Rakas päiväkirja!

Tästä se lähtee

Ajattelin kerrankin, että elän kuten opetan ja aloitin tällä viikolla taas treeni/kisapäiväkirjan pitämisen. Eli ensin kirjasin kaikkien koirien tavoitteet + omat tavoitteeni ylös ekalle sivulle. Sitten ennen jokaista treeniä ja kisaa kirjaan ylös muutaman asian, mihin pyrin ko. treenissä/kisassa tai mihin haluan kiinnittää erityisesti huomiota. Tämä vaatii selvästi itseltäni luonteenlujuutta ainakin tällä hetkellä. Aion kyllä tehdä tästä itselleni vahvan rutiinin niin, ettei tarvitse taistella asian muistamisen kanssa, mutta.. Esimerkiksi tuossa tiistain treenissä mun piti tehdä lyhyitä pätkiä ja vältellä juoksemista, mutta mitä tein? No tietysti mitä valkku sanoi. Juoksin. ;) Piti palkata A:n juoksareista, kun se ei ole todellakaan vielä valmis. Mitä tein? Otin A:n osaksi rataa ja vasta videolta katsoin, että eipä se tainnut osua. Ja niin edelleen! Mutta luulempa, että tästäkin oppii. Jossain vaiheessa oppii pitämään niistä omista suunnitelmistaan ja tavoitteistaan kiinni.

Isabelle Orenius Emanuelsson piti fidarileirillä niin hyvän luennon juoksareista (etenkin puomin osalta), että päätin uskaltaa aloittaa Rytin kanssa juoksariprojektin myös puomille. Tällä viikolla otettiin ekat toistot. Tiistaina oli hyvin lupaavaa, torstaina ei niinkään. Mutta oikotietä onneen ei ole, kaiketi tämä kuuluu asiaan.

Tässä Rytin ekat toistot pöydältä:

Tässä vielä näitä mun "lyhyitä pätkiä ilman juoksemista..":

Sitten lievää vaipumista epätoivoon.. Mulla on tuo vasen jalka vaivannut heinäkuun alusta. Alussa en hiljentänyt tahtia, kun se aina helpotti parin kilsan jälkeen. Jossain kohtaa aloin korvata muutaman lenkin viikossa rullahiihtoon. Koko ajan oli sellainen olo, että kaikki ei ole kunnossa, mutta jatkoin . Eihän mulla oo ennenkään paikat hajonneet. Niin, sä et oo enää 23-vuotias, sä oot 33-vuotias, muistutti lääkäri. Juoksin vielä heinäkuun lopussa puolikkaan ja elokuussa maratonin. Maratonin ekat 25km oli ehkä elämäni parasta juoksemista, se oli flowta! No, maran jälkeen en olekaan sitten lenkin lenkkiä juossut ja nyt jalassa epäillään rasitusmurtumaa. Oikeesti, ei nyt! Just kun homma alkoi kunnon puolesta toimimaan. Ja niin, agilityssahan juostaan myös. Ei nyt paljon, mutta juostaan kuitenkin. Mä en ees halua ajatella, mitä se tarkoittaa, jos juoksu kielletään kokonaan. Siis onhan se periaatteessa kielletty, mutta jotenkin sitä vielä ajattelee, että ei noita agitreenejä ja -kisoja lasketa. En vaan nyt pysty asiaa hyväksymään, vaikka jalkaa alkaa särkeä parin juoksuaskeleen jälkeen. Tässä ois nyt kaikkea, Taigan kisaura alkaisi vajaan kuukauden päästä, en mä nyt voi sitä missata. Joo, järjen tasolla tajuan, että mitä väliä aloittaako se lokakuussa vai tammikuussa. Mutta tunteen tasolla en. Ehkä joku ymmärtää?

Korvaavaa treeniä. Jotain pitää yrittää, että pysyy pää kasassa, eikä lösähdä täysin.