Pentusuunnitelmia

Saaran kuvat Anne Huotari ja Jukka Pätynen/koirakuvat.fi, Hipin kuvat Minna Juustovaara

Aikaistettiin hieman pentusuunnitelmia ja Saara astutetaankin jo seuravasta juoksusta, jota odotellaan tammikuulle. Jos kaikki sujuu hyvin, olisi kevätpentuja siis tiedossa!

Pentueen isäksi on valittu hurmaava, harmaa ja pitkähäntäinen Cimillan Walde Wallanmainio alias Hippi Tampereelta. Hippi on nopea ja urheilullinen uros, joka kisaa agilityssä 3-luokassa. Hipistä tuli juuri hyppyvalio ja agisertejäkin on jo kaksi. Melkoisia vauhtinakkeja siis odotettavissa! ;) Kiitos Hipin omistajalle Stiinalle, että saamme Hippiä käyttää. 

Pennut syntyvät Tulikäpälän kenneliin, eli kyselyt pennuista  Milla Saarelle, minultakin voi toki kysellä.

http://www.tulikapalan.com/

Saarallahan on jo yksi pentue (2u + 5n, 04/14), josta kaikki pennut ovat osoittautuneet oikein hienoiksi harrastuskavereiksi. Niiden kanssa tehty agilityä, rally-tokoa, tokoa, pelastuskoiratoimintaa ja oltu nätteinä/komeina näyttelyissä.

Taiga Tuliraketti (mini2) (kuva: Anne Huotari)

Tauno Tuhopolttaja (1*nollavoitto mini1-luokasta) "Tuho"

Ronja Revontuli (mölli) "Ruuti"

Tintti Tulentekijä "Siiri"

Pinja Palopommi "Minttu"

Isa Ilotulite "Sissi"

Rami Rakovalkea "Topi"

Suuria suunnitelmia

Kuva: Anne Huotari

Tulipas paljon lupaava otsikko, mutta tuntuu, että pää on täynnä ammatillisia ideoita ja suunnitelmia, kun vaan pääsisi niitä toteuttamaan! ;)

Eilen pidin Hyvinkäällä kautta aikojen ensimmäisen "Paremmaksi kisaajaksi"-luennon, ja se sujui hyvin. Toki parantamisen varaa aina on esiintymisessä ja kolmeen tuntiin mahtuu muutamia sanoissa sekoilemisia, mutta pääosin oli jopa oikein mukavaa. Ja miksei olisi, puhua asiasta, josta on todella innostunut! Toivottavasti sain edes jonkun kuulijan innostumaan myös ja kokeilemaan eri psyykkisen puolen juttuja. Tämä oli mun ensimmäinen pidempi luento ikinä, eikä varmaan olisi vielä muutama vuosi sitten onnistunut. Oon tehnyt aika tavalla töitä esiintymiskauhuni kanssa, ja nyt sain varmuuden, että alan olemaan voiton puolella sen suhteen! Miksi mä antaisin typerän pelon rajoittaa tekemisiäni, kun mulla on tää juttu, mistä mulla oikeasti voi olla annettavaa toisille? 

Viikko sitten osallistuin Supyn järjestämään psyykkisen valmennuksen seminaariin Kuortaneella, vitsit miten mahtava kokemus olikin. Mielettömiä puhujia ja esityksiä koko kaksi päivää ja keskusteluita kollegoiden kanssa. Toki enemmänkin olisi voinut verkostoitua, mutta aikataulu oli sen verran tiukka, ettei juuri ehtinyt kuin kuunnella ja syödä.

Tuolla mulle selvisi, mitä haluan.. Alan nyt kasaamaan kokonaisuutta urheilupsykologian sertifikaattia varten. Seuraavan kahden vuoden proggis. Siihen vaaditaan 300h psyykkisen valmennuksen asiakastyötä, alan työnohjausta ja 15op täydentävää koulutusta. Olen jo aloittanut työnohjaajan etsimisen ja ehkä olen jo löytänytkin oikein mukavan oloisen ihmisen ohjaajakseni. Lisäksi opintoja olen yrittänyt sillä silmällä katsella, se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Tarvitsisin myös yksilöasiakkaita tähän projektiin! Eli jos olet kiinnostunut parantamaan urheilusuoritustasi psyykkisen valmennuksen avulla tai jos sinulla on jokin urheilusuoritustasi häiritsevä ongelma, ota yhteyttä! :) Saa myös vinkata eteenpäin asiasta, jos tunnet jonkun apua kaipaavan. Urheilulajilla ei ole väliä. Minun yhteystiedot löytyvät tuolta Marjo-sivulta.

Kuortaneen seminaarissa puhui aivan valloittava urheilupsykologi Wayne Halliwell Kanadasta. Häntä olisi voinut kuunnella koko päivän, niin maaginen puhuja hän kyllä on. Hän käyttää urheilijoidensa kanssa I know (tiedän) - listaa, minkä on tarkoitus vahvistaa urheilijan itseluottamusta ennen tärkeää suoritusta tai kilpailua. Päätin kokeilla itsekin. Näitä juttuja on paljon mukavampi opettaa muille, kun on itsekin tehnyt saman. Viime sunnuntaina kamppailin jälleen kerran kisa-aamuna huonon omatuntoni kanssa. Se aiheutuu siis siitä, että lähden kisareissulle ja jätän pienet lapseni kotiin tai vien heidät isovanhemmille hoitoon, mitä ikinä. Varsinkin jos tulosta ei tule, omatunto soimaa vielä rankemmin. Tää on se mun häiritsevä ajatus, mikä heikentää monesti suoritusta. Ei siis pelko siitä, että lapset ei pärjäisi ilman minua, vaan se huono omatunto. Olenko huono äiti?

Kirjoitin omaan I know-listaani ensin asioita, mitkä liittyivät mun ja Taigan yhteistyöhön, osaamiseen, vauhtiin ym. Viimeiseksi kirjoitin näin:

Tuon jälkeen tuntui, että lamppu syttyi ja apina olisi pudonnut harteilta. Näin se on. Laitoin listan hupparin taskuun ja lähdin vapautunein mielin kisaamaan. Kun asia tuli päivän mittaan välillä mieleen, ei tarvinnut ottaa edes lappua esille, vaan riitti että taputin kädelläni taskua, missä lappu oli. Sieltä kisoista tulikin viimeiseltä radalta voittonolla ja nyt viime lauantaina sitten se kolmas, ja siirto kakkosiin. Me ollaan hyvä pari. :)

Kuva: Anne Huotari

Ps. Vielä yksi vinkki itseluottamuksen parantamiseen:

     Opettele vastaanottamaan kehuja itsestäsi. Kun joku kehuu sinua, sano "kiitos", ilman että alat selittelemään, miksi et ansaitse kehuja. 

Saa kokeilla! ;)

FitDog Agilityteam, leiri 2 - Jos uskot, että pystyt, tai uskot, ettet pysty, olet oikeassa.

Toinen Fidarileiri pidettiin viikonloppuna ja sain edelleen kunnian toimia leirillä psyykkisenä valkkuna. Tällä kertaa jokaiselle tuli yksi pienryhmäsessio, mutta ryhmät olivat pienempiä ja tavallaan sitä kautta ajateltuna tähän käytetty aika oli sama, kuin edellisellä leirillä. Palautteen perusteella nämä pienemmät ryhmät miellyttivät leiriläisiä enemmän. Teemana minulla oli itseluottamus, mutta en noudattanut pienryhmissä mitään tiukkaa sapluunaa, vaan jokainen ryhmä muodostui omanlaisekseen keskustelijoista riippuen. Jossain ryhmissä käytiin enemmän kokoamaani materiaalia läpi, jossain ei ollenkaan. Kaikkien kanssa kuitenkin päivitettiin tavoitteet ja käytiin läpi, miten on mennyt leirien välillä. Tapani valmentaa on "keskustelevan hoidollinen" ja toivoisin, että osallistujat pohtivat asioita myös itse. Uskon, että muutoksia tapahtuu siten enemmän, kuin pelkkiä valmiita vastauksia antamalla.

Treeni/kisapäiväkirjan pitäminen haki monilla vielä muotoaan, mutta toiset olivat ottaneet tavan omakseen. Kannattaa muistaa, että tekee treeni/kisapäiväkirjasta oman näköisen, muuten tapaa ei jaksa noudattaa kovinkaan pitkään. Ei myöskään kannata kirjoittaa liian pitkästi tai monimutkaisesti, ettei into lopahda parissa viikossa. Jos aikataulut tuntuvat kiireisiltä, eikä ihan jokaisesta treenistä meinaa ehtiä kirjoittamaan, kokeile viikko- tai kuukausisuunnitelmia. Parhaimmat oivallukset saa kuitenkin mielestäni säännöllisen päiväkirjan pitämisestä, pysyt paremmin kärryillä tekemisissäsi sekä hahmotat paremmin toimintasi taustalla vaikuttavat ajatukset ja tunteet. Itsekin olen miettinyt, miten treenipäiväkirjan pito voikin olla niin vaikeaa. Kun harrasti hiihtoa, treenipäiväkirjan pito oli itsestäänselvyys, ja oli mahtava tunne saada merkitä päivän rankat treenit päiväkirjaan ja laskea treenitunnit. Voisiko tähän siirtää samaa fiilistä ja iloa onnistumisista? Miten ihmisten elämästä on tullut niin kiireistä, ettei ole aikaa istua pariksi minuutiksi alas ja ottaa se pieni hetki itselleen?

Tässä tiivistettynä omasta mielestäni tärkeimmät pointit liittyen itseluottamukseen urheilussa :

* Itseluottamus luetaan yhdeksi psyykkisen valmennuksen tekniikoista, koska se ei ole muuttumaton ominaisuus, vaan kehitettävä taito!

* Itseluottamus: Luottamusta omiin taitoihin ja itsensä hyväksymistä - hyväksy itsesi riippumatta siitä mitä tapahtuu. Hyväksyy olevansa arvokas yksilö, vaikka epäonnistuisikin. Mieti, millaisena näet itsesi? Tee  lista ominaisuuksistasi. Ovatko ne enemmän negatiivisia vai positiivisia? Jos kiinnität itsessäsi huomiota vain kielteisiin asioihin, itseluottamuksesi saa huonon kasvualustan. Muista: Tulokset vaihtelevat, mutta sinä olet ihmisenä sama ja yhtä hyvä, kuin ennenkin!

* Hyvä itseluottamus: Urheilija selittää voitot ja tappiot niillä tekijöillä, joihin voivat itse vaikuttaa ja siten ottavat kontrollin omasta kehittymisestään.

* Heikko itseluottamus? Taustalla vaikuttavat kielteiset ajatusmallit omasta suoriutumisesta ja itsesyytökset. Nämä ajatukset tulisi tunnistaa, analysoida ja muuttaa. Muista! Toiminnan taustalla olevat ajatukset ja oletukset johtavat tunteisiin  ja tunteet puolestaan vaikuttavat käytökseen.

* Käytä omien rajoitustesi murehtimisen sijaan enemmän aikaa sen miettimiseen, miksi olet joissakin asioissa niin hyvä?

* Laadukas harjoittelu: Valmistaudutko voittamaan vai välttämään epäonnistumiset?

* Kaikki luodaan kahdesti; ensin mielikuvissa, sitten todellisuudessa. Muokkaa mielikuvat onnistumisesta voimavaraksi.

* Ole itse oma valmentajasi: Mikset tekisi sitä niin, että pysyt hyvällä mielellä? Ole sellainen valmentaja, jonka haluaisit itsellesi!

* Vastoinkäymisistä selviytyminen: Vastoinkäymiset pitää kuvitella ja tehdä selvät suunnitelmat, miten niistä aikoo selvitä. Silloin suhtautuminen niihin muuttuu, eikä turhaa energiaa kulu murehtimiseen.

Saara luottaa itseensä <3 Kuva: Heidi Nikula

Taiga-Tassu liekeissä

Taiga pentuna :) Kuva: Anne Huotari

Taiga pääsi eilen aloittamaan kisauransa, juuri tasan 18kk ja yhden päivän ikäisenä. Ei kyllä yhtään tiennyt, mitä odottaa. Neiti on syttynyt lajiin vähän hitaammin, ollaan treenattu melko vähän ja kokonaisia ratoja tehty muutama hassu. Epiksiä käyty kahdet ja nekin "omalla hallilla". Kisapaikat ja niissä oleilu on toki tuttuja asioita, kun pennusta asti on mukana ollut ja joka paikassa olen pyrkinyt lämppäesteillä tekemään pienen "treenin". Ihan vaan, että tottuu keskittymään tekemiseen kisapaikan hälinässä.

Nyt treeneissä lähinnä vahvistettu yksittäisiä esteitä , estefokusta ja irtoamista. Viime viikolla vahvistin erityisesti keppejä, kun lisääntyneen vauhdin myötä neiti ei ole muistanut/ehtinyt taipua ensimmäiseen keppiväliin. Onneksi omalta kotipihalta löytyy kepit, putki ja muutama hyppyeste, joten pystyy tekemään sellaisia muutaman minuutin treenejä vaikka päivittäin. Nyt hommasin vielä "trick and treat" kauko-ohjattavan targetin ja se toimii Taigalla varsinkin kepeillä tosi hyvin, saa paremmin fokuksen eteenpäin. Ja kepit onkin parantuneet huimasti parissa viikossa!

 Jotenkin kuitenkin tuntunut, että Taiga osaa tässä kohtaa paljon vähemmän kuin Saara ja Ryti saman ikäisinä, vaikka välillä väläytteleekin ihan hyvää osaamista ja varsinkin irtoaminen on jo Saaraa parempaa tässä vaiheessa. Ehkä tuo tulee siitä, että Taiga ei kestä vielä paljoa toistoja ja motivaatio laskee helposti (varsinkin jos jäädään jankkaamaan jotain samaa kohtaa). Tämän vuoksi olenkin pitänyt treenit tosi lyhyinä.

Ekalla agiradalla tuli pikku loikka puomilta ja siitä 5. Aika kuitenkin porukan paras (etenemä 4,28ms). ;)

Vaihdoin Taigalle juoksupuomin vasta noin kuukausi sitten ja se ei tosiaan ole vielä valmis, varsinkin korkeassa viretilassa tulee loikkia. Mutta huimasti se vaihto toi vauhtia lisää kaikkeen tekemiseen! Tokalla radalla päätin hidastaa puomilla "koske"-käskyllä, vaikka olin alunperin päättänyt, etten hidasta.. No, niin mä nyt kuitenkin tein ja selvittiin nollalla maaliin! Etenemä oli huima 4,68ms ja sillä voitto! Toki radalta puuttui kepit, eli nostaa tuota etenemää.

Hyppärin lopussa Taiga irtosi hienosti väärään putkeen.. Sinnehän mä sillä hetkellä oikeastaan huidoin, kun videolta tarkastelee.. (radan alku puuttuu videolta) :)

Mutta enpä voisi olla tyytyväisempi ekoihin kisoihin! Vaikka jäätiinkin äiti-Saaran saavutuksesta (2*LUVA ekoista kisoista), niin ei haittaa.. Taiga on ihan erilainen menijä tässä vaiheessa kuin Saara kisauran alussa. Irtoaa paljon paremmin ja vauhtiakin on enemmän, Jotain siis on tehty oikein! :)

Kisasin myös sheltti-Romeon kanssa medi-luokassa tuon hyppärin. Kepeille asti mentiin virheettä ja vauhdilla, mutta sitten pakka hajosi täysin, kun kepeillä ei päästy yhteisymmärrykseen oikeasta suoritustavasta. ;) Mutta on se nopea! Täytyy nyt vaan saada sille irtoamista ja estehakuisuutta lisää, niin hyvä tulee.

Saara puolestaan kisasi Emmiinan kanssa Hyvinkäällä lauantaina, ja tulosrivi oli samanlainen kuin Taigalla: 0, HYL ja 5. Oikein lupaavaa! :)

ps. Olin hieman liian optimistinen jalan kuntoutumisen suhteen. Juoksulenkeille on lupa lähteä vasta marraskuussa ja hiihtämistäkin saa koettaa vasta ensi viikolla. Kestää se nyt onneksi muutaman kisaradan juosta hyvällä alustalla, eikä tarvitse särkylääkettä enää. Ollaan nyt siitä onnellisia. :)

Tuplavoitto

Olipahan kisapäivä Forssassa eilen. :)

Molemmille koirille 2 rataa, agi ja hyppäri. Hieman yskähdellen päivä tosin alkoi, Saara tehtaili nollan Viitasen kiemuraiselta agiradalta. En tainnut olla alkuun ihan hereillä ja se kaasutti ekan putken ohi ja sen jälkeen ohjaus taisi muuttua aavistuksen löysäksi -> HYL. Onneksi voitto meni samaan leiriin, eli Milla ja NOx saavuttivat upeasti nollavoiton ja toisen agi-sertin! Onnea! :)

Saaran agirata

Rytin kanssa sama rata, ahtaalta tuntui ajoittain, mutta selvittiin aika hyvin. Harmillisesti vain A:n alastulo tuomittiin vitoseksi. Hitsi! Videolta voi jälkiviisastella, ottiko vai ei.. ;)

Muutama pidempi kaarros, mutta muuten ihan sujuvaa menoa. Nää Viitasen radat ei todella oo meidän mukavuusalueella, mutta ihan kiva huomata, että aletaan näistäkin selviytyä.

Sitten hyppärit. Tutustuin rataan vääriin, huomasin vasta Millan suorittaessa rataa, että olin  jättänyt viimeisen putken kokonaan välistä. No ei muuta kuin suunnitelmat lennosta uusiksi. En antanut sen häiritä. Hyvä rata saatiin Saaran kanssa aikaiseksi, ja se riitti vihdoin 1.sijaan! Ja toiseen hyppysertiin. Nyt olisi sitten Saaralla kaikki sm- ja karsintatulokset kasassa tuon voiton myötä. Mahtavaa. Tuota voittoa ei todella ole helppo saada pk-seudulla kisatessa "ei-niin-nopean" koiran kanssa, varsinkaan kun ei pystytä kisaamaan joka viikonloppu (toisaalta, onneksi). Aina tunnutaan olevan väärään aikaan väärässä paikassa. ;) Joten ihan huippu fiilis!

Saaran voittorata

Rytin kanssa tuntui vielä agirataakin ahtaammalta, mutta selvittiin ihme kyllä virheettä maaliin. Rimoista osa oli molemmilla radoilla 65, ja niiden treenailu on kyllä jäänyt nyt kokonaan. Vähän työläältä nuo korkeat rimat tuntuvatkin, etenkin noissa kohdissa, missä koira joutuu hyppäämään melkein paikaltaan. No mutta, sieltä tuli kuitenkin kolmas hyppärivoitto peräkkäin. Siistiä! Ja eka voittorata, mikä on saatu videolle! ;) Yksi läheltäpiti-kielto sinne mahtui, mutta muuten olen tosi tyytyväinen rataan.

Rytin voittorata

Tästä on nyt tosi hyvä lähteä kisatauolle ja keskittyä Taigan kisaamiseen. Se Rytin tupla (tai NE, jos haluaa karsintoihin) jää nyt sitten kevään hommiksi. Mutta eiköhän se sieltä tule, kun saadaan kontaktit varmoiksi.. tai ainakin varmemmiksi. ;)

SERT-neiti <3

Ps. Ai niin. Kävelin kaikki rataantutustumiset ja juoksin vaan radoilla. Jalka ei kipeytynyt! Tosin kunto on kyllä heikentynyt huomattavasti, en meinannut pysyä Rytin perässä agiradalla ja hengästyin. :D

Treenimietteitä

Hehkutellaampa välillä treenejä. Kesä meni jotenkin sekavasti, motivaation ollessa vaihteleva. Jotenkin oltiin puuhastelu-tasolla, muutamat ohjatut treenit taisi kesään mahtua. Oli vaikea löytää intoa lähteä työpäivän jälkeen ajelemaan hallille. Kun viime syksynä muutettiin maalle, treenimatka kasvoi oikeastaan puolella.

Päätin ottaa paikan Mustosen Saijan Ojakkalan ryhmästä, tuo halli kun on puolet lähempänä kuin seuran halli. Vähän se rassaa kukkaroa enemmän kuin seuran treenit, mutta jotenkin tuo on ollut nyt motivaation kannalta ratkaisevaa, että halli on lähempänä. Joku voi ihmetellä, että mitä väliä, mutta kyllä se 40 minuuttia lisäaikaa vaan tässä elämäntilanteessa (työ ja pienet lapset) vaikuttaa kummasti. Ja ehkä kaipasin myös jotain uutta ympäristöä, kulunut vuosi on ollut seuratouhuissa henkisesti raskas. Jotenkin syksy onkin treenien osalta lähtenyt ihan eri tavalla liikkeelle, joka kerta olen lähtenyt treeneihin hyvällä mielellä ja myös pois sieltä hyvällä mielellä. On meillä tiistain valkkuryhmässäkin hyvä porukka ja treeneissä on hauskaa, mutta tiistain treeneihin menee matkoineen oikeastaan koko ilta, ja se aiheuttaa suurehkoja omantunnon tuskia (lapset). Jos ajatukset ovat muualla, ei treeneistäkään saa kaikkea irti.

Nyt tuon jalkavamman vuoksi olen joutunut himmailemaan liikkumistani ja olemaan tosiaan siellä mukavuusalueen ulkopuolella, eli ohjailemaan takaa.. Rytin kanssa se jotenkin sujuukin, kun hän irtoaa paremmin, mutta tyttöjen kanssa tuntuu vielä hitaalta ja työläältä. Mutta luulempa, että tuon taidon oppimisestakin on hyötyä sekä koirille, että minulle.

Ojakkalassa olen saanut ohjattavakseni myös uuden koiran, nopsan medi-sheltti Romeon, jonka kanssa on saanut todella opetella ihan uusia juttuja. Aika näyttää, päästäänkö kisaradoille asti. :)

Ja se jalka. Ei siinä olekaan kuin rasitusosteopatiaa, eli vasta murtuman esiaste. Luotan siihen, että kuukauden päästä olisin juoksu(lenkki)kunnossa! :)

Tässä näitä mun "kävelyohjauksia" viime tiistailta..

Taiga

Ryti

Rytin puomia

Sitten vielä Saaran ja Emmiinan menoa.. :)

Katso kengurun loikkaa

Taas käytiin kokeilemassa miten ne kontaktit toimivat kisatilanteessa... ;) (video saattaa järkyttää herkimpiä katsojia)

Eipä oo vielä tuollaista ennen sattunut. Liekö tullut vähän vauhdilla tilanteeseen ja askeleet menneet sekaisin tai sitten tuo mattopinta yllätti raskastekoisen menijän. Jatkoin kuitenkin rataa kun koira vaikutti olevan kunnossa. Ja en näe mieltä jäädä hinkkaamaan kisaradalle kontakteja (ainakaan jos tarkoitus on tehdä juoksukontaktit). Sain kunnon ripityksen tuomarilta radan jälkeen, ehkä jopa vähän kohtuutonta mielestäni, koska kyse oli kuitenkin vahingosta. Tarkoitus ei tosiaan ollut suorittaa A:ta tuohon tyyliin, eikä tuommoista ole aikaisemmin tapahtunut. Kuulemma tuomarit tulevat laittamaan kapuloita rattaisiin näiden juoksukontakteiden suhteen. Mitähän se sitten meinaa? Radat tullaan suunnittelemaan niin, ettei juoksareiden käyttäminen ole mahdollista ja mielivaltaiset tuomiot lisääntyvät? Niin tyypillistä suomalaisuutta, että kaikkea kehitystä pitää jarruttaa.

No mutta, tästä sain ainakin itse hyvän taistelufiiliksen hyppärille ja sieltä sitten Rytille nollavoitto. Tosin tuntui, ettei se ihan sata lasissa painellut ja oli vähän liikaakin kuulolla, jos näin voi sanoa. Tietysti voi olla, että varovaisuus oli vain mun mielessä ja se vaikutti. Ratakin oli kyllä sellainen, että vaati muutaman aika tiukan jarrutuksen, ei ollenkaan meidän mukavuusaluetta. Kisojen jälkeen mentiin suoraan uimaan ja toivotaan nyt, ettei mitään jumeja jäänyt.

Rytin voittorataa ei ole videolla, mutta tässä Saara suorittamassa samaa rataa:

Saaran kanssa ei ollut meno ihan yhtä sujuvaa kuin yleensä, jotenkin joutui varmistelemaan monessa kohtaa. Radat oli mineille tosi helppoja ja mukana oli monia nopeita nollakoneita, joten Saaralle sijat 6. ja 9. Vauhdit kuitenkin yli 4 m/s.

Vielä yhdet kisat näille kisakavereille (jos jalka suo) ja sitten ois Taigan vuoro! :)