Rakas päiväkirja!

Tästä se lähtee

Ajattelin kerrankin, että elän kuten opetan ja aloitin tällä viikolla taas treeni/kisapäiväkirjan pitämisen. Eli ensin kirjasin kaikkien koirien tavoitteet + omat tavoitteeni ylös ekalle sivulle. Sitten ennen jokaista treeniä ja kisaa kirjaan ylös muutaman asian, mihin pyrin ko. treenissä/kisassa tai mihin haluan kiinnittää erityisesti huomiota. Tämä vaatii selvästi itseltäni luonteenlujuutta ainakin tällä hetkellä. Aion kyllä tehdä tästä itselleni vahvan rutiinin niin, ettei tarvitse taistella asian muistamisen kanssa, mutta.. Esimerkiksi tuossa tiistain treenissä mun piti tehdä lyhyitä pätkiä ja vältellä juoksemista, mutta mitä tein? No tietysti mitä valkku sanoi. Juoksin. ;) Piti palkata A:n juoksareista, kun se ei ole todellakaan vielä valmis. Mitä tein? Otin A:n osaksi rataa ja vasta videolta katsoin, että eipä se tainnut osua. Ja niin edelleen! Mutta luulempa, että tästäkin oppii. Jossain vaiheessa oppii pitämään niistä omista suunnitelmistaan ja tavoitteistaan kiinni.

Isabelle Orenius Emanuelsson piti fidarileirillä niin hyvän luennon juoksareista (etenkin puomin osalta), että päätin uskaltaa aloittaa Rytin kanssa juoksariprojektin myös puomille. Tällä viikolla otettiin ekat toistot. Tiistaina oli hyvin lupaavaa, torstaina ei niinkään. Mutta oikotietä onneen ei ole, kaiketi tämä kuuluu asiaan.

Tässä Rytin ekat toistot pöydältä:

Tässä vielä näitä mun "lyhyitä pätkiä ilman juoksemista..":

Sitten lievää vaipumista epätoivoon.. Mulla on tuo vasen jalka vaivannut heinäkuun alusta. Alussa en hiljentänyt tahtia, kun se aina helpotti parin kilsan jälkeen. Jossain kohtaa aloin korvata muutaman lenkin viikossa rullahiihtoon. Koko ajan oli sellainen olo, että kaikki ei ole kunnossa, mutta jatkoin . Eihän mulla oo ennenkään paikat hajonneet. Niin, sä et oo enää 23-vuotias, sä oot 33-vuotias, muistutti lääkäri. Juoksin vielä heinäkuun lopussa puolikkaan ja elokuussa maratonin. Maratonin ekat 25km oli ehkä elämäni parasta juoksemista, se oli flowta! No, maran jälkeen en olekaan sitten lenkin lenkkiä juossut ja nyt jalassa epäillään rasitusmurtumaa. Oikeesti, ei nyt! Just kun homma alkoi kunnon puolesta toimimaan. Ja niin, agilityssahan juostaan myös. Ei nyt paljon, mutta juostaan kuitenkin. Mä en ees halua ajatella, mitä se tarkoittaa, jos juoksu kielletään kokonaan. Siis onhan se periaatteessa kielletty, mutta jotenkin sitä vielä ajattelee, että ei noita agitreenejä ja -kisoja lasketa. En vaan nyt pysty asiaa hyväksymään, vaikka jalkaa alkaa särkeä parin juoksuaskeleen jälkeen. Tässä ois nyt kaikkea, Taigan kisaura alkaisi vajaan kuukauden päästä, en mä nyt voi sitä missata. Joo, järjen tasolla tajuan, että mitä väliä aloittaako se lokakuussa vai tammikuussa. Mutta tunteen tasolla en. Ehkä joku ymmärtää?

Korvaavaa treeniä. Jotain pitää yrittää, että pysyy pää kasassa, eikä lösähdä täysin.

1. Fidari - leiri

Hieman väsynyt, mutta onnellinen. Ensimmäinen FitDog-Agilityteam - leiri takana. Tuntuupa hienolta olla mukana näin mahtavassa kokonaisuudessa ja huipussa porukassa. Porukan yhteishenki tuntuu olevan jopa vahvempi, kun viime kaudella. Minutkin otettiin loistavasti vastaan psyykkisen/mentaalivalmentajan pestiin. Leiriläiset antautuivat jo tässä vaiheessa kautta hyvin tunteikkaisiin ja syvällisiin pohdintoihin. Perjantaina pidin lyhyen esittelyluennon, jossa kerroin, minkälaista runkoa olen leiritykseen suunnitellut psyykkisen valmennuksen osalta.

Lauantaina käsittelimme pienryhmissä arkipäivää sekä tutustuimme toisiimme ja itseemme . Sunnuntaina pienryhmissä loimme jokaiselle kirjalliset, täsmälliset, positiivisesti muotoillut tavoitteet. 

"Mikä erottaa voittajat muista? Voittajat, menestyjät osaavat kiinnittää huomionsa pieniin yksityiskohtiin ja he ovat taitavampia tekemään oikeita, pieniä valintoja arkipäivässään. Lahjakkuus ei lopulta ratkaise kaikkea, vaan valinnat ratkaisevat – kaikilla on mahdollisuus menestyä! Valintojen summa ei ole välttämättä siinä hetkessä suuri, mutta ajan mittaan erosta tuleekin valtava. Ihminen on kuitenkin luonnostaan mukavauudenhaluinen. Menestyminen vaatii mukavuusalueelta poistumista, mutta tunteet vetävät koko ajan kohti mukavuusaluetta, onhan siellä turvallista ja kaikki hallinnassa. Tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme saa sitä tehdyksi. On luonnollista pelätä muutoksia, kaikki vieras ja uusi saattaa tuntua hankalalta, olemme tapojemme vankeja. Keksimme helposti tekosyitä muutoksen lykkäämiseksi. Mieti, mitä parempia valintoja, pieniä muutoksia voisit arkipäivässäsi tehdä? Missä on parantamisen varaa?

 *Varaudu menestykseen: Monet saattavat ajatella, että psyykkinen/mentaalinen valmennus liittyy vain suoritustilanteeseen, mutta melkeimpä tärkeämpää on valmistautuminen, ne kaikki tavanomaiset päivät ja treenit, jolloin on helppo ottaa löysästi.. Se arki!

* Olet vahvempi kuin uskotkaan: Mieti, mitkä ovat omat arvosi ja tarpeesi. Millainen olet, mistä saat mielihyvää? Keskustele rehellisesti itsesi kanssa. Joskus elämää täytyy katsoa uudesta näkökulmasta. Jos kuolisit huomenna, oletko elänyt niin kuin haluat? Jotta tapoja pystyy muuttamaan, täytyy herättää tunteet. Vertaa itseäsi itseesi. Mikä voisi olla paras versio itsestäsi? Pystyt parempaan kuin luuletkaan. Osaat, jos haluat. Kun vain ensin päätät, mitä haluat!

*Ota ittees niskast kii, kelaa mitä haluut ja tee lista siit: Kun olet tehnyt päätöksen, luo tavoitteet. Ilman tavoitteita tekeminen on helposti päämäärätiedotonta, tavoitteet antavat tekemiselle suunnan ja merkityksen. Muotoile tavoitteet täsmällisesti ja kirjallisesti. Mieti itsellesi lopputulostavoite ja suoritustavoitteita, välietappeja matkalla lopputulostavoitteeseen. Luo toimintasuunnitelma, pohdi mahdollisesti matkalla eteentulevia esteitä ja haasteita. Muista, että tavoitteen tulee herättää tunteita, muuten se ei motivoi. Jo pelkästä tavoitteen ajattelemisesta tulee saada mielihyvää. Seuraa tavoitteiden saavuttamista treenipäiväkirjan avulla. Huomaat, että alat tekemään oikeita valintoja kuin automaattisesti ja suorituksesi paranevat. "

Päivityksiä

PM-kisat Nummelassa, kuva: Kristina Lehtomäki

Ajankohtaisia Hypnotic Dogin tapahtumia:

http://marjontiimi.blogspot.fi/p/hypnotic-dog-tmi.html

Nollaseurantaa:

http://marjontiimi.blogspot.fi/p/nollaseuranta.html

Kiirettä pitää, vai onko se vaan organisointitaidon puutetta? Jos saisi taas Fidari- viikonlopun jälkeen itseään niskasta kiinni ja kirjoiteltua kunnolla. :)

Nollavoitto!

:D

Tulihan se sieltä, meidän eka nollavoitto! Hiphei ja hurraa! Kisat oli pienet, mutta silti oon niin iloinen. En tiedä voiko sanoa vihdoin, kun ei olla edes vuotta oltu kolmosissa? Mutta se on ollut niin lähellä (välillä myös niin kaukana) monesti.

Olimme siis kisaamassa Orimattilassa, tarkemmin Artjärvellä. Makseja oli ilmoittautunut vain 14kpl! Ajattelin taas, että nyt ois paikka. Kisat oli vanhalla urheilukentällä, ihan kivalla hiekka-alustalla, jossa itselläkin riitti kisakengiksi tavalliset lenkkarit. Vettä tuli suurimman osan aikaa kuin esterin .. No mutta sehän ei ole Rytiä koskaan haitannut, nyt kun turkkikin on pois häiritsemästä, niin ei tule lisäpainoakaan.

Agiradalla sählättiin kepit, eipä ole pitkään aikaan keppivirheitä tullut, mutta nyt haki väärään väliin. Tulos 10 (en oo varma tuliko a:lta tai keinulta 5, mentiin ne aika vauhdilla) ja sija 4. Hyppärillä oli suoria putkia 4kpl, just sellanen meidän rata, missä vaaditaan molemmilta juoksuvoimaa. Ja me tehtiin se, oli oikeasti varmaan parhaita ratoja ikinä, homma oli hallussa koko ajan ja maalissa oli jes-fiilis. Etenemä 5,23 m/s :) Ja voitto! Ja tietysti hyppyserti. Seuraavan saakin ottaa vastaan sitten vasta lokakuun lopussa. Niin siistiä, että voitto tuli tässä kohtaa kautta jo. Nyt voi keskittyä kontaktien hiomiseen ja kisailla rennosti (ellei kriteerit sitten jotenkin muutu?). Toki se tupla pitäisi metsästää vielä, mutta kyllä tuo voitto helpotti omaa mieltä kovasti - me pystytään siihen! Edelleen tunnen hieman ahdistusta kontaktien suhteen, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Saara ja Urkki olivat myös kisaamassa. Urkin eka rata oli hyvin urkkimainen.. HYL. Siihen mahtui yksi keppisohlaus ja pari hylkyä ;) Hyppäriltä tulikin nolla, hyvin hidas, mutta kuitenkin! Saara otti ekalta radalta hyllyn ja tällä radalla tuli myös keinukielto taas. Koitan olla murehtimatta. Ei päästä treenaamaan ennen viikonloppua, toivotaan että se nyt oli vaan joku mun moka. Hyppäriltä ihan hyvä perusnolla, tuloksissa 4., oikeasti 3., kun tuomari ei havainnut 3.sijoittuneen koiran hylkäystä. Sattuuhan näitä, onneksi ei taisteltu voitosta, sitten olisi voinut harmittaa! Saara ei ehkä oikein välittänyt tuosta sateesta, vähän oli paras terävyys kateissa.

Viikonloppuna kisaillaan sitten taas kovatasoisissa kotikisoissa. :)

#FitDog - agilityteam

Minulla on ilo ja kunnia olla mukana tällaisessa huikeassa agilityn valmennuskokonaisuudessa psyykkisen koutsin roolissa! Hakuaika umpeutuu perjantaina, muistathan hakea mukaan! :)

Hakulomake

Fb-sivut

Kesähulinoita

Juhannuksena Liedossa, kuva: Henri Luomala

Uusi kisakausi on nyt saatu alulle ihan hienosti. Vielä mennään enemmän treenien ehdoilla, mutta kisaamassa on hiukan käyty siinä ohessa. Vähän kyllä mieltä painaa Herra Rytsölän kontaktit. Tai siis A ja puomi. Keinu on hyvä (kop,kop), siinä ei ole huolta. Oikeasti, pitäisi saada kontaktit tuohon omaan pihaan, että saisi tarpeeksi toistoja. Kun muutettiin kauemmaksi seuran hallilta ja työt alkoivat, on treenitehokkuus laskenut huomattavasti. Madalletulla A:lla juoksee tosi hienosti, mutta täyskorkealla ei askeleet enää osu vaan loikkaa kontaktin reunalta. Puomilla taas treeneissä himmailee ja jumittaa, kisavireessä saattaa sitten loikata.. Oon nyt vähän silleen, että WTF mä tekisin? Pitäisi ehkä valkata joku kouluttaja, jolla kävisi viikoittain, niin tämä asia etenisi. Ohjatut treenit vaan tuppaa olemaan ratatreeniä, ja sitten ne kontaktit aina jää "kotiläksyksi". Ja sitten taas yksin treenatessa on vaikea säätää A:n korkeutta jne. Nyt on kieltämättä hiukan epätoivoinen olo.

Juhannuksena käytiin kisaamassa Liedossa, Rytsälle sieltä hyppärinolla (sija 7.) ja 2 Hyllyä. Saaralle hiuksenhieno 5 (sija 3.!) ja hyppärinolla sij.4.

Rytin hyllyrata:

4.7. käytiin Purinalla hellekisoissa, siellä Rytille hylly ja nolla (sij.4), Saaralle hienosti tupla sijoilla 3.ja 3.

Rytin radat:

Saaran radat:
Hippasen harmittaa tuo ekan radan puomin kierto, mutta on se ainakin hauskan näköinen.. ;)

5.7. kisattiin agirodussa joukkueviesteissä, Saara kisaavissa ja alossa, Taiga alossa. Hienosti suoriutuivat molemmat! :) Saaran kisaavien joukkue sijalle 9. ja Taigan (ja Saaran) alo-joukkue sijalle 10. :)

15.7 kisailtiin Lägin epiksissä myöhään yöhön.
Taiga hienosti mölleissä ja ekaa kertaa kokeiltiin kisaavien ratoja, kun keinu on nyt pari viikkoa onnistunut. Okserin hyppäsi kisaavien radalla ekaa kertaa. Tykkään siitä, että se etenee eteen niin hyvin, käännökset pitää vielä saada (muun muassa) paremmiksi. Ja nyt kun on keinua treenattu, se vähän epäröi puomilla, mutta eiköhän se siitä muutu varmemmaksi. Onhan tässä vielä tekemistä, mutta tyyppi on vasta 15kk. <3

Taiga:

Saara vetäisi kisaavien voittoon:

Urkin kanssa olen pari kertaa päässyt nyt treenaamaan, hyvin oli agi mielessä (edellinen kisa 09/13), ja tekeminen iloista:

Rytin kanssa tehtiin kaksi huolimatonta rataa.. Alkoi jo ilta ja muut asiat painaa, ei ollut oma keskittyminen ehkä ihan 100%. Tässä tämä eka:

Ensi sunnuntaina suuntaamme kisaamaan Orimattilaan, Urkki pääsee myös piiiitkästä aikaa virallisiin. Hauskaa! :)

Episjuttuja

Taiga-Tassun kanssa päästiin "vihdoin" harkkaamaan kisaamista. Sunnuntaina käytiin Nurmijärvellä Agistepsin harkkaepiksissä möllirata  + treeni, neiti teki heti eka yrityksellä nollan. Toki rata oli hirmuisen helppo, mutta kuitenkin, uusi paikka ja uudet esteet ym.. :) Ihan hyvin juniori kyllä toimii. Ehkä se on auttanut asiaa, kun aina kisapaikoilla pyrin sen kanssa jotain treenaamaan - aika monessa paikkaa siis ollut häiriötreeniä!

Tiistaina sitten ekat "oikeat" epikset kotihallissa ja ekan kerran isolla kentällä. Möllirata myös, hitusen vaikeampi. Ekalla yrityksellä yksi kielto hypyltä, tokalla lähti vähän turhan nopeasti kontaktilta, eli palautus sinne ja seuraavalta hypyltä kielto. Mutta muuten hyvää tekemistä! Puomiin otetaan nyt tehotreeniä, jotta paikka vahvistuu ja häiriötä siihen. Keinu pitäisi myös saada kesän aikana kondikseen. Mut on se hauska. Niin erilainen, kuin Saara tuossa iässä. Ja ainakin vielä sellainen, että ennen rataa on rauhallinen, samoin heti radan jälkeen kierrokset laskee samantien. Saas nähdä kuinka kauan.. ;)

Tässä tiistain radat:

Rytsän kanssa mentiin rataa pitkästä aikaa, ekalla yrityksellä hiippasi puomin, mutta toisella annoin juosta läpi. A:n loikkasi molemmilla, juoksuhommelit vielä pahasti vaiheessa, mutta tulipa nyt testattua. Jatketaan harjoituksia. Hyvä mieli oli kuitenkin tämän toisen radan jälkeen.. :)