Mitä on menestys? Se ei välttämättä tarkoita voittoja ja
palkintosijoja, ei edes tulosta. Se tarkoittaa sitä, että urheilija kokee
tekevänsä parhaansa, kokee oppivansa ja kehittyvänsä. Kasvun asenteen
omaksuneille urheilijoille voittaminen ei ole urheilun tuoman ilon lähtökohta.
Urheilija löytää yhtä paljon iloa prosessista kuin tuloksista.
Henkilökohtainen
menestys on sitä, että tekee kovasti töitä tullakseen omaksi parhaaksi
itsekseen. Kun kävelee kaikkien harjoitusten ja kilpailuiden jälkeen kentältä
tietäen antaneensa kaikkensa, on aina voittaja. Pidä huolta motivaatiosta ja
tee harjoittelusta hauskaa. Käytä luovuutta ja mielikuvia, kuvittele kova
vastustaja viereesi, taaksesi, eteesi.
.
”Ei haittaa vaikka häviän, jos huomaan kehittyväni tai
tunnen tehneeni kaiken voitavani. Jos häviän, palaan harjoittelemaan lisää”
-Jackie Joyner Kersee (olympiavoittaja)
”Tärkeintä on matka, ei päämäärä. Tosissaan, mutta ei
koskaan liian vakavasti.” -Jenna Caloander (Agilityn SM, PM ja EO-1)
Mitä on epäonnistuminen? Vastoinkäymiset motivoivat kasvun
asenteen omaksuneita. Niistä saa tietoa. Ne laittavat sisäiset hälytyskellot
soimaan. Niistä oppii eniten. Muuttumattoman asenteen mukaan epäonnistumiset
leimaavat koko ihmisen.
•”Tärkeää
on myös
osata hävitä
ja kääntää
epäonnistumiset
pitkällä
tähtäimellä
omaksi eduksi. Suurimmat mokat ovat opettaneet ainakin itselle kaikista eniten”
-Jenna Caloander
On olemassa oireyhtymä, jonka mukaan ihmisen täytyy olla JOKU,
jotta ei olisi EI KUKAAN. Jos voittaa,
minusta tulee joku. Jos häviän, en ole kukaan enkä mitään. Menestystä ei tule
huolestumalla siitä, ettei ole kukaan eikä mitään. Ihmiset, jotka ovat jotain,
eivät ole määriteltävissä sen perusteella, voittavatko vai häviävätkö he. He
pyrkivät tavoitteisiinsa sillä, mitä heillä jo on.
Urheiluun liittyvät kyvyt paranevat aina, jos ihminen tekee
kovasti töitä. Ajatteletko olevasi huono jossakin urheilulajissa tai
harrastamasi lajin jollakin osa-alueella? Sitä ei voi tietää, ennen kuin olet
yrittänyt, harjoitellut ja ponnistellut todella paljon. Kuinka lähellä
menestystä olitkaan antaessasi periksi? Useat maailman huippu-urheilijoista
eivät ole olleet aluksi kovinkaan kummoisia, mutta he ovat harjoitelleet ja
tehneet kovasti töitä. Heitä yhdistää sinnikkyys, intohimo ja palo omaa lajia
kohtaan.
Liian usein annamme omien
negatiivisten uskomuksiemme rajoittaa tekemisiämme. Täydellisyyden tavoittelu
estää meitä yrittämästä, koska emme salli itsellemme epäonnistumista.
Perfektionismi estää meitä siis saavuttamasta oman potentiaalimme. Sen
potentiaalin, mikä on vielä tuntematon. Jos sinulla on intohimo, nää vaivaa ja
katso, miten käy!
Kyky voi viedä huipulle, mutta tarvitaan luonnetta siellä
pysymiseen. Luonne, sydän, tahto ja mestarin mieli. Se, mikä saa urheilijan
harjoittelemaan ja sallii hänen löytää voimaa sisimmästään silloin, kun
tarvitsee sitä eniten.
Tsekkaa: Mindset-menestymisen psykologia (Carol S. Dweck)
Tämä kirjoitus on omistettu Jennan & Neonin upealle uralle. Jenna on rautainen mimmi ja kisaaja, jolla on mestarin mieli ja asenne. Ehdoton esikuva, idoli ja innostaja, sekä suurien tunteiden välittäjä <3 Teitä tulee niin ikävä!
Kun nauttii siitä mitä tekee, onnistuu (kuva: Anne Huotari)
Kisaan valmistautuminen alkaa edeltävän viikon treenien suunnittelusta. Teet vahvuuksianne tukevia treenejä, jotka lisäävät itseluottamustasi. Valmentajasi antaa tottakai positiivista palautetta, mikä lisää pystyvyyden tunnettasi. Kuinka paljon tai vähän treeniä koirasi tarvitsee ollaakseen viikonloppuna parhaassa vireessä, entä sinä? Se selviää kokeilemalla ja kokemuksella. Onko järkevää kisoja edeltävänä päivänä käydä tekemässä se vuoden ensimmäinen kyykkytreeni?
Kisoja varten voit tehdä itsellesi suunnitelman ja aikataulun. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja lisää hallinnan tunnetta. Mihin aikaan herään, milloin lähden, mitä teen päästyäni kisapaikalle, milloin aloitan keskittymisen omaan vuoroon, milloin syön ja mitä. Muistathan, että myös kisapäivän aikana tulee syödä ja juoda riittävästi. Jo lieväkin nestehukka vaikuttaa keskittymiskykyä heikentävästi. Tavarat pakkaat edellisenä iltana valmiiksi, jottei aamun tärkeät minuutit kulu kisakirjaa etsiskellessä. Asetat kisoihin realistiset tavoitteet, jotka ovat sopivassa suhteessa resursseihisi ja tilanteeseen nähden. Yllättäviä tilanteita varten sinulla on olemassa toimintasuunnitelmat.
Edellisenä iltana voit tehdä lyhyen mielikuvaharjoituksen hyvin menevästä tulevasta kisapäivästä. Keskity positiivisiin asioihin. Näe itsesi tuulettamassa hienosti mennyttä rataa!
Aamulla lähdet hyvissä ajoin ajamaan kisapaikalle. Saavut perille. Hengitä, hymyile, ajattele hyviä asioita. Pidä kiinni rutiineistasi. Vaikka kisa olisikin tärkeä, tee silti kaikki kuten ennenkin, jos rutiinisi ovat toimivia. Sinulla on homma hallussa.
Ensimmäinen rata. Unohdut juttelemaan treenikaverisi kanssa ja syöksyt suoraan rataantutustumiseen jo valmiiksi hengästyneenä. Hups. 2 minuuttia kuluu hortoillessa radalla, kunnes saat juonesta kiinni. Ei peli ole menetetty, nyt rauhoitutaan, muistutat itsellesi. Käyt rataa vielä muutaman kerran huolellisesti mielikuvissasi läpi. Odotellessasi huomaat suurimman osan ohjaajista valinneen eri ohjaukseen radan haastavaan kohtaan. Nyt iski epävarmuus. Eihän se minun ohjaus voi tuohon toimia. Päätät vaihtaa ohjauksen lennossa. Vuoronne koittaa ja ajatukset ovat epävarmoja. Muistanko radan? Miten ohjaukseni toimivat?
Epävarmat ajatukset tuottavat usein epävarman suorituksen (kuva: Jukka Pätynen/koirakuvat.fi)
Muutamalla palleahengityksellä rauhoitut ja muistutat itsellesi, ettei radalla ole mitään, mitä ette osaisi. Hymyilet, hengität ja sitten mennään. Niin sanotussa haastavassa kohdassa keskittyminen kuitenkin herpaantuu ja koira lipsahtaa väärälle hypylle. Kokoat itsesi ja loppurata onkin hieno, uskallat kokeilla ehkä jotakin ohjausta, jonka olisit "nollapaineessa" jättänyt tekemättä.
Maalissa tuttu ääni kuitenkin mäkättää: pitikö tuokin mokata? Päätät hiljentää sisäisen kriitikon, tässähän on vielä 2 rataa jäljellä ja kaikki mahdollista. Virheitä sattuu joskus kaikille, se on inhimillistä. Ei tässä nyt ole mitään hätää. Rata meni jo, ja siihen ei voi enää vaikuttaa, joten murehtiminen ei vie eteenpäin. Muistat, että omiin ajatuksiisi pystyt vaikuttamaan ja voit ottaa etäisyyttä niihin ajatuksiin, jotka eivät hyödytä. Katsot radan videolta ja sen jälkeen käyt radan vielä mielikuvissa läpi, onnistuen niinkuin olit sen alunperin suunnitellut. Tilanne nollattu. Lämppälenkillä pohdit, miten voisit keskittyä seuraaviin ratoihin paremmin.
Mites se rata menikään?
Ratojen välissä tankkaat jotain helposti sulavaa ja hörpit juotavaa. Rentoudut, otat ajatuksia pois radoista. Höpöttelet kavereiden kanssa. Teet asioita, jotka pitävät hyvällä tuulella. Koko kisapäivää et voi olla fokusoidusti keskittynyt, se veisi liikaa energiaa.
Seuraavilla radoilla pystyt sulkemaan häiriötekijät ulkopuolelle jo rataantutustumisissa ja pääset ratojen kanssa hyvin sinuiksi. Tunnet olosi hieman jännittyneeksi, mutta tiedät, että se on vain hyvää stressiä. Sen tarkoitus on valmistaa sinua tekemään radalla parhaasi.
Luota itseesi!
Radalle lähtiessä olo on varma ja pystyt keskittymään hetkeen ja pysyt omissa ohjaussuunnitelmissasi. Sinähän tiedät parhaiten, mitkä ohjaukset teille sopivat. Pystyt luottamaan osaamiseenne. Vedätte radat asenteella, mutta ei yliyrittäen, vaan rennosti. Ratojen jälkeen kiität koiraasi siitä, että saatte tehdä ja harrastaa yhdessä. Kiitä ja onnittele myös itseäsi hyvästä suorituksesta. Muistathan huoltaa myös itseäsi kisojen jälkeen. Käy sinäkin joskus vaikka hierojalla, venyttele, tee rentoutusharjoituksia. Kehomeditaatio (body scan) on esimerkiksi oiva tapa purkaa jännityksiä.
Kisojen jälkeen mietit, missä onnistuit ja miten sen teit. Mitä opit? Mitä parannettavaa jäi seuraavalle kerralle? Tämä on tärkeä asia, mikä helposti tulee sivuutettua.
Pyri suhtautumaan epäonnistumisiin oppimiskokemuksina - niin mestaritkin ovat tehneet
Muistilista kisoihin:
*Suunnittele, aikatauluta
*Toimintasuunnitelma yllättäviin tilanteisiin
*Pidä kiinni rutiineistasi
*Keskity olennaiseen, ole läsnä
*Ole reilu koirallesi
*Positiivinen asenne ja kannustava sisäinen puhe
*Ota omaa rauhaa, jos tarvitset
*Mielikuvaharjoittele onnistumista
*Panosta vahvuuksiin
*Taistele loppuun asti
*Luota itseesi ja koiraasi
*Nauti, hymyile, onnistu!
*Kannusta myös muita
*Huolehdi palautumisesta
* Mieti, mitä tänään opit?
Vuoden päättyessä on luontevaa suunnata katseet tulevaan, tehdä suunnitelmia ja luoda tavoitteita. Jaksan, ehkä kyllästymiseen asti, paasata tavoitteiden tärkeydestä, Ne ovat tärkeitä urheilijoille, kuntoilijoille, tavoitteellisesti harrastaville, ihan kaikille. Mutta miksi?
Saara ja pakarat sm-finaalissa 06/16
Tarvitsemme tavoitteita, kun halutaan muuttaa käyttäytymistä ja pyrkiä kohti uutta. Jokainen muutos alkaa taidosta asettaa itselleen motivoivia tavoitteita. Tavoitteet auttavat etenemään oikeaan suuntaan. Tavoitteen olisi hyvä olla realistinen ja konkreettinen, jotta sen/niiden edistymistä voi arvioida. Muista, että tavoitteen tulisi olla kiinni omasta toiminnastasi, silloin pystyt vaikuttamaan siihen itse. Tavoitetta asettaessa olisi hyvä olla mielessä toimintasuunnitelma, jonka avulla tavoitetta lähdetään saavuttamaan. Matkalla pitää olla paljon pikku askelmia ja välietappeja. Oikeastaan, sen suuren tavoitteen asettamisen jälkeen se pitää unohtaa, ja nauttia matkasta. Eli pienistä askelmista ja välietapeista. Toki se unelmakin pitää olla kirkkaana mielessä. Se pitää pystyä näkemään kristallinkirkkaasti varsinkin silloin, kun ei niin huvittaisi, eikä jaksaisi, kun pään päällä on paikallinen sadekuuro. Ja kun näet tavoitteesi mielikuvissa, tulee sen saada aikaan mielihyvän tunteita, hyviä fiiliksiä. Tuonne mä haluan, eikä mikään voi estää mua!
Urheilussa tavoitteenasettelun on todettu olevan yksi tehokkaimmista menetelmistä parantaa suoritusta. Tavoitteet suuntaavat urheilijan huomion ja toiminnan suorituksen kannalta keskeisiin asioihin. Tavoitteet pitävät urheilijan motivoituneena. Ennen tavoitteiden asettamista täytyy tuntea omat vahvuudet ja kehityskohteet. Tavoitteiden tulisi olla myös sopusoinnussa urheilijan omien arvojen kanssa. Eli, istu alas, ota treenipäiväkirja esiin ja kynä käteen. Tavoitteet kannattaa aina kirjata ylös, jolloin niistä tulee konkreettisempia.
Kohti motivoivaa tavoitetta (Arto Pietikäinen 2014)
* Yhdistä tavoitteesi arvoihisi. Miksi juuri tämä tavoite on sinulle tärkeä? Jos huomaat, ettei tavoite edistä arvojesi mukaista elämää, unohda se ja vaihda tavoitetta.
* Aseta vain tarkkaan kuvattuja tavoitteita. Esimerkiksi: aion tehdä enemmän tekniikkaharjoituksia -> teen tekniikkaharjoituksen kerran viikossa. Silloin on helpompi arvioida tavoitteen toteutumista.
* Laadi realistisia tavoitteita. Ota huomioon käytettävissä olevat voimavarasi ja resurssisi. Onko tavoite realistinen juuri nyt ja onko sinulla jo nyt tarvittavat taidot sen saavuttamiseen?
* Aseta tavoitteellesi aikataulu. Milloin otat ensimmäisen askeleen?
Luonnollisesti kaikki tavoitteet eivät toteudu. Silloin tarvitset taitoa käsitellä pettymykset ja asettaa uusia tavoitteita.
"Täytyy hyväksyä, että joskus tulet lyödyksi maahan, etkä saa sitä, mitä halusit. Sitten sinun tulee vain jotenkin säilyttää oma intohimosi" - Hillary Clinton
Ja mihin liittyy kuva Saarasta ja pakaroista? Meidän tavoitteena oli tänä vuonna sm-finaali ja maajoukkuekarsinnoissa jatkoon pääsy. Päätin uskoa siihen täysin. Aika monta kertaa mielikuvaharjoittelin tuulettamista radan päätteeksi ja palkintopallilla seisomista ilon kyyneleet silmissä. Ei väliä, vaikka pakarat ja vatsa kasvoivat matkan varrella. Kun kesä koitti, me oltiin valmiita. Ja sillä omalla tasollamme päästiin sinne palkintopallille, voitettiin siis itsemme.
Menestyksekästä uutta vuotta 2017 kaikille! <3
ps. Alkuvuoteen lukuvinkiksi kaikille Arto Pietikäinen - Kohti arvoistasi. Suuntaa mielekkäisiin muutoksiin.
Hieman on pidetty hiljaiseloa täällä blogissa. Meille syntyi kolmas lapsi syyskuun alussa ja aika on sen jälkeen ottanut siivet selkäänsä. Nyt on kuitenkin tarkoitus taas aktivoitua blogissakin.
Saara synnytti toisen pentueensa Tulikäpälän kenneliin 21.11. Pentusuunnitelmiahan lykättiin yksi juoksunväli eteenpäin, jotta saatiin kesällä kisata. Ja onneksi siirrettiin, kesä oli ehdottomasti meidän paras tähän asti. Joukkue SM-4, yksilö SM-16., maajoukkuekarsintojen toisella päivällä mukanaolo ja uudenmaan piirinmestaruus 2. Nollaprosentti koko vuodelta 2016 oli 62! 4 nollavoittoa ja 11 muuta palkintosijaa.
Saara ja pennut 1vrk
Synnytys sujui jälleen hurjan hienosti muutamassa tunnissa. Jakauma oli sama kuin edellisellä kerralla, 6n + 2u. Kaikki selvisivät ja olivat heti alusta alkaen virkeitä ja elinvoimaisia. Olen taas istunut pentulaatikossa viikoittain välillä yksin ja välillä tyttäreni kanssa. Alusta asti on tuntunut, että nämä pennut ovat aikaisempaa pentuetta vilkkaampia ja liikkuvaisempia, vaikka toki nekin olivat vilkkaita ja liikkuivat hyvin. Mutta jotain näissä on ripaus enemmän. Ehkä Hipin puolelta on tullut vähän erilaista moottoria ja taistelutahtoa, se yhdistettynä Saaran säpäkkään luonteeseen, niin ei voikaan mitään lapasia tulla. Sitähän me haettiinkin.
4 viikkoa
5 viikkoa
Saarahan on pienikokoinen ja sporttinen göötti. Säkä on juuri ja juuri ~28cm ja paino n.9kg. Pieni koira, mutta iso moottori. Se ei kuitenkaan harrastuksissa kiehu yli ja tekemisen jälkeen Saara rauhoittuu ja kotona se on varsin huomaamaton, ellei nyt sitten innostu hulinoimaan Taiga-tyttärensä kanssa. Se haluaa olla kaikessa mukana, vessaankaan ei ole yksin asiaa. Ja se on myös erityisen lapsirakas. Vieraita koirille se saattaa alkuun näyttää kaapin paikan, mutta tutustuttuaan tulee hyvin toimeen.
Agilityssä vauhtia on saatu lisää joka vuosi. Varmasti sitä olisi jo enemmänkin, jos olisin alkuun kouluttanut sen hieman eritavalla, esim. irtoamaan paremmin.. ;) Gööttihän roikkuu kädessä kiinni, jos sille ei opeta kunnon estefokusta (tämä tuleville harrastajille tiedoksi). Onneksi tätä voi treenata edelleen, vanhakin koira oppii uusia temppuja. :D Olemme käyneet myös yhden hyväksytyn tuloksen hakemassa rally-tokossa. Siinäkin lajissa Saara suorittaa suurella innolla ja kiihkeydellä.
Saaran ekat pennut ovat kaikki tosi ihania. Mulle ei ekasta pentueesta kotiin Taiga. Jos Saara on sylihauva, niin Taiga on vielä enemmän. Se on ihan äärettömän ihmis- ja lapsirakas ja tulee kaikkien koirien kanssa toimeen. Meidän vauva <3 Agilityssä on edetty hitaasti kiiruhtaen, mutta toki se kisaa jo kolmosissa, on napannut 2 agi-sertiä ja oli kesällä jo sm-kisoissa ja maajoukkuekarsinnoissa mukana. Rally-tokossa Taigalla on RTK1. Se on myös todella mainio vetokoira!
Tässä muutama Saaran kisavideo kesältä (vauvamaha-aksaa):
Taigan agilitymenoa:
Pentujen isä Hippi (Cimillan Walde Wallanmainio) on sporttinen 5-vuotias uros Tampereelta, Se on Suomen nopeimpia gööttejä ja ainakin urosgööteistä mielestäni nopein. Agilityssa onkin jo Suomen hyppyvalion arvo plakkarissa. Hippi on hurjalla moottorilla varustettu energinen tehopakkaus. Hippi on luonteeltaan sosiaalinen ja avoin kaikkien kaveri. Komeakin hän on, Suomen muotovalio. Hipin emä on SAGIn agilityrankingissa tällä hetkellä kolmantena oleva Lätty.
Odotan näistä pennuista lupaavia ja meneviä harrastuskoiran alkuja moneen touhuun. Näistä ihanuuksista voisi yksi narttupentu olla EHKÄ vielä vapaana, mutta vain ja ainoastaan harrastavaan kotiin. Näitä ei pelkiksi kotikoiriksi ja sienestyskavereiksi myydä. ;) Kertun mielestä "Tulitikku" muuttaa meille, joten mikäänhän ei ole vielä varmaa.. :D Millalta voi kysellä lisää ja toki minäkin vastailen mielelläni.
Ohessa rotuyhdistyksen lehteen kirjoittamani kevyt juttu haitallisesta kilpailujännityksestä. :)
Kuva: Jukka Pätynen/ Koirakuvat.fi
Haitallinen kilpailu/suoritusjännitys
– mikä auttaisi?
Yleisin psyykkiselle valmentajalle esitetty toive on, että
puhuttaisiin jännittämisestä ja siitä, miten siitä voisi päästä eroon.
Saatetaan myös toivoa, että psyykkisellä valmentajalla olisi joku taikaresepti
jännityksen poistoon, tai että yksi psyykkisen valmennuksen luento poistaisi
jännityksen. Ihan näin se ei mene. Haitalliseen suoritusjännitykseen on
mahdollista kuitenkin vaikuttaa. Toki se vaatii työtä, motivaatiota ja
uskallusta tutustua omaan itseen ja nähdä hieman pintaa syvemmälle. Usein
kuulee myös sanottavan, että kyllä se jännitys lähtee, kun tarpeeksi kilpailee.
Niin ei kuitenkaan tapahdu, jos ei tutkaile tarkemmin jännittämisen taustalla
olevia syitä.
Mitä on haitallinen
kilpailujännitys?
Pieni määrä jännitystä on tarpeen suorituksessa kuin
suorituksessa. Jos olet liian rento, ajatukset lähtevät helposti harhailemaan
epäolennaisiin asioihin ja suorituksesta saattaa tulla huolimaton. Silloin on
vaikeaa keskittyä käsillä olevaan hetkeen. Liiallinen jännitys vaikuttaa
kuitenkin suoritukseen kielteisesti. On vaikea ajatella selkeästi ja tehdä
nopeita päätöksiä. Mielessä voi pyöriä negatiivisia asioita ja tunteet ovat suoritusta
heikentäviä. Keholliset tuntemukset saattavat olla häiritseviä: Sydän hakkaa,
kädet tärisevät, jalat menevät voimattomiksi, vatsa sekaisin, väsyttää.. Mielen
ja kehon reaktioita ja jännityksiä ei voi erottaa toisistaan, sillä ne ovat
läheisessä yhteydessä ja vaikuttavat toisiinsa koko ajan. Kun jännitämme,
kehomme alkaa automaattisesti valmistautua fyysiseen toimintaan, vaikka
sellaista ei olisi edes luvassa. Tämä toimii onneksi myös päinvastoin, eli kun
kehon ylimääräisiä jännityksiä vähennetään tai poistetaan, myös rauhallisuuden
tunne lisääntyy.
Haitallinen suoritusjännitys tarkoittaa siis
subjektiivisella tasolla sitä, että jännitys tunteena ylittää oman yksilöllisen
optimitason. Urheilija/koiranohjaaja reagoi ajatustasolla koettuun (huom.
koettuun, ei todelliseen) vaaraan tai uhkaan, mikä käynnistää automaattiset negatiiviset
ajatukset. Urheilija alkaa pelätä epäonnistumista ja sen seurauksia. Hyvin
tavallinen ajatus on: ”mitähän muut minusta ajattelevat”. Tyypillinen tunne on
häpeä. Ajatustasolla epäily omia kykyjä kohtaan vahvistuu ja saa aikaan
huonommuuden ja riittämättömyyden tunteita. Näiden tunteiden vallassa on vaikea
saada aikaan omaa huippusuoritusta. Suoritus saattaa olla varovainen,
varmisteleva ja oman tason alittava.
Haitallisen
kilpailujännityksen taustatekijöitä
Kilpaileminen tilanteena ei ole helppo. Monilla meistä
saattaa olla ikäviä muistikuvia esimerkiksi koulun liikuntatunneista tai
esitelmän pitämisestä luokan edessä. Voi tuntua kiusalliselta mennä yleisön
eteen, kun ”noi kaikki kattoo”. Taas palaamme peruskysymykseen: ”Mitä noi
ajattelee, jos mä mokaan”. Usein haitallisen kilpailujännityksen taustalla
onkin epäonnistumisen pelko. Odotamme itseltämme kilpailussa tiettyjä asioita
ja oletamme, että myös muut (läheiset, valmentaja, treenikaverit jne.)
odottavat. Mieti, mitä pelkäät? Onko pelko realistinen eli onko asia joskus
käytännössä tapahtunut? Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Psyykkisesti
vahvan urheilijan yksi tunnusmerkeistä on se, ettei hän pelkää epäonnistumista,
vaan hyväksyy epäonnistumisen mahdollisuuden. Kun epäonnistumista ei tarvitse
pelätä, vapauttaa se energiaa keskittymään itse suoritukseen. Epäonnistuminen
kannattaa ottaa tilaisuutena oppia ja kehittyä. Kaikki ovat joskus mokanneet,
myös voittajat!
Joskus urheilijalla voi olla vääristyneet ja liian ankarat
käsitykset itsestään. Urheilija keskittyy liikaa itseensä ja havaitsee
kuvitteellista muiden kritiikkiä itseään kohtaan. Urheilijan itsetunto voi olla
heikko. Silloin kilpailutilanteessa arvioinnin kohteena voi olla koko
urheilijan ihmisyys, ei vain kyseessä oleva urheilusuoritus. Jännityksen
taustalla on pelko paljastua huonoksi, heikoksi ja riittämättömäksi muiden
silmissä. Itsetuntokysymyksiä olisi hyvä päästä purkamaan
terapeutin/urheilupsykologin vastaanotolla.
Mitä haitalliselle
kilpailujännitykselle voisi tehdä?
Aluksi on tärkeää, että urheilija tunnistaa ja tunnustaa
jännityksensä itselleen ja hyväksyy sen. On tärkeää tunnistaa omat liiallisen
jännittämisen ilmenemistavat. Kun tiedät millä tavalla jännityksesi ”oireilee”,
osaat varautua siihen etukäteen, se ei kaada suoritustasi. Sehän on vain
jännitystä, merkki siitä, että pääsee tekemään sitä mistä tykkää!
Urheilijan tulee antaa itselleen lupa jännittämiseen. Tee
jännityksestä itsellesi kaveri. Negatiivisiakaan tunteita ei tarvitse pelätä
tai hävetä. Jos koetat juosta jännitystä karkuun, se saa sinut varmasti kiinni.
Mitä enemmän taistelemme negatiivisia tuntemuksia vastaan, ja yritämme kieltää
niitä, sitä varmemmin ne pysyvät meissä kiinni.
Oma kupla?
Mikä voisi olla tunne, joka helpottaa liiallista
jännittämistä? Haitallisen kilpailujännityksen vastatunne voisi olla vaikkapa
turvallisuuden tai hallinnan tunne. Jännityksenhallinnan keskeisimpiä asioita
on tunnistaa, mitkä tunteet ovat läsnä, kun olet optimaalisessa
suoritusvireessä. Mitkä tunteet parantavat, mitkä tunteet haittaavat
suoritustasi? Tässä hyvänä apuna on kilpailu/treenipäiväkirja, johon kirjataan
tuntemukset ylös. Mieti myös, mitä haluat juuri ennen starttia tai suorituksen
alkamista ajatella. Mikä on oma voimalauseesi? Muista, että epävarmat ajatukset
aiheuttavat usein epävarman suorituksen.
· * Opettele rentoutumaan: Käytä hengitystä apunasi.
Hengityksen tietoinen säätely on kenties yksinkertaisin tapa rauhoittaa
itsensä.
· * Opettele rauhoittamaan aistisi: Sulje hetkeksi
silmäsi, rauhoita hengityksesi ja seuraa sitä, korvatulpat, yksinolo jne.
· * Tilanteeseen virittävä tai rauhoittava musiikki.
· * Käytä apuna rauhoittavaa sisäistä puhetta ja
mielikuvia, omat voimasanat/lauseet!
· * Muista! Mielikuvissa onnistutaan AINA, ei
koskaan epäonnistuta.
· * Tavoitteiden mieleenpalauttaminen: Tee kisoihin
pikkutavoitteita, keskity hetkeen. Tulos tulee vasta maalissa.
· * Mieti, mihin asioihin voit kilpailutilanteessa
itse vaikuttaa. Älä murehdi asioita, joille et voi itse mitään.
· * Keskity vahvuuksiisi. Kai tiedät, mitä ne ovat?
Tee lista.
· * Pidä onnistumisista päiväkirjaa. Miltä
onnistuminen tuntuu?
· * Valmentajan/kouluttajan merkitys: Rauhallinen,
jännityksen hyväksyvä suhtautuminen helpottaa jännittynyttä ja auttaa
rauhoittumaan. Tällöin urheilija tuntee, että on hyväksyttävää ilmaista
kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia.
Koiraurheilun
erityispiirteitä
Koira huomioi kehonkielen, äänenpainot ja muut vastaavat
merkit. Koira huomaa sinusta, miten hyvin luotat omiin ja yhteisiin kykyihinne.
Mitä signaaleja haluat koirallesi antaa? Miten se vaikuttaa suoritukseenne ja
yhteistyöhönne? Koiralla on oikeus
turvallisuuden tunteeseen myös kilpailuissa. Koiranohjaajana sinun on oltava
parhaasi mukaan koiralle turvallinen kiintopiste: ”Tuo tuossa näyttää tietävän
mitä tekee, joten ei kai tässä ole mitään ihmeellistä”. Tärkeintä on se, että
teillä kahdella on hauskaa ja nautitte yhdessä tekemisestä.
Urheilupsykologi Marjo
Korander-Taavitsainen / Hypnotic Dog Tmi
Varsinaista tunteiden vuoristorataa on ollut pari viime viikkoa. Vajaa 2 viikkoa ennen SM-kisoja Saara loukkasi jalkansa jäädessään häkkiin kiinni, kun päästin koiria kotipihassa autosta. Kaikeksi onneksi naapurissamme asuu eläinlääkäri, joka ystävällisesti suostui ottamaan meidät vastaan klo 21 maanantai-iltana. Sinne nilkutettiin naama ja vaatteet verillä, kun irrotusoperaatiossa Saaran hampaat lävisti mun huulen. Todettiin, ettei murtumia tms. ollut, varvas aristi. Ei aloitettu mitään kipulääkekuureja varoaikojen vuoksi. Muutamia unettomia öitä ja koiran tarkkailua, itselle pari lääkärireissua.. Onneksi näytti siltä, että selvittiin säikähdyksellä, koska Saara alkoi liikkua normaalisti seuraavana päivänä. Oma naamataulu oli sivuseikka.
Minulle henkisesti tärkein päivä oli lauantai 11.6., jolloin Saara pääsi tuurailemaan FitDog-leirillä Jennan treeniin. Päätettiin kokeilla, miten jalka kestää. Matalilla rimoilla mentiin, ihan huikea treeni! Jenna käski kisata seuraavan päivän kisat ja sitten levätä Nastolaan asti. Ja minähän tottelin.. Seuraavana päivänä Kivikossa kauden eka tuplanolla ja paaaljon itseluottamusta. Viikolla vain vilaus esteistä (kun käveltiin kentän ohi) ja muuten lepoa. Mulla oli hyvä fiilis. Vain mä itse voisin pilata meidän kisat.
Perjantaina olin ilmoittanut Saaran vain hyppärille, kun ajattelin sen hyytyvän mahdolliseen kuumuuteen, sen vuoksi vain yksi rata. Sieltä ihan kelpo nolla, sijoitus 15./107.
Olisi niin kiva ollut mennä sen kanssa agiratakin, mutta hyvä, että jäi paukkuja varastoon. Taiga meni molemmat radat, iloisia hyllyjä molemmat. Reipasta menoa kuitenkin! :) Videolla hyppäri, josta oli tulla lähes taistelunolla.. :D
Ryti meni myös molemmat radat, hyppäriltä rima 5 ja agiradalta hyl, mutta ilman kontaktivirheitä. ;) Tuo maksien hyppyrata tuntuikin älyttömän helpolta minien vastaavaan verrattuna.
Majapaikassa oltiin klo 21 jälkeen, eikä oikein uni meinannut tulla silmään. Aamulla klo 8.15 odotti minien joukkuekisan eka tutustuminen. Saara oli aloittajana Hiiden Haukkujen joukkueessa, jossa siis minulla ja Millalla molemmilla oli kaksi koiraa. Jari Helinin tuomaroima rata oli mukavan tuntuinen, menevä rata kaikilla kontakteilla. Saara vetäisi heti alkuun ihan huippuhienon radan, sijoitus oli 10/77.
Saara joukkueradalla, kuva: Sirpa Saari
Taigan kanssa lähdin taistelemaan ja ohjaamaan jokaisen esteen kunnolla, jännitystä piisasi loppuun asti, koska siellä ne hankalimmat, kepit ja keinu. Mutta onnistuttiin, ja tuloksena ihan ok nollarata pitkästä aikaa (edellinen 5.5. ;) ). Oli pakko tuulettaa kunnolla! Sijoitus oli tässä vaiheessa 6./77 ja fiilis ihan huippu.
Sitten oli Kipinän ja Millan vuoro, ja voi herranjestas miten mä jännitin radan reunalla! Hieno nollahan sieltäkin tuli ja sijoitus joukkueellamme 9. Siinä vaiheessa alkoi kelikin huonontua ja kävin välissä juoksemassa Rytin joukkueradan. Aika kivasti sain siihen fiiliksen kohdilleen, rata oli helppo ja meille sopiva juoksuvoimaa vaativa. Harmillisesti vain muurin pala putosi, muuten nollaa. Ja upea loppusuora! Hihan lopullinen sijoitus oli 43., eli tulos saatiin. Positiivista Rytin tekemisessä oli, ettei viikonlopun aikana tullut kontaktivirheitä. Puomi on hidas, mutta ainakaan se ei loikkaa sitä.. Kesälle projektia tiedossa! :D
Keli oli minien finaalissa aika kurja, mutta onneksi se ei Häkä-Häkkistä haitannut. Pikkutykki paineli radan upeasti nollana läpi ja meidän joukkue sijoittui upeasti sijalle 4.!!! Tuo sijoitus oli kyllä semmoinen yllätys, ettei täpärä mitalisijoilta putoaminen haitannut yhtään. 3 gööttiä ja 1 sheltti! Niin uskomattoman hienoa, että kaikki onnistuivat. Se fiilis oli vaan jotain niin siistiä, että sitä haluaa kyllä kokea lisää. Kiitos upealle joukkuekaverille! <3
Jälleen muutaman tunnin unilla kohti yksilökisapäivää. Vettä satoi aamulla tuttuun tapaan ja kenttä oli aika liejua. Rimat tapissa tottakai, mutta Saara oli liikkunut niin hyvin, etten sitä edes sen enempää ajatellut. Tiesin myös, ettei vesisade sitä juuri haittaa. Oli hyvä fiilis lähteä sen kanssa ja sellainen olo, että me selvitään kyllä mistä vaan. Kunhan en päästä sitä selän taakse.. ;)
Karsintarata oli siis brittituomari Lee Gibsonin hyppäri. Ihan erilainen, mihin yleensä on kotimaassa totuttu. Hän rakastaa ansaesteitä, ja ne ovat tosi lähellä. Hänen koulutusfilosofiassaan koiralle tulee opettaa vahva ja itsenäinen esteosaaminen, ohjauskikkailut ovat sivuosassa -- olen aika tavalla samaa mieltä. Ansaesteisiin ei tule tuhlata energiaa, eli: huomaa ja unohda! Jos mietit ja pelkäät ansaesteitä liikaa, hyvin suurella todennäköisyydellä myös ohjaat koirasi sinne.
Ensin oli Taigan vuoro. Tyypilliseen tapaansa hän ei hallinnut vauhtiaan hyppärin alussa ja takaakierrosta lähti huutaen kiertämään koko esteen.. ;) Ihan mukavasti kuitenkin kulki ja yritin täysiä loppuun asti, siihen mennessä taisi olla vain 3 puhdasta nollaa tehtynä. Lopussa kävi kuitenkin kartturille köpelösti ja ohjasin Taigan väärälle esteelle! Jotenkin vaan tuli kummallinen hahmotushäiriö. Huomasin muutamalle muullekin ohjaajalle käyvän samalla tavalla samassa kohdassa.
Harmitti tosi paljon oma tyhmäily. Sen jälkeen alkoi pian harmittaa, että palkkasin Taigaa poissaolevana, enkä ehkä kehunut tarpeeksi, se kun on muutenkin ulkokentillä herkkis. Onneksi Saaran starttiin oli vielä muutama tunti aikaa, ja fiilis nousi pikkuhiljaa ja harmitus hälveni. Kelikin alkoi mukavasti kuivumaan.
Hyvällä fiiliksellä radalle. Kerran olin edessä ja muutamasti vähän turhan tiukka haltuunotto, mutta muuten sujuvaa rataa ja nollana maaliin! Vielä hetken jännitys, riittikö aika.. Riittihän se juuri ja juuri, ja sijalta 44. (yhteensä kisassa oli 272 minikoirakkoa mukana) finaaliin! Ihan huikea fiilis! :)
Karsintaradalla, kuva: Jaana Salonen
Finaalia saikin odotella tovin. Purettiin leiri ja käytiin syömässä. Ajatukset hetkeksi ihan muualle. Maxifinaalin sai katsella ihan rauhassa loppuun. Sitten pikkuhiljaa ajatuksia tulevaan. Kari Jalosen tuomaroima rata rakentui ja se vaikutti aika helpolta. Putki-puomierottelu oli se meille ennakkoon haastavin osuus. Ajattelin kuitenkin, että vedetään se omaan tapaan ja täysillä. Radalle oli tosi siistiä lähteä, mulla oli 100% luotto meidän kontakteihin ja muutenkin tekemiseen. Tehtiin ihan oman tasoinen nollarata hyvällä fiiliksellä! Ajattelin radan jälkeen, että rata on sen verran helppo, ettei varmaan sijoitus ei hirmuisesti nouse.. Mukana kuitenkin Suomen nopeimmat koirat, ja Saara jää ajassa joitain sekunteja kärjestä. Pikkuvirheitä sattui kuitenkin monelle ja sijoitus nousi ihan huikeasti, lopulta oltiin yhteistulosten perusteella sijalla 16.!! Enpä olisi ihan heti uskonut. :D Tuo finaalin tunnelma kannustuksineen oli jotain niin hienoa, että toistan itseäni, mutta sitä todella haluaa päästä kokemaan lisää!
Kolmen koiran kanssa kisaaminen vei omaa keskittymistä ja aikaa sen verran, että ihan niin paljon en ehtinyt tsemppaamaan muita, kuin alunperin ajattelin. Pahoittelut koutsattaville siitä! :) Halusin kuitenkin keskittyä rataan kerrallaan, enkä sen vuoksi juuri katsellut muita ratoja. Lisäksi on tärkeää välillä vain istua alas ja olla. Omat jalat toimi kyllä hienosti koko viikonlopun ja muutenkin olo oli fyysisesti hyvä. Raskaus ei vielä tässä vaiheessa mun menoa haittaa. Eivät asiat tee meitä onnettomiksi vaan se, miten niihin suhtaudumme. Eli, se ei ole ongelma, jos ei siitä tee itselleen ongelmaa. ;)
-> Olosuhteet ovat asia, johon ei itse voi vaikuttaa. Turha siis tuhlata energiaa asiasta valittamiseen ja saada vain itselleen huonoa mieltä. Ei kai se tule kenellekään yllätyksenä, että Suomessa sataa, oli sitten kesä tai talvi. Huono fiilis tarttuu helposti koiraan, eikä tulos silloin yleensä ole odotusten mukainen. Kannattaa siis kesäisin hyödyntää kaikenlaiset treenikelit ulkokentillä, eikä vain treenata puhtaissa ja siisteissä sisähalleissa.
Viikonlopun aikana näkyi upeaa asennetta ja taisteluita - mä niin arvostan sitä, ettei luovuteta vaan taistellaan radalla loppuun asti, oli se tulos mikä hyvänsä. Jos luovuttaa, senkin voi tehdä monella eri tapaa, ei ole pakko olla ylimielinen. Maxien yksilökisa oli hyvä esimerkki siitä, että mitä tahansa voi tapahtua, eikä koskaan kannata luovuttaa. Karsintaradan vitosella saattoi nousta finaalissa peräti 10.joukkoon!
Olipahan upea viikonloppu <3 Näillä fiiliksillä jaksaa pitkään!
Mä otan tilanteen haltuun! Saara joukkueradalla, kuva: Sirpa Saari
Arvokisaviikonlopussa tärkeää on ratojen nollaaminen ja hetkessä eläminen, keskittyminen siihen mitä on tekemässä. Viikonlopun
aikana on osattava irrottautua ratasuorituksista ja ladata itsensä kerta
toisensa jälkeen uudelleen. Muista, että psyykkisen vireen on oltava hyvä vain suorituksen aikana (suoritus: rataantutustuminen + itse suoritus). Älä pyri olemaan fokusoituneesti keskittynyt koko aikaa, se kuluttaa mielettömästi enrgiaa! Väliajan huono vire ei vaikuta suoritukseen, ellet itse ajattele, että se vaikuttaa.
Tee kisapäiville suunnitelma ja varasuunnitelmat, aikatauluta! Muista huolehtia riittävästä levosta ja energiasta, sekä ravinnosta. Mieti, mihin asioihin voit viikonlopun aikana vaikuttaa ja mihin et? Älä murehdi säätä tai muita olosuhteita, tai muiden tekemisiä. Se, mihin voit 100% vaikuttaa, ovat omat ajatuksesi. Muista ajatella suoritusta tukevalla tavalla. Epävarmat ajatukset aiheuttavat usein epävarmoja suorituksia. Avain onnistumiseen: Omat tutut rutiinit, joissa on ennalta suunniteltu positiivinen itsepuhe. Tutut rutiinit tuovat varmuuden ja turvallisuuden tunnetta, kun asiat sujuvat suunnitellusti. Vie tilan epävarmoilta ajatuksilta ja suuntaa ajatukset suorituksen onnistumisen kannalta tärkeisiin asioihin.
Muistilista: * Psyykkisen vireen nostaminen ennen ratasuoritusta:Muistuta mieleen tavoite (fokus prosessissa, ei tuloksessa), omat voimasanat/lauseet, mielikuvat onnistumisista. * Fyysinen vire. * Ennen rataa ajatukset tekemiseen: Radalle lähtiessä keskityn tähän hetkeen. * Ratasuoritus, päivän tärkein tapahtuma: Keskityn hetkeen, tapahtui mitä tahansa. * Radan jälkeen nollaus: Fokus onnistumisiin. * Jäähdyttely: Siirrän ajatukset pois edellisestä radasta, teen hyvän loppuverryttelyn. * Vapaa: Mietin muuta kuin agilityä. Rentoudun, kerään energiaa. Olen oma itseni. * Se tärkein: Luota itseesi ja koiraasi, pidä hauskaa ja nauti! :)
