Päätin ottaa paikan Mustosen Saijan Ojakkalan ryhmästä, tuo halli kun on puolet lähempänä kuin seuran halli. Vähän se rassaa kukkaroa enemmän kuin seuran treenit, mutta jotenkin tuo on ollut nyt motivaation kannalta ratkaisevaa, että halli on lähempänä. Joku voi ihmetellä, että mitä väliä, mutta kyllä se 40 minuuttia lisäaikaa vaan tässä elämäntilanteessa (työ ja pienet lapset) vaikuttaa kummasti. Ja ehkä kaipasin myös jotain uutta ympäristöä, kulunut vuosi on ollut seuratouhuissa henkisesti raskas. Jotenkin syksy onkin treenien osalta lähtenyt ihan eri tavalla liikkeelle, joka kerta olen lähtenyt treeneihin hyvällä mielellä ja myös pois sieltä hyvällä mielellä. On meillä tiistain valkkuryhmässäkin hyvä porukka ja treeneissä on hauskaa, mutta tiistain treeneihin menee matkoineen oikeastaan koko ilta, ja se aiheuttaa suurehkoja omantunnon tuskia (lapset). Jos ajatukset ovat muualla, ei treeneistäkään saa kaikkea irti.
Nyt tuon jalkavamman vuoksi olen joutunut himmailemaan liikkumistani ja olemaan tosiaan siellä mukavuusalueen ulkopuolella, eli ohjailemaan takaa.. Rytin kanssa se jotenkin sujuukin, kun hän irtoaa paremmin, mutta tyttöjen kanssa tuntuu vielä hitaalta ja työläältä. Mutta luulempa, että tuon taidon oppimisestakin on hyötyä sekä koirille, että minulle.
Ojakkalassa olen saanut ohjattavakseni myös uuden koiran, nopsan medi-sheltti Romeon, jonka kanssa on saanut todella opetella ihan uusia juttuja. Aika näyttää, päästäänkö kisaradoille asti. :)
Ja se jalka. Ei siinä olekaan kuin rasitusosteopatiaa, eli vasta murtuman esiaste. Luotan siihen, että kuukauden päästä olisin juoksu(lenkki)kunnossa! :)
Tässä näitä mun "kävelyohjauksia" viime tiistailta..
Taiga
Ryti
Rytin puomia
Sitten vielä Saaran ja Emmiinan menoa.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti