ei voikaan mitään lapasia tulla. Sitähän me haettiinkin.

4 viikkoa

5 viikkoa

Saarahan on pienikokoinen ja sporttinen göötti. Säkä on juuri ja juuri ~28cm ja paino n.9kg. Pieni koira, mutta iso moottori. Se ei kuitenkaan harrastuksissa kiehu yli ja tekemisen jälkeen Saara rauhoittuu ja kotona se on varsin huomaamaton, ellei nyt sitten innostu hulinoimaan Taiga-tyttärensä kanssa. Se haluaa olla kaikessa mukana, vessaankaan ei ole yksin asiaa. Ja se on myös erityisen lapsirakas. Vieraita koirille se saattaa alkuun näyttää kaapin paikan, mutta tutustuttuaan tulee hyvin toimeen.

Agilityssä vauhtia on saatu lisää joka vuosi. Varmasti sitä olisi jo enemmänkin, jos olisin alkuun kouluttanut sen hieman eritavalla, esim. irtoamaan paremmin.. ;) Gööttihän roikkuu kädessä kiinni, jos sille ei opeta kunnon estefokusta (tämä tuleville harrastajille tiedoksi). Onneksi tätä voi treenata edelleen, vanhakin koira oppii uusia temppuja. :D Olemme käyneet myös yhden hyväksytyn tuloksen hakemassa rally-tokossa. Siinäkin lajissa Saara suorittaa suurella innolla ja kiihkeydellä.

Saaran ekat pennut ovat kaikki tosi ihania. Mulle ei ekasta pentueesta kotiin Taiga. Jos Saara on sylihauva, niin Taiga on vielä enemmän. Se on ihan äärettömän ihmis- ja lapsirakas ja tulee kaikkien koirien kanssa toimeen. Meidän vauva <3 Agilityssä on edetty hitaasti kiiruhtaen, mutta toki se kisaa jo kolmosissa, on napannut 2 agi-sertiä ja oli kesällä jo sm-kisoissa ja maajoukkuekarsinnoissa mukana. Rally-tokossa Taigalla on RTK1. Se on myös todella mainio vetokoira!

Tässä muutama Saaran kisavideo kesältä (vauvamaha-aksaa):

                                         

                                        

                                        

                                        

Taigan agilitymenoa:

Pentujen isä Hippi (Cimillan Walde Wallanmainio) on sporttinen 5-vuotias uros Tampereelta, Se on Suomen nopeimpia gööttejä ja ainakin urosgööteistä mielestäni nopein. Agilityssa onkin jo Suomen hyppyvalion arvo plakkarissa. Hippi on hurjalla moottorilla varustettu energinen tehopakkaus. Hippi on luonteeltaan sosiaalinen ja avoin kaikkien kaveri. Komeakin hän on, Suomen muotovalio. Hipin emä on SAGIn agilityrankingissa tällä hetkellä kolmantena oleva Lätty.

Tässä muutama Hipin aksavideo:

Hippi kisaa

                                          

Odotan näistä pennuista lupaavia ja meneviä harrastuskoiran alkuja moneen touhuun. Näistä ihanuuksista voisi yksi narttupentu olla EHKÄ vielä vapaana, mutta vain ja ainoastaan harrastavaan kotiin. Näitä ei pelkiksi kotikoiriksi ja sienestyskavereiksi myydä. ;) Kertun mielestä "Tulitikku" muuttaa meille, joten mikäänhän ei ole vielä varmaa.. :D Millalta voi kysellä lisää ja toki minäkin vastailen mielelläni.

Haitallinen kilpailu/suoritusjännitys - mikä auttaisi?

Ohessa rotuyhdistyksen lehteen kirjoittamani kevyt juttu haitallisesta kilpailujännityksestä. :)

Kuva: Jukka Pätynen/ Koirakuvat.fi

Haitallinen kilpailu/suoritusjännitys – mikä auttaisi?

Yleisin psyykkiselle valmentajalle esitetty toive on, että puhuttaisiin jännittämisestä ja siitä, miten siitä voisi päästä eroon. Saatetaan myös toivoa, että psyykkisellä valmentajalla olisi joku taikaresepti jännityksen poistoon, tai että yksi psyykkisen valmennuksen luento poistaisi jännityksen. Ihan näin se ei mene. Haitalliseen suoritusjännitykseen on mahdollista kuitenkin vaikuttaa. Toki se vaatii työtä, motivaatiota ja uskallusta tutustua omaan itseen ja nähdä hieman pintaa syvemmälle. Usein kuulee myös sanottavan, että kyllä se jännitys lähtee, kun tarpeeksi kilpailee. Niin ei kuitenkaan tapahdu, jos ei tutkaile tarkemmin jännittämisen taustalla olevia syitä.

Mitä on haitallinen kilpailujännitys?

Pieni määrä jännitystä on tarpeen suorituksessa kuin suorituksessa. Jos olet liian rento, ajatukset lähtevät helposti harhailemaan epäolennaisiin asioihin ja suorituksesta saattaa tulla huolimaton. Silloin on vaikeaa keskittyä käsillä olevaan hetkeen. Liiallinen jännitys vaikuttaa kuitenkin suoritukseen kielteisesti. On vaikea ajatella selkeästi ja tehdä nopeita päätöksiä. Mielessä voi pyöriä negatiivisia asioita ja tunteet ovat suoritusta heikentäviä. Keholliset tuntemukset saattavat olla häiritseviä: Sydän hakkaa, kädet tärisevät, jalat menevät voimattomiksi, vatsa sekaisin, väsyttää.. Mielen ja kehon reaktioita ja jännityksiä ei voi erottaa toisistaan, sillä ne ovat läheisessä yhteydessä ja vaikuttavat toisiinsa koko ajan. Kun jännitämme, kehomme alkaa automaattisesti valmistautua fyysiseen toimintaan, vaikka sellaista ei olisi edes luvassa. Tämä toimii onneksi myös päinvastoin, eli kun kehon ylimääräisiä jännityksiä vähennetään tai poistetaan, myös rauhallisuuden tunne lisääntyy.

Haitallinen suoritusjännitys tarkoittaa siis subjektiivisella tasolla sitä, että jännitys tunteena ylittää oman yksilöllisen optimitason. Urheilija/koiranohjaaja reagoi ajatustasolla koettuun (huom. koettuun, ei todelliseen) vaaraan tai uhkaan, mikä käynnistää automaattiset negatiiviset ajatukset. Urheilija alkaa pelätä epäonnistumista ja sen seurauksia. Hyvin tavallinen ajatus on: ”mitähän muut minusta ajattelevat”. Tyypillinen tunne on häpeä. Ajatustasolla epäily omia kykyjä kohtaan vahvistuu ja saa aikaan huonommuuden ja riittämättömyyden tunteita. Näiden tunteiden vallassa on vaikea saada aikaan omaa huippusuoritusta. Suoritus saattaa olla varovainen, varmisteleva ja oman tason alittava.

Haitallisen kilpailujännityksen taustatekijöitä

Kilpaileminen tilanteena ei ole helppo. Monilla meistä saattaa olla ikäviä muistikuvia esimerkiksi koulun liikuntatunneista tai esitelmän pitämisestä luokan edessä. Voi tuntua kiusalliselta mennä yleisön eteen, kun ”noi kaikki kattoo”. Taas palaamme peruskysymykseen: ”Mitä noi ajattelee, jos mä mokaan”. Usein haitallisen kilpailujännityksen taustalla onkin epäonnistumisen pelko. Odotamme itseltämme kilpailussa tiettyjä asioita ja oletamme, että myös muut (läheiset, valmentaja, treenikaverit jne.) odottavat. Mieti, mitä pelkäät? Onko pelko realistinen eli onko asia joskus käytännössä tapahtunut? Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Psyykkisesti vahvan urheilijan yksi tunnusmerkeistä on se, ettei hän pelkää epäonnistumista, vaan hyväksyy epäonnistumisen mahdollisuuden. Kun epäonnistumista ei tarvitse pelätä, vapauttaa se energiaa keskittymään itse suoritukseen. Epäonnistuminen kannattaa ottaa tilaisuutena oppia ja kehittyä. Kaikki ovat joskus mokanneet, myös voittajat!

Joskus urheilijalla voi olla vääristyneet ja liian ankarat käsitykset itsestään. Urheilija keskittyy liikaa itseensä ja havaitsee kuvitteellista muiden kritiikkiä itseään kohtaan. Urheilijan itsetunto voi olla heikko. Silloin kilpailutilanteessa arvioinnin kohteena voi olla koko urheilijan ihmisyys, ei vain kyseessä oleva urheilusuoritus. Jännityksen taustalla on pelko paljastua huonoksi, heikoksi ja riittämättömäksi muiden silmissä. Itsetuntokysymyksiä olisi hyvä päästä purkamaan terapeutin/urheilupsykologin vastaanotolla.

Mitä haitalliselle kilpailujännitykselle voisi tehdä?

Aluksi on tärkeää, että urheilija tunnistaa ja tunnustaa jännityksensä itselleen ja hyväksyy sen. On tärkeää tunnistaa omat liiallisen jännittämisen ilmenemistavat. Kun tiedät millä tavalla jännityksesi ”oireilee”, osaat varautua siihen etukäteen, se ei kaada suoritustasi. Sehän on vain jännitystä, merkki siitä, että pääsee tekemään sitä mistä tykkää!

Urheilijan tulee antaa itselleen lupa jännittämiseen. Tee jännityksestä itsellesi kaveri. Negatiivisiakaan tunteita ei tarvitse pelätä tai hävetä. Jos koetat juosta jännitystä karkuun, se saa sinut varmasti kiinni. Mitä enemmän taistelemme negatiivisia tuntemuksia vastaan, ja yritämme kieltää niitä, sitä varmemmin ne pysyvät meissä kiinni.

Oma kupla?

Mikä voisi olla tunne, joka helpottaa liiallista jännittämistä? Haitallisen kilpailujännityksen vastatunne voisi olla vaikkapa turvallisuuden tai hallinnan tunne. Jännityksenhallinnan keskeisimpiä asioita on tunnistaa, mitkä tunteet ovat läsnä, kun olet optimaalisessa suoritusvireessä. Mitkä tunteet parantavat, mitkä tunteet haittaavat suoritustasi? Tässä hyvänä apuna on kilpailu/treenipäiväkirja, johon kirjataan tuntemukset ylös. Mieti myös, mitä haluat juuri ennen starttia tai suorituksen alkamista ajatella. Mikä on oma voimalauseesi? Muista, että epävarmat ajatukset aiheuttavat usein epävarman suorituksen.

Muutama vinkki jännityksen hallintaan:

·         * Harjoittele hermostuttavia tilanteita: Videoi, treenaa vieraassa porukassa tai paikassa, sano tavoitteesi ääneen…

·         * Opettele rentoutumaan: Käytä hengitystä apunasi. Hengityksen tietoinen säätely on kenties yksinkertaisin tapa rauhoittaa itsensä.

·         * Opettele rauhoittamaan aistisi: Sulje hetkeksi silmäsi, rauhoita hengityksesi ja seuraa sitä, korvatulpat, yksinolo jne.

·         * Tilanteeseen virittävä tai rauhoittava musiikki.

·         * Käytä apuna rauhoittavaa sisäistä puhetta ja mielikuvia, omat voimasanat/lauseet!

·         * Muista! Mielikuvissa onnistutaan AINA, ei koskaan epäonnistuta.

·         * Tavoitteiden mieleenpalauttaminen: Tee kisoihin pikkutavoitteita, keskity hetkeen. Tulos tulee vasta maalissa.

·        *  Mieti, mihin asioihin voit kilpailutilanteessa itse vaikuttaa. Älä murehdi asioita, joille et voi itse mitään.

·         * Keskity vahvuuksiisi. Kai tiedät, mitä ne ovat? Tee lista.

·         * Pidä onnistumisista päiväkirjaa. Miltä onnistuminen tuntuu?

·         * Valmentajan/kouluttajan merkitys: Rauhallinen, jännityksen hyväksyvä suhtautuminen helpottaa jännittynyttä ja auttaa rauhoittumaan. Tällöin urheilija tuntee, että on hyväksyttävää ilmaista kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia.

Koiraurheilun erityispiirteitä

Koira huomioi kehonkielen, äänenpainot ja muut vastaavat merkit. Koira huomaa sinusta, miten hyvin luotat omiin ja yhteisiin kykyihinne. Mitä signaaleja haluat koirallesi antaa? Miten se vaikuttaa suoritukseenne ja yhteistyöhönne?  Koiralla on oikeus turvallisuuden tunteeseen myös kilpailuissa. Koiranohjaajana sinun on oltava parhaasi mukaan koiralle turvallinen kiintopiste: ”Tuo tuossa näyttää tietävän mitä tekee, joten ei kai tässä ole mitään ihmeellistä”. Tärkeintä on se, että teillä kahdella on hauskaa ja nautitte yhdessä tekemisestä.

Urheilupsykologi Marjo Korander-Taavitsainen / Hypnotic Dog Tmi

marjo.korander@gmail.com