sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Treeniflown siirtäminen kisasuoritukseen

Rytin toka sert-a Ojangosta 28.3


Treenien sujuessa hyvin sitä sortuu kisatilanteessa joskus yliyrittämiseen tai liialliseen jännitykseen. Olen lähiaikoina tehnyt mielikuvaharjoittelua enemmän kuin koskaan. Teen sitä illalla nukahtaessani, aamulla herätessäni, lenkillä, treeneissä. Tein sitä viime viikon lapin lomallakin, vaikka koirat olivat (hyvässä hoidossa) kotona.

Eiliset kisat olivat hyvä testi. Edellinen yö siis ajettu Ylläkseltä kotiin, unta takana ehkä tunti, kotona olimme klo 7. Eka rata odotti Vantaalla klo 13.30. Olo oli vähän outo ajaessa kisapaikalle, ja mielessä käväisi, että muistankohan radat. Päätin muistaa, tietenkin. Kisat käytiin kahdella radalla, joten rataan pääsi reunalta tutustumaan edellisen luokan aikaan, tämän käytin huolellisesti hyväkseni. Olin ilmoittautunut vain kahdelle radalle Rytin kanssa ja se vaikutti hyvältä päätökseltä.

 Ekalla radalla (hyppäri) olin kuitenkin hieman hermona jostain syystä. Se sitten näkyi kahtena rimanpudotuksena, valitettavasti. Lisäksi Ryti veti lipat ekassa mutkaputkessa. Muuten ihan hieno rata, tuloksena siis 10. Noin 3 sekuntia kovimmasta ajasta.

Maalissa hetken harmitti, taas niitä rimoja! Taas! Rimoja! Kaksi! Kävin radan mielikuvissa läpi niin että rimat pysyivät ja mentiin kovaa. Ne rimathan pysyvät seuraavalla radalla.

Toinen rata oli Sari Mikkilän agirata, mukavanoloinen rata, jossa vaikeahko keppikulma ja muutama ansakohta. Muutamassa kohtaa olin hieman jäätyä ja ohjaus töksähteli, puolet radasta pidättelin hengitystä enkä uskaltanut yhtään vedättää.. NOLLA. Vihdoin! Se riitti toiseen sijaan ja Rytin tokaan agisertiin. :) Voittaja teki ihan superajan ja hävittiin reilusti, vaikka omasta mielestä meilläkin oli kohtuullisen sujuva rata. Mutta ei se haittaa. Niin tyytyväinen olen tuohon omaan möhikseeni. :)


Videota radoista ei ole, mutta tässä Rytin ja mun edelliset treenit 17.3.:



Milla oli siis meillä hoitamassa koiria, kun lomailtiin Ylläksellä. Ryti ja Saara pääsivät tiistaina valkkuryhmän treeneihin, kun koiria oli sairaana. Tippa linssissä katselin kännykästä videoita.. Varsinkin Saara meni niin mahtavasti ja ennakkoluulottomasti vieraiden ohjaajien kanssa! Rytillä oli ollut hieman käynnistymisvaikeuksia, mutta namipalkalla (!!!!) oli lähtenyt.

Emmiina ja Saara:

https://www.youtube.com/watch?v=-SgH9j_f9pM&sns=fb

Emmiina ja Ryti:

https://www.youtube.com/watch?v=IDUZL1uNpCk

Arttu ja Saara:

https://www.youtube.com/watch?v=l2tp3oLmGcA&sns=fb

Eli tästä innolla tulevaan treeniviikkoon ja pääsiäisen kisoihin (Purina, Lieto).

Muistakaa hymyillä, se ei maksa mitään! :)













































tiistai 17. maaliskuuta 2015

Tää on hallussa!

Tästä on tullut näköjään enemmän sääntö kuin poikkeus.. Fitdog-leiri lähestyy, joku sairastuu. :D Agitreenit pääsin kuitenkin tekemään, joten ollaan tyytyväisiä siihen.

Lauantaina aloitettiin Niinun treenillä. Ohjaajalla oli jotenkin keskittyminen ja fokus hieman hukassa, enkä oikein saanut missään vaiheessa otetta radasta. Varsinkin tuo hässäkkä A:n takana tuotti päänvaivaa. Ryti kilttinä herrasmiehenä teki voitavansa, mutta kiusallisen löysää mun ohjaamiseni oli. Keppien hakeminen sai kuitenkin Niinulta kehuja. Jotain sentään.. ;)

Niinun treenirata, se kun ei "ihan" videolta avaudu. ;)
Sunnuntaina oli ohjelmassa ensin Juhan ratatreeni. Omaksuin radan helposti ja treeni menikin oikein hyvin. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen mentiin rata NOLLANA läpi. 30 estettä! Huippua! Juhan treenin jälkeen pieni palauttelu ja Jennan treeniin. Tämä rata oli ehkä vielä enemmän meidän mukavuusalueella, ja sekin paineltiin lopuksi nollana läpi. Outoa! Enkä nostanut yhtäkään rimaa koko treenin aikana! Se on aika upeaa, kun ottaa huomioon, että oli päivän toinen ratatreeni kyseessä. Aika hieno fiilis oli jäähdyttelylenkillä ihanassa iltapäiväauringossa <3

Kaikkensa antanut treenikamu :)


Videolla parhaat pätkät:

Nyt vaan odotellaan, että osaaminen siirtyisi jossain kohtaa myös kisaradoille. :) Kisaamaan päästään vasta parin viikon päästä, mutta keväämmällä olisi tarkoitus kisata tiiviimmin ja saada siihenkin hyvä rutiini.

Saarakin veti hienot treenit viime viikolla Jennan opissa. Juoksupuomista on tullut oikein hieno, kun luukutetaan eteenpäin. Kääntymisen kanssa on ollut vaikeuksia, jotenkin lopuksi treenattiin sitä ja saatiin muutamalla toistolla homma toimimaan! On tuo Jenna kyllä huippukoutsi. <3


Sitten vielä muutama pätkä Taigan treeneistä. Neiti on alkanut syttyä "vihdoin" lajiin ja sen kanssa on ilo tehdä hommia. Se on niin kuuliainen. :D Nyt ollaan tehty teho- ja täsmätreeniä eli lyhyitä pätkiä, mutta useammin. 



Kepeistä sain jo 4 verkkoa pois. Oisko tämä ollut kolmas kerta 12 kepillä. :)



Treeni-iloa! :)
Marjo


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kokemusta hakemassa ;)

Paljon on taas opittu :)
Muutamat kisat on käyty taas opiskelemassa. Vantaalla kisailtiin 1.3. ja sieltä tuliaisina Saaralle HYL,HYL ja 10, Rytille 2*HYL. Saara ei enää olekaan ihan satavarma nollakone, mutta ehkä mä kuitenkin tykkään tästä vauhdikkaammasta, paremmin irtoavasta ja säpäkämmästä Saarasta enemmän. Luotan siihen, että päästään taas samalle radalle, kun "opin" tätä uutta Saaraa ohjaamaan, ts.lähinnä alan luottamaan sen osaamiseen, Ainoa juttu, mikä jäi vähän kaivelemaan, oli taas ihmeellinen keinun ohijuoksu. Treeneissä ja seuraavissa kisoissa se taas meni, joten luotetaan, että se on kunnossa.

Rytin radat:

Etenkin tuohon hyppyradan hyllyn jälkeiseen (keppien jälkeen hyppy väärinpäin) olen tyytyväinen. Agirata tuntui aavistuksen nihkeämmältä.

Saaran toinen agirata ja hyppyrata:






Viime viikolla meillä oli ihan loistavat valmennusryhmän treenit, Rytillä oli vauhtia ja saatiin monta hyvää onnistumista. Tätä treeniä kelasin mielessäni monta kertaa viime viikon kisoihin valmistautuessani. :)


Täysin ei kuitenkaan osaaminen kisoihin siirtynyt, vaikka monta hyvää pätkää radoilla olikin, siis oman seuran kisoissa sunnuntaina. Ekalla radalla yksi hyppy takaisinpäin (+2 rimaa), tokalla yksi hypyn ohitus (+ 1 rima) ja vikalla harmillisesti 2 rimaa. Vauhti olisi joka radalla riittänyt kärkikolmikkoon, mikä oli oikein itsetuntoa nostattava juttu! :)


Saaralle vaihteeksi HYL, 0 ja 5. Varmaan historian ensimmäinen hylly Saaran kanssa, että mä EN EHTINYT ohjaamaan! :D Hauska ja hyvä rata muuten. Nollarata oli vähän sellainen varmistelu keinun ja puomin suhteen, sijoitus 4. Vikalla radalla napattiin puomin alastulolta vitonen ihan omaa huolimattomuuttani. Mutta keinu meni tällä radalla hienosti.


Näissä kisoissa kokeilin ihan uutta (itselleni) tekniikkaa kisaratojen nollaukseen. Eli katsoin radan heti videolta uudestaan. Huomioin virheet. Sen jälkeen kävin radan mielessäni läpi siten, että teimme puhtaan ja nopean radan. Ja tämä dissosiotuneena, eli katson mielikuvissa itseäni ja koiraa suorittamassa rataa. Näin siksi, että pystymme silloin helpommin treenaamaan halutussa tunnetilassa, kuten itsevarmana. Ja tämän jälkeen keskittymään seuraavaan rataan. Tätä suosittelen kokeilemaan myös treeneissä: Joka pätkän jälkeen pieni hetki mielikuvatreeniä, jossa suoritatte radan VIELÄ paremmin, vielä nopeammin. :) Sillä ei voita mitään, että mielessään kelaa negatiivista elokuvaa tekemistään virheistä. Mielikuvaharjoittelun tulee olla positiivista, itsevarmuutta ja kompetenssia lisäävää. :)

Aurinkoista loppuviikkoa!
Marjo

tiistai 17. helmikuuta 2015

Rytin hyppytekniikkaa

Maanantaina käväistiin Sydänmaanlakan Marin (http://senttico.blogspot.fi/p/hyppytekniikkakoulutus.html) hyppytekniikkakoutsauksessa. Näyttäisi siltä, ettei rimojen (satunnainen?) pudottelu johdu ainakaan huonosta hyppytekniikasta. Taipumista tehtiin nyt ekan kerran, se ei ihan heti ollut se omin juttu, mutta kasvavaa sarjaa Ryti teki hienosti. Ohessa liikkuvaa kuvaa treeneistä, kiitos Annelle kärsivällisestä kuvaamisesta!


lauantai 14. helmikuuta 2015

Hanskat ei tipahda, periks ei anneta!

Niinhän siinä sitten kävi, että flunssa muuttui vanhaksi tutuksi eli poskiontelontulehdukseksi, ja 4. Fitdog-leiri jäi kokonaan väliin. Ei ole sujunut ihan onnellisten tähtien alla meidän fidari-taival, edellinen leiri jäi lasten sairastelujen vuoksi välistä. Murehtimalla ei kuitenkaan voita mitään, joten ei muuta kuin eteen ja ylös jälleen kerran! :)

Saaran keinukammo tms. saatiin selätettyä viime viikolla meidän valmennusryhmän epiksissä, kaksi nollarataa ja tehtiin keinu sujuvasti kummaltakin puolelta. Vauhtikin oli ihan hyvää ja puomi myös hieno! Käytiin edellisellä viikolla varmuuden vuoksi myös fyssarilla, ja varmasti otetaan nyt säännöllisesti ohjelmaan fyssarikäynnit . Rytin kun vielä saisi hoidettua myös. Herra kun on hieman valikoiva vieraiden ihmisten suhteen. Anyway, saa nyt sitten nähdä, miten keinu toimii muualla kuin kotihallissa. Koitan nyt kuitenkin asennoitua niin, ettei mitään ongelmaa ole koskaan ollutkaan. :)

 Saaran voittorata epiksistä:


Rytille tulee nyt sitten hieman agilitystä kevyempi pätkä, mikä ei varmasti haittaa ollenkaan. Viikolla treenasin (valitettavasti, ei sitä vaan opi) flunssaisena tiistain valmennusryhmätreenissä, meno oli siistiä, ehkä vähän liiankin? Jotenkin tuosta puuttui se viimeinen vaihde. Nyt näissä muutamissa treeneissä olen koettanut panostaa rimoihin erityisesti, eli olen pitänyt osittain 65cm ja ollut tiukkana pudotusten suhteen, eli meno loppuu heti, kun rima putoaa.


Taigakin on päässyt nyt useammin treenaamaan. Välillä tulee ihan välähdyksiä vauhdista, välillä menee hölkkäilyksi. Mutta koska välillä kuitenkin väläyttelee, uskon, että vauhtia tulee. Jos ei, voi sitten olla lasten kisakoirana. ;) Edelleen kuitenkin menty pitkälti putki-hyppy-linjalla. Kontaktipaikkaa on hiottu ja nyt kokeiltiin muuria. Saatan olla tyhmä, mutta haluan sille aluksi pysäytyspuomin. Keppejä voisi pikkuhiljaa aloitella. Vielä 3kk aikaa "lomailla", joten täytyy koettaa käyttää aika hyödyksi. ;)

Tässä pikku pätkä parin viikon takaa, ei kyllä läheskään parasta vauhtia esitä..


Hyvää ystävänpäivää ja erinomaista viikonloppua kaikille, pysykää terveenä! :)

Terkuin
Marjon tiimi

Keväthangilla :) Kuva: Anne Huotari


torstai 5. helmikuuta 2015

Asenne ratkaisee

Porvoon kisojen synkistelyn (Saaran starttien osalta) jälkeen päätin, että nyt saa tulla surkutteluun loppu.. oikeasti! Koskien sekä treenejä, että kisoja. Omasta mielestä olen kyllä suht positiivinen - mutta niin kilpailuhenkinen ja hemmetin huono häviäjä, ja se välillä näkyy. Miten saada epäonnistuminen käännettyä voimavaraksi, eikä lähteä negatiiviselle linjalle?

Ajellessani Lietoon viime sunnuntaina päätin, että jokaisen kahdeksan radan jälkeen hymyilen, vaikka se olisi mennyt miten. Päätin, että se on nyt mun tavoite kisapäivän osalta. Ja kuinka kiva päivä olikaan! :) Niin pieni päätös, mutta suuri vaikutus. Se vaan pitää päättää. Mitään muuta et pysty muuttamaan, kuin itseäsi ja omaa ajatteluasi!

Niin, ne kisat. Rytillä oli (agi)treenitön viikko, uusi kokeilu. Empä tiedä.. eka radalta tultiin karmit kaulassa (rimat 65) tuloksella 25. Sinänsä kyllä radassa oli paljon hyvää, vaikka tulos karsea olikin. Toka radalla ensimmäinen rima alas. Muuten puhdasta rataa. Kolmas rata, ohjaajan radanlukutaito petti totaalisesti ja tulos HYL, tosin vain se yksi hyppy väärinpäin eli ns. "hyvä hylly" . Vikalla radalla taas kerran yksi rima. Okei, ärsyttävää, mutta tyytyväinen pitää olla, että pakka pysyi kasassa kaikki 4 rataa. Ja vauhti oli ihan suht hyvää. Se 3-4-sekkaa sinne terävimpään kärkeen on tällä hetkellä! Muutama pätkä kisaradoista löytyy videolta. Tuohon ekan pätkän keppien hakuun olen erityisen tyytyväinen. Kuin huomaamatta nuo kepeille viennit olen saanut aika varmoiksi. Nyt kun vaan saisi itse pujotteluun vielä hieman nopeutta lisää. :)



Saara teki Herralan radoilta nollat, sijat 7 ja 6. Vauhti kiihtyy! Videolta löytyy Herralan agirata.



 Hannikaisen radoilta todella omituiset kiellot, "tuttuun tapaan" keinulta, mutta myös puomilta. Oisko se sitten sotkemassa, että Rytin myötä olen alkanut Saaraa ohjaamaan eri tavalla myös, ja tulee tuollaisia "kömmähdyksiä". En tiedä, jotain kummaa siinä keinussa nyt kisatilanteessa on.. Maanantaina treeneissä kaikki hallin 3 keinua sujuivat normaalisti ja eilen käytiin vielä poissulkemassa jumit. Videolla Saaran kikkailuja.. ;)

Täytyy kyllä nyt Saaran treeneissä vaan edelleen panostaa tuohon irtoamiseen ja itsenäiseen menoon, jospa sitä kisatilanteessakin alkaisi luottaa neitiin enemmän. Mutta silti, pitäisi olla huolellisempi.

Omaan keskittymiseeni olen melkoisen tyytyväinen, jouduin pitämään kahta rataa ja erityylistä ohjausta mielessä yhtä aikaa, mutta siinä ei ollut ongelmia. Omaan liikkumiseen en taas ollut tippaakaan tyytyväinen, se oli jäykkää ja kankeaa. Edellisen päivän juoksutreeni ei ollut kyllä paras mahdollinen ratkaisu, jos kisapäivänä on tiedossa 8 rataa. Oppia ikä kaikki. Toisaalta, nykyisessä arjessa on oikeasti vaan treenattava, kun siihen on mahdollisuus, jos treenata haluaa. On siis tehtävä kompromisseja. Kyllähän tuolla kankeallakin liikkumisella ehti, se ei vaan todellakaan miellytä omaa silmää.. ;)

Nyt on sitten tiedossa 3 viikonlopun kisatauko. Eli seuraavat kisat olisi vasta 1.3. Varmaan taas tekee ihan hyvää. Tässä olisi episten järkkäilyä, FitDog-leiriä ja omaa koulutusta tiedossa. :) Syksystä alkaen olisi tarkoitus omalla toiminimellä tehdä osa-aikaisesti koulutuksia/valmennuksia ja psyykkauksia, kysy rohkeasti lisää jo tässä vaiheessa, jos tämmöinen voisi kiinnostaa! :)

Mukavaa alkavaa kevättä kaikille ja muistakaa nauttia jokaisesta treenistä ja kisasta! :)

Terkuin
Marjon tiimi

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Melkein FLOW

Tulipas onnistuminen hyvään saumaan!

Rytin kanssa Porvoon maneesissa sunnuntaina, TUPLANOLLA, sijat 3. ja 3., ja ekalta radalta SERT-A. !!!!

Videokamera repussa, mut ei haittaa, mä nautin molemmista radoista ja oma fiilis oli, että kulki! Rimat oli 55cm ja puomia ei radoilla, ajattelin, että nyt isketään! Me oltiin samalla radalla, mun ei ees tarvinnut juuri sanoa mitään, Ryti tiesi mitä tehdä. Mietin toki B-radalla, että tupla ois kiva, mutta jotenkin onnistuin kuitenkin säilyttämään rentouden, oli varma olo. Täydellisiä radat ei ihan olleet, ekalla radalla lopussa tuli pitkä kaarros, mikä maksoi  ehkä voiton. Tokalla radalla Virenit, eli pussin jälkeen kuperkeikka, mutta hienosti tyyppi kokosi itsensä, vaikka olin jo ehtinyt juosta pitkälle. Mut vitsi mikä tunne maalissa, kun tajusi, että se oli siinä.. Tällä jaksaa taas ja siihen fiilikseen on hyvä nojata epätoivon hetkellä.

Syksyllä 2013 - kuva: Anne Huotari